Laumahuuto

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Pidän kovasti kesästä, mutta jos olisi valittava, olisin mieluummin talvikoira.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aslan käyttää usein laumahuutoa kun se näkee jotakin, mille sillä ei ole selitystä ja se tarvitsee Alphonsen taustatukea. Se nostaa kuononsa ilmaan ja ujeltaa kuin susi ja päättää ulvontansa haukkuun. Tämä huuto merkitsee sitä, että se tarvitsee laumansa kasaan ja koskaan sen lauma ei ole sitä pettänyt: yksi osa laumasta osallistuu kieltämällä sitä ujeltamasta (miten noin pienestä koirasta voi lähteä niin karmean kova ääni?) ja toinen osa laukkaa paikalle kuin tuhat ratsumiestä, häntä pystyssä, valmiina kohtaamaan kaikki ne, jotka Aslania uhkaavat. Joskus se uhkatekijä saattaa olla iso pahvilaatikko keskellä metsää tai mustiin pukeutunut ihminen joka ontuu. Kyseessä voi olla milloin mitäkin, mutta pääasiahan on, että Alphonse ilmaisee konkreettisesti tukensa: kaveria ei jätetä edes kierrätyspahvin edessä. 

Viime talvelta kuvasaldoa: Alphonsella on kiire koirapoliisin tehtäviin.

Alphonsen hännässä on koirapuistoasetus joka nostaa sen automaattisesti ylös kun portista kuljetaan sisään. Vielä korkeammaksi se nousee jos paikalla on uroksia ja vain harvoin sitä nähdään rentona ja alhaalla. Se myös pyörii oman akselinsa ympäri jos paikalla on ihania narttuja.

Aslan tutkii ja etsii tyttöjä...

...sekä villitsee itse itsensä, ilman kenenkään myötävaikutusta. 

Eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Vaikka yleisesti ottaen olemme Aslanin kanssa kuin majakka ja perävaunu, on olemassa asioita joissa eroamme merkittävästi toisistamme. Aslanille suotakoon se, ettei sen tarvitse olla ihan kaikesta samaa mieltä kanssani. Pidän kuitenkin itselläni oikeuden oikaista sitä kun se on todella väärässä, eli useita kertoja päivässä.

1. muut eläimet

Peruslähtökohtaisesti suhtaudun muihin eläimiin jakaen ne kahteen eri kategoriaan:

a) syötäväksi kelpaamattomat

- alalohkoinaan: 

1.1 ystävät

1.2 viholliset

b) syötäväksi kelpaavat 

- siivelliset, suomulliset, jalalliset: avoin koko- ja painoluokka

Olen ystävystynyt monien narttukoirien ja joidenkin uroskoirien kanssa, osasta on tullut suorastaan minulle sydänystäviä. Aslan sitä vastoin pitää yleensä melkein kaikista. Ystäväni ja tuttavani se on sujuvasti perinyt ja olen antanut sille luvan leikkiä heidän kanssaan. Minulla on tosin reunaehtoni tässä asiassa: urokset eivät saa Aslania alistaa. Puutun tilanteeseen, jos näen tällaisen epäkohdan tapahtuvan. Yleensä riittää jos asetun väärinkohtelijan ja Aslanin väliin seisomaan, mutta olen kyllä tarvittaessa käyttänyt hampaitani alistajan niskassa jos touhu ei ole loppunut. Ystäviä tarvitsee yleensä varottaa pelkästään murahtamalla tai tuijottamalla.

Hiirien, sorsien, jänisten/rusakoitten, hirvien jne. kanssa haluaisin tehdä lähempää tuttavuutta illallispöydässä. Vieraani saattaisivat yllättyä siitä, mitä olen varannut päämenyyksi. 

2. uudet ihmiset

Minä suhtaudun varauksellisesti uusiin ihmisiin. Haluan ensin katsella ja nuuhkia rauhassa, enkä pidä siitä, että heti tungetaan iholle rapsuttelemaan. Olisi suotavaa pitää ne kädet omalla puolella niin kauan kunnes olen päättänyt, että onko kyseessä ystävä vai vihollinen. Periaatteessa pidän kaikista ihmisistä, kunhan saan ensin rauhassa tutustua. Eläinlääkäreistä en pidä. Enkä eläinlääkäriaseman vastaanottovirkailijoista, koska nämä ovelat naamioitujat ovat valepukuisia eläinten- tai klinikkahoitajia. Heillä ei voi olla hyvät mielessä. 

