Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Minulla on hienoinen ongelma: pentu ei halua nukkua yksin ja minä en puolestani halua nukkua kaksin. Tarvitsen oman tilani ja aikani ennen kuin hyväksyn miniversion kylkiäisekseni ja Aslan protestoi valittamalla asiasta öisin. Tämä taas puolestaan tarkoittaa sitä, että kaikki heräävät näihin reklamaatioihin; ihmiset kurottavat silittämään rauhoittavasti pentua ja minä joudun nousemaan ylös, käymään katsomassa, että mikä nyt on hätänä, missä palaa vai palaako minulla hihat.
Mitään hätää ei ole ollut tähän mennessä. No ehkä yksi tai kaksi pissahätää yössä, muuten kaikki on reilassa. Aslanin mielestä näin ei ole. Se istuu pyllyllään, selkä suorana ja pitää nukkumapaikakseen valitun tilapäisratkaisun, pyykkikorin, reunoista kiinni etutassuillaan. Näky on kieltämättä aika koominen, mutta yöllä se ei juurikaan naurata. Aslan on myös onnistunut vankilapaossaan useasti (itse asiassa olen muutaman kerran auttanut sitä pakenemaan pyykkikorista kun ihminen ei huomannut...)
Olen nyt sen kymmeniä kertoja joutunut nousemaan kesken unieni tarkistamaan että mitä siellä vingutaan ja piipataan. Silloin kun pentu on syvässä unessa, minä olen käynyt tekemässä varmistuskierrokseni kun mitään ääntä ei ole kuulunut pitkään aikaan, paitsi ehkä unista tuhinaa. Ja sitten kun olen hiippaillut paikalle, Aslan on herännyt, olemme heiluttaneet häntiä, pentu on nuollut naamani ja olen mennyt takaisin nukkumaan. Olen, tosin, tässä vaiheessa onnistunut herättämään ihmiset koska pentu ei vaan osaa tervehtiä hiljaisesti. Sillä on vielä opittavaa siitä, miten mäyräkoirat toimivat: vaivihkaisesti ja mahdollisimman äänettömästi. Minun täytyy opettaa se hiipimään.
Äänet yössä siis eivät ole hyvä asia. Täydellinen hiljaisuuskaan ei ole hyvä asia. Ymmärtänette ongelmani.
ps. vahtihaukkuni on myös muuttunut murinaksi. Minun on tehtävä mahdollisille tunkeilijoille tiettäväksi, että minulla on nyt täällä pari kiloa suojeltavaa.
Aslania on pakko pitää vähän silmällä. Sillä on terävät hampaat jotka ovat löytyneet kiinni aivan vääristä paikoista, mm. korvistani ja jalkovälistäni. Se on kyllä tosi kiva nukkuessaan. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Kun samalle yölle sattuvat pennun toistuvat vinkaisut siitä, ettei se saa nukkua enonsa tai kenenkään muunkaan kanssa ja enon itsensä ripuli, ovat koossa ainekset aivan liian tapahtumarikkaaseen yöhön. Vähempikin riittäisi. Kun koirat nukkuvat tyytyväisinä kaiken härdellin jälkeen, ihminen ei saa enää unta vaan nousee ylös. "Olen ollut tässä tilanteessa ennenkin"-mielleyhtymä on kiistaton. "Miksi olen tässä tilanteessa taas?" olisi ehkä vielä osuvampi, mutta sitten vilkaisen nukkuvia, suloisia mäyräkoiria ja tiedän miksi olen tässä tilanteessa taas. Aika simppeliä, oikeastaan.
Pieni termiitti haluaa läheisyyttä. |