Aslan vouhottaa iloisesti tavatessaan melkein kenet tahansa. Se yrittää pussata kaikki johon ylettyy ja pyrkii syliin nuolemaan naaman. Se haluaa nuuskia korvia ja kirputtaa päänahkaa. Aslan on vähän tunkeileva, mutta sen vaikuttimet ovat aina hyvät. Se saattaisi olla hyvä kaverikoira jos se olisi rauhallisempi. Paljon rauhallisempi. Jos se siis olisi joku toinen. Aslan on tosi ystävällinen, ihan ilman mitään erityistä suodatinta ja aina yhtä ilahtunut nähdessään ihmisiä, eläimiä, lunta, kukkia, puita, pilviä...

3. positiiviset mielenilmaisut

Minä heiluttelen häntääni säästeliäästi. Olen sitä mieltä, että liika iloisuus on turmiollista, koska se saattaa nakertaa arvovaltaani. Suhtaudun maltillisemmin kaikkeen sellaiseen, mistä Aslan repii riemun irti. Aslanhan heiluttaa häntäänsä kaikelle, on jatkuvasti vähän rasittavankin hyväntuulinen, koska mielestäni on hieman epänormaalia olla jatkuvasti niin hilpeä. Mäyräkoirauroksen on tiedettävä paikkansa ja se paikka on huipulla, eikä siellä parane virnistellä. Aslan on vähän kuin se jokeri, joka on tilattu hoviin tekemään temppuja ja irrottamaan nauruja. 

Tässä pari yötä sitten kun käänsin muutaman kerran vatsani sisällön ympäri ja ihmiset kiiruhtivat kesken uniensa alakertaan katsomaan mikä oli hätänä, Aslan ilahtui suuresti saadessaan yleisöä yllättäen yöllä ja esitti yhdenmiehen ohjelmatoimistostaan väliaikaviihdykettä suu naurussa niin leveästi, että sen torahampaat vain vilkkuivat pimeydessä. Se piehtaroi selällään ja kihisi innosta, sitten se jähmähti paikoilleen, naama naurussa odottamaan, että sitä ihastellaan. Itsehän voin samanaikaisesti todella huonosti eikä minua sanottavasti naurattanut. Aslanin vahvin puoli ei koskaan ole ollut ajoitus.

4. uudet paikat, tilanteet

Olen hyvin utelias. Minua kiinnostavat monet, erilaiset asiat ja osoitan kiinnostukseni myös selkeästi. Jos näen jonkun mielenkiintoiselta näyttävän ihmisen, minun on istuuduttava alas, katsottava häntä pitkään ja hartaasti, että saan mielessäni analysoitua tilanteen mahdollisimman tarkasti. Olen opettanut tämän myös Aslanille ja sitäkin tuntuu kiinnostavan kovasti mm. se, miksi joidenkin ihmisten ihonväri on tummempi kuin toisten. Tätäkin näkyä meidän täytyy istua vierekkäin keskelle tietä katsomaan ulkoillessamme. Jos näemme humaltuneen ihmisen, vaikutus on sama.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Alphonse on pehmeämpi, varovaisempi, mutta dominoivampi kuin Aslan. Ja Aslan on kuin se rämäpäinen pikkuvintiö, joka on suuna ja päänä joka paikassa, menossa ensimmäisenä ja lähdössä viimeisenä pois. Se on kovempi, mutta aavistuksen miellyttämishaluisempi ja sosiaalisempi kuin Alphonse, joka aikuistuttuaan on muuttunut jäyhemmäksi, sellaiseksi peruspuunaamaksi jollaisia mäyräkoiraurokset monesti ovatkin. Aslanin kohdalla ihmiset puolestaan ovat hyvin, hyvin kiitollisia ettei sillä ole peukaloita...

Koirat myös pitävät osittain täysin eri asioista, vaikka toki niillä on yhteisiäkin kiinnostuksen aiheita, kuten esim. ihmisen höynäyttämisyritykset ja ruoka. Aslan on sylissä viihtyvää sorttia ja se penää oikeuksiaan hyvinkin äänekkäästi, kun taas Alphonse pyytää syliin hyvin harvoin ja silloinkin vain yleensä nähdäkseen paremmin ulos. Alphonse haluaa kuitenkin olla lähellä, kiinni kyljessä ja tuijotella ihmisiään silmiin, öristen tyytyväisyydestä. Se rakastaa rapsutuksia, korvahierontaa ja hierontaa yleensäkin, kun taas Aslan ei välitä niistä niin paljoa. Se vain haluaa olla sylissä ja painaa päätään ihmistensä kaulaa vasten.

Aslan pitää vetoleikeistä, mutta ei uskalla leikkiä rajusti ihmisten kanssa vaan aina kun sen mielestä homma menee liian kovaksi, se päästää irti köydestä ja tulee varmuuden vuoksi nuolemaan ihmisen naaman, ettei vaan kukaan haavoitu henkisesti tai luule että se on tosissaan. Alphonse puolestaan pitää siitä, että sen kanssa kiskotaan köyttä kuin viimeistä päivää ja se saa murista kammottavasti - ja sille muristaan yhtä kammottavasti takaisin (joka sen mielestä kuulostaa varmaankin hyvin huvittavalta, mutta se teeskentelee, että säälittävä ihmismurina menee sellaisenaan läpi. Se on hyvin kohtelias.)

Itsestäänselvyyksien lisäksi kumpainenkin on innokas lenkkeilijä ja ne pitävät siitä, että voivat vuorotellen härnätä toisiaan nyppimällä luppakorvista ja nykäisemällä hännästä. Ne painivat keskenään niin kauan, että lopulta lattialla makaa kyljellään kaksi läähättävää koiraa ja sen jälkeen niille tulee kiire mennä vierekkäin nukkumaan. Ettei vaan hyvä väsymys valuisi hukkaan. 

Erilaiset ja toisilleen niin tärkeät.

Lekurivisiitti

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Tuli yrjö, jos toinenkin. Tuli edellisiltainen luuateriakin ylös, voi pannahinen. Piti lähteä käymään eläinlääkärillä, kun ihmiset tiesivät, että sitä gastriittiahan se taas on kun minulla oli vähän kuumettakin. 

Otin Aslanin mukaan taustatueksini. Tämä osoittautui ihan hyväksi päätökseksi, Aslan nimittäin komensi sitä eläinlääkäriä lattialta käsin kun minä olin pöydällä. Tosin päinvastoin kuin olisin halunnut, eläinlääkäri ei totellut vaan oli hyvin huvittunut. Aslanin on syytä harjoittaa tuota intensiteettiään jonkin verran ja saada olemukseena vakuuttavuutta.

Seisoin tutkimuspöydällä kuin suolapatsas ja eläinlääkäri tutki minut läpikotaisin. Aslan haukahteli aina kun näytti siltä, että homma venyy liian pitkäksi eikä saavu päätökseensä järjellisessä ajassa, eli mäyräkoiran tunnissa, joka on kestoltaan silmänräpäys. On äärimmäisen tärkeää, että oikea käteni ja adjutantti on edes joskus tilanteen tasalla ja asioissa kiinni, sen sijaan että haahulisi tyttöjen perään. Otan tämän eläinlääkärikäynnin hyvänä koulutustilanteena, Aslanille.

Osaan hiipiä. Aslan ei osaa. Huomaatteko ilmeeni, kun jään kiinni? Olin kuvitellut olevani näkymätön, mutta joku oli palauttanut näkymättömyysviittani takaisin Tylypahkaan.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Olemme pääsemättömissä tuon Alphonsen gastriitin kanssa, ruokavalio tietenkin pitää oireet sinällään kurissa ettei mitään lääkityksiä tarvita kuin ainoastaan silloin kun vatsalaukku ärtyy poikkeuksellisesti ja oireet palaavat. Nyt ne palasivat ja oksentelu oli sitä samaa liejuista sappinestettä kuin aina ennenkin. Eläinlääkäri totesi, että koirat, joilla on taipumusta gastriittiin saavat niitä kerta toisensa jälkeen, eikä sille voi mitään, mutta jos asiaa voi auttaa ja lieventää ruokavaliolla, niin siinä kannattaa ehdottomasti pysyä. Lääkäri kyselikin paljon barffauksesta ja sen vaikutuksista Alphonsen terveyteen, liha-ja luumääristä, ruuan rasvapitoisuudesta, kasviksista jne. Hän myös sanoi, että on tyypillistä ettei gastriitista kärsivä koira voi syödä rasvaista lihaa, kun kerroin, että meillä mennään korkeaproteiinisella ruokavaliolla senkin takia, että liian rasvainen liha (esim. puhdas naudan jauheliha) saa Alphonsen mahan löysälle.

Alphonse tutkittiin perusteellisesti, eläinlääkäri kävi koko kehon läpi, korvia ja kaulan rauhasia myöten: yleisolemus ja oikein hyvässä kunnossa olevat hampaat saivat kehuja, eläinlääkäri myös piti siitä, että Alphonse on niin hoikassa kunnossa ja sanoi, että kun kroppa on tällä rodulla hieman haastavampi, on tosiaan hyvä pitää koira hoikkana ettei selkää rasiteta turhaan.  

Lääkityksenä Alphonse sai viikon kuurin Antepsinia: puolikas kahdesti päivässä, tuntia ennen ateriaa. Mahdollisuus olisi myös Cereniaan (oksennuksen estolääke) ja happosalpaajaan, mutta haluan välttää kaikkea maksaa ja munuaisia kuormittavaa lääkitystä, ellei se ole ihan välttämätöntä. Alphonse on aina reagoinut hyvin Antepsiniin, joten olen melko varma, että se riittää tällä kerralla, koska tilanne ei ole niin raju kuin joskus aikaisemmin.

Ennen kuin meidän aikamme eilen oli vastaanotolle, Alphonse pyrki ulkona jatkuvasti kohti autotallia, mikä oli tosi kummallista, eikä sitä ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Kävimme ulkona pieniä pissatuspyrähdyksiä pitkin päivää, koska Alphonse joi omaehtoisesti tosi paljon (onneksi ei tarvinnut pakkojuottaa) oksennettuaan, eikä olisi tietenkään voinut lenkkeillä pidempiä matkoja. Ja joka kerta väen väkisin halusi autotallin eteen, nuuski siinä kiivaasti maata ja yritti käydä makuulle. Aivan kuin olisi sanonut, että ovi auki ja autoon, nyt lähdetään sinne eläinlääkärille, että tämä olo helpottuu.

Nyt potilas on oikein virkeä ja pirteä. Ja jo eläinlääkärin vastaanotolta tultua odotushuoneen koirat piti komentaa ruotuun ohimennessään. Peesaaja vieressä kailotti kurkku suorana mukana, kuinkas muuten. 

ps. Jos Alphonsen vatsan kanssa onkin aina hienosäätöä, on Aslanilla sitten  teräsvatsa. Yhden ainoan kerran sillä on ollut ripuli: puolivuosikkaana se vetäisi yksin valtavan banaanin kitusiinsa. Ei ihme, että maha meni löysälle. Ihmiset oppivat hyvin nopeasti, että ruuat on syytä pitää ahneen tahmanäpin ulottumattomissa. Talouden mäyräkoirille sana 'kohtuus' on vain sisällötöntä sanahelinää.

Aslan pitkän ruotonsa kanssa. 

Tornio KV 2013

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Kesän viimeiset näyttelykoitokset osaltamme ovat ohi. En voi sanoa, että olisin erityisen murheellinen tästä tiedosta, mutta toisaalta, monta kaveria tuli nähtyä, joten saldo jäi plussan puolelle. 

Aslan on nostettu pöydälle, jossa se odottaa neuvoja ihmiseltä siitä, mitä tehdä.

"Aslan. Kato tänne. Seiso nätisti. Odota."

Anna herkku, hölmö. Minut on nostettu trimmauspöydälle, vastustan.

Kiinnostukseni on katoavaista sorttia...

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Ei menestystä kaksikolle näyttelyissä tällä kertaa, ihminen kompasteli sitä vastoin kaksi kertaa tuomariteltan telttakeppiin ja astui Aslanin takajalan päälle. Nyt ei oikein mennyt ihan putkeen tämä homma. Tämän lisäksi Aslan laukkasi koko kehänsä läpi ja ihmisellä alkoi pukata nauruhysteriaa. 

Oma syyni oli laukka (muusta en ota kontolleni vastuuta: telttakepin paikka oli selkeästi väärä, sen olisi pitänyt pysyä poissa tieltäni, myös Aslanin jalkojen soisi pysyvän omalla puolellaan), alustana pienen pienessä kehässä oli nimittäin nurmi ja tajusin piinallisen selkeästi, että tähän kosahti kun Aslan pääsi kehäänsä. En nimittäin ole koskaan treenannut koiria nurmella ja ne automaattisesti assosioivat nurmikon leikkeihin ja siitä laukka. Alphonse sentään liikkui huomattavasti paremmin, mutta Alphonsen askellaji onkin aina ollut ravi - Aslanin puolestaan kaikki mahdolliset etenemismuodot, paitsi hiipiminen, siihen se on liian kovaääninen ja kärsimätön.  

Tuomari ei pitänyt Aslanin jaloistakaan: etutassut kun harottavat ja takajalat olivat tuomarin mielestä pihtikintut. Etukäpälät ovat tosiaan Aslanilla ranteista löysät ja kääntyvät ulospäin, mutta takajalat eivät todellakaan ole pihtikintut,  vaan lähinnä längellä, jos jotakin, mutta katsoessani noita Aslanin pöytäkuvia ymmärrän mitä tuomari on ajanut takaa. Näyttää ihan siltä, että Aslan seisoisi polvet yhdessä. Tullessaan juttelemaan kanssani juuri ennen kuin poistuin kehästä Aslanin kanssa, tuomari sanoi, että koirani on upea ja jatkosta sen pudotti laukka, ei mikään muu. Kehotti treenaamaan nurmella. Niinpä. Olisi pitänyt, eihän meillä ole kokemusta kuin hiekkakentistä ja sisähalleista.

Etujalkojen asennosta en kanna huolta, olen tarkkana ettei Aslan vedä koska se pahentaa tassujen asentoa ja tiedän, ettei asento johdu Aslanin kohdalla esim. väärästä ruokinnasta.   

Alphonsea tuomari tutki pöydällä pitkään, piti moneen otteeseen hellästi päätä käsiensä välissä ja silitteli korvista. Alphonse seisoskeli rauhallisesti paikoillaan ja koki tuomarin läsnäolon miellyttäväksi. Oikein hyvä tuomarikokemus siinäkin mielessä, että Alphonse suhtautuu yleensä varauksella tuntemattomiin miehiin, mutta tällä tuomarilla oli hyvin rauhoittava vaikutus, eikä Alphonse ihmetellyt kopeloimista ja suunsa katsomista yhtään. Kummatkin pojat tosin antavat aina tuomareitten tutkia itsensä hyvin, mutta Alphonse kyllä olisi yleensä mieluummin naistuomarin tutkittavana, sen näkee jo jännittyneestä asennosta, jota tällä kertaa ei tosin ilmennyt. 

Aslanin ihastuttava sisar, Venla (Salamantelin Geisha) oli myös paikalla ja tytöstä on kasvanut todellinen kaunotar.

Venla. Ovat Aslanin kanssa kropaltaan hyvin samanlaisia, väritys tosin on eri: Venlan turkki tulee isänsä puolelta, Merkaleen'sin kenneliltä. Aslan puolestaan on kuin maskuliinipainos emästään.

Venla kehässä...

...ja veljensä Aslan. Tiukassa kunnossa on, paino n. 10.8 kg tällä hetkellä, eikä varaa ole pudottaa kyllä grammaakaan, täytyy ehkä itse asiassa lisätä vieläkin ruokaa, vaikka lihotusprojekti onkin ollut päällä jo jonkin aikaa. Painoa on tullut kesän aikana lisää puolisen kiloa.

Minulla oli myös taas mahdollisuus suukotella Salamantelin karkkaritypsyä, Tiukua (Merkaleen's Diandra), ja lisäksi ehdin pussata myös läpi poikien emät pikaisesti. Mäyräkoirista ei vaan voi saada tarpeekseen, enkä koskaan kieltäydy kuonopusumahdollisuudesta. 

Aslanin arvostelu, tuomarina Miklos Levente:

"Strong male. Good head. Very straight back. Enough chest. Loose elbow. French-stand. Cowhocked. Not correct movement, goes just in galop." (kirjoitusvirheet alkuperäisiä)

sama suomeksi:

"Vahva uros. Hyvä pää. Erittäin suora selkä. Riittävästi eturintaa. Löysä kyynerpää. Ranskalainen seisonta. Pihtikintut. Ei liiku oikeaoppisesti vaan etenee laukkaamalla."

NUO-ERI, NUK1

Alphonsen arvostelu, tuomarina Miklos Levente

"Compact strong male. Good head. Back of the nose should be straighter. Compact body. Stands correct. Good movement." (kirjoitusvirheet alkuperäisiä)

ja suomennos:

"Kompaktin kokoinen, vahva uros. Hyvä pää. Kuono-osa voisi olla suorempi. Kompakti keho. Seisoo oikeassa asennossa. Liikkuu hyvin."

AVO-ERI, AVK2, SA

Alphonse etenee nätisti, ihminen peninkulma-askelin, näemmä.

Kirottu nurmikko.

Poistuneille koiraystävillemme

Sinua vasten,

minun päiväni ilta, 

painautuu hiljaa,

niin minäkin.

Minä katson niin kauas,

se kuun silta,

ulottuu tuonne

- ja takaisin.

Nämä ajatukseni tässä,

ne harvat haaveet,

joita todeksi kukaan ei saada voi;

ne minä talletan tähän illan hetkeen,

kun kuukin hiljaa taivaalla soi.

Ja ne hopeiset säikeet, valo sen kuun,

minä muistoni niistä valmistan;

sinut päivälle annoin,

mutt' yöllä saavut,

vain öisin sinua rakastan.

- Maria -

Minun pienet. Minun rakkaat.

Viime viikkojen aikana on kuulunut surullisia uutisia koiraperheistä. Monta rakasta koiraa on nukkunut ajan toiselle puolelle, jättänyt jälkeensä valtavasti kaipausta, omankokoisensa aukon. 

Ikävä ei lopu koskaan, eikä sen tarvitsekaan. Se voi muuttaa muotoaan, se voi hetkeksi painua taka-alalle, mutta se on aina olemassa, muistomerkkinä niille, joita on saanut rakastaa. 

Me toivomme kaikille lähteneille hyvää matkaa ja levollisia unia.  

Total recall eli ihanat pojat rannalla

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Mäyräkoirat iltaruskossa.

Luonnollisesti myös lomaillessa on päivystettävä. Aslan antaa yleishälytyksiä niin usein, että minun on jatkuvasti oltava passissa voidakseni reagoida riittävän ripeästi. Tässä vartioin pihaa yleissilmäyksen avulla.

Minulla on usein lomallakin kiire. Toimitan jokapäiväisiä tehtäviäni, joista tärkeimpiin lukeutuu Aslanin ojentaminen ja ärsyttäminen. 

Vesihiisi on sihissyt hississä - tai rantakaislikossa. Aslanin mieltymys veteen on käsittämätöntä. Se menee sinne oma-aloitteisesti ja omatoimisesti vaikka kaikki muut olisivatkin kaukana rannasta. Se ei kaipaa vedessä seuraa, se villitsee itsensä poukkoilemalla ilmaan ja tekemällä omituisia piehtarointeja sukelluksissa. Sen jälkeen se nousee rannalle ja...jähmettyy liikkumattomaksi. Se odottaa täydellisen tyrmistyneenä jos kukaan ei aja sitä takaa. Se haluaa tulla takaa-ajetuksi heti uimisensa jälkeen. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Ensimmäistä kertaa mäyräkoiraperheen historian aikana toimi mökkeillessä ilmiö, jota voitaisiin tituleerata nimellä total recall, tarkoittaen täydellisesti onnistunutta takaisinkutsua, eikä tässä yhteydessä sitä tiettyä, samannimistä leffaa. Nimittäin lähes hehtaarin alue aitaamatonta tonttia, eivätkä mäyräkoirat luistaneet kertaakaan luvattomille teille, eivät edes naapurin puolelle, vaan tottelivat kutsua ja pysyivät tontilla. Tämän täytyy olla jonkinlainen ennätys, joka on syytä siltäkin varalta jo kirjata ylös ettei se toistu enää koskaan. Kaksikko ei ole juurikaan loistanut tällä kuuliaisuuden saralla jos ovat olleet vapaina, mutta tänä kesänä ihme tapahtui, tervaristejä mallailtiin seiniin vedettäviksi ja ihmiset odottivat koko ajan milloin mäyrät päättävät lähteä kartoittamaan lähimetsiä. Silmällä kaksikkoa toki pidettiin, ei tässä sentään ihan puhtaalla lapsenuskolla mennä mitä tulee yleispätevästi rotukuuliaisuuteen ja individualistiseen itsensä toteuttamiseen kun Alphonsesta ja Aslanista on kyse, mutta luotto mäyräherroihin kasvoi taas piirun verran. 

Vapaana olosta koitui sekin ihanuus, että Aslan sai juosta aina halutessaan suoraan järveen, jossa se esitteli parhaita uimaloikkaesityksiään ja toistuvasti näytti Alphonselle miten se osaa kyntää järven pohjaa suu auki (tässä on ilmeisesti jokin juju joka ei ihmisille aivan aukea...) ja pärskäytellä sitten hiekkaa ympäriinsä. Alphonsehan ei vapaaehtoisesti kynsiään kastele ja mulkoilikin Aslania epäuskoisesti, turvallisen välimatkan päästä. Se nauttii saadessaan maata kuivalla ruohikolla auringon grillatessa sen laikullista turkkia.

Koottua kuvasaldoa ihanista päivistä:

 Alphonse hepuloimassa ruohikolla.

Se ei halua saada auringosta tarpeekseen. 

Jatkuvaa häröilyä nurmikentällä: nujakointia, loputonta kilpajuoksua, painia, yleistä äijäilyä ja kovaäänistä mekastusta. Ääni kantaa todella oivallisesti järven pintaa pitkin, joten vastarannan kesäteatteriesitysten alkaessa tehokaksikko oli pakko viedä sisään: dialogia on haasteellista kuulla jos Aslan karjuu päälle.

Aslan on melko varma, että jos tuijottaa riittävän kauan, nektariini ilmestyy sen suuhun ihmisen kädestä. Totuus ei ollut kovinkaan kaukana. Kesälomaan kuuluu hedelmäöverit.

Pystypainielkeet - ja väännöt päivittäisessä käytössä, aivan sama onko kyseessä arki vai loma, harva asia on yhtä tärkeä kuin painimatsi. 

Kultaista palloa on murhattu...

...siitä on taisteltu kovaäänisesti

...ja sillä on pelattu.

Vain harvoin on joutanut olla paikoillaan poseeraamassa...

...paitsi silloin kun täydellinen uupumus on vallannut kummatkin yhtä aikaa.

Koiranäyttelyt - pähkinänkuoressa ja pikakelauksella

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

 Olen topakkana kehässä. Ihminen varoittaa minua nostamasta häntää liian ylös: 

"Alphonse...häntä..."

"Ihminen...ei kiinnosta..."

Aslan (etualalla), kilpakumppani ja minä.

Aslanin seisonta hakee muotoaan...

ja ihminen säätää sitä kohdilleen.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Koiranäyttelyjen käytännöt ja toimintatavat eivät ole ollenkaan niin monimutkaisia miltä ne ehkä saattavat aluksi vaikuttaa (itsehän olin pihalla kuin lintulauta ja edelleenkin saatan välillä olla vähän kuin toisen asialla: sähellän kilpailunumerojen kanssa kun vaihdan lennossa koiraa ja numeroa, viivästytän kehän alkua ja kompastelen omiin jalkoihini kiireessä), toivottavasti allaoleva tiivistelmä avaa kiinnostuneille asiaa edes hieman.

Koirat arvostellaan näyttelyissä luokittain, ja ne menevät kehään numero- ja aakkosjärjestyksessä kennelnimensä mukaisesti. Koirat on ilmoitettu ikänsä mukaisesti luokkiinsa, luokkajakoon vaikuttaa myös koirien valioituminen. Kehässä koirat kiertävät merkittyä aluetta ympäri handlerinsa eli esittäjänsä vasemmalla puolella, tekevät kolmio-kuviota tai kulkevat edestakaisin tuomarin kehotuksen mukaisesti. Askellaji kehässä on aina ravi. 

Pienemmät koirat (esim. juurikin mäyräkoirat) nostetaan pöydälle tuomarin tutkimista varten: koiran keho käydään läpi: katsotaan kallon muoto, pää kokonaisuudessaan, ilme, purenta, silmät, korvat, häntä, raajat, kulmaukset, ylä- ja alalinja ja yleisolemus, turkki jne. Tuomari sanelee kehäsihteerille sanallisen arvionsa koirasta sen seistessä joko pöydällä tai maassa. Jokaisella tuomarilla on oma tyylinsä tutkia koirat ja kriteerit joita eniten painottavat. Henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat toki, mutta peruslähtökohtaisesti jokainen koira arvotetaan rotumääritelmän ihannetta vastaan ja keskenään kilpailevat koirat asetetaan paremmuusjärjestykseen suhteessa toisiinsa, suhteessa rotuihanteeseen. Riippumatta osallistuvien koirien määrästä tuomarin ei ole pakko valita ns. voittajaa. Saattaa olla, ettei yksikään koira pääse laatukriteereiltään niin lähelle rotuideaalia, että se nousisi selkeästi ylitse muiden. Pienet näyttelyt vähillä osanottajilla eivät siis ole mikään tae siitä, että oma koira nousee palkintosijoille.

Viralliset luokat ovat: 

* junioriluokka (7kk- alle 18kk)

* nuorten luokka (15 kk - alle 24 kk)

* avoin-, valio-, ja käyttöluokka (alkaen 15 kk)

* veteraaniluokka (alkaen 8 v.)

Kilpailu- ja ryhmäluokissa värit markkeeraavat koiran sijoitusta:

ERI: erinomainen (punainen)
EH: erittäin hyvä (sininen)
H: hyvä (keltainen)
T: tyydyttävä (vihreä)
HYL: hylkäävä (harmaa), tämä voidaan antaa koiralle, joka ei rakenteeltaan tai käytökseltään vastaa rotumääritelmää tai on selkeästi vihainen
EVA: ei voida arvostella (ruskea), voidaan antaa koiralle jota on mahdotonta käsitellä, joka ei suostu liikkumaan tai väistelee kun tuomari yrittää tutkia sitä
SA: sertifikaatin arvoinen (vaaleanpunainen)

Jokainen laatuarvosana pitää sisällään tietyn määrän kriteerejä, jotka koiran tulisi täyttää, esim. ERI:n saaneen koiran tulisi olla hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta, esitettäessä se on erinomaisessa kunnossa, sillä on harmoninen ja tasapainoinen luonne, se on korkealuokkainen ja yleisolemukseltaan erinomainen. Sen ulkomuodolliset ansiot ovat suuret ja virheet ansioita selkeästi pienemmät. Sen tulee myös omata selkeä sukupuolileima.

Virallisissa luokissa arvostellaan aina ensin kaikkien luokkien urokset, sitten nartut. Käytössä on laatuarvostelu ja tämän mukaisesti jokainen koira saa kirjallisen arvostelun ja kehätoimitsija nostaa esiin koiran saamaa arvostelua vastaavan värilapun (ennen jaettiin värilliset nauhat). Tässä tapahtuu ensimmäinen karsinta. ERI:n (erinomainen) laatuarvostelussa saaneet menevät jatkoon kilpailuluokkaan, jossa kilpailevat luokkasijoituksesta 1-4. 

Kilpailuluokassa tuomari sijoittaa neljä ensimmäistä paremmuusjärjestykseen ja voi oman harkintansa mukaan antaa SA:n eli vaaleanpunaisen ruusukkeen, joka tarkoittaa sertifikaatin arvoista. Tässä tapahtuu toinen karsinta. 

SA:n saaneet koirat jatkavat PU (= Paras uros) tai PN (= Paras narttu)-kehään kilpailemaan sijoituksesta neljän parhaan joukkossa. Tämä tarkoittaa sitä, että keskenään kisaavat kaikista kilpailuluokista parhaimman arvosanan saaneet (juniorit, nuoret, avoimet, käyttövaliot, valiot ja veteraanit), eli kehässä saattaa yhtä aikaa olla sekä hyvin nuori juniori että jo monta vuotta voittanut veteraani kilpailemassa keskenään parhaan uroksen/nartun sijoituksesta. Tässä tapahtuu kolmas karsinta. Tuomari voi antaa sertifikaatin (SERT) parhaalle siihen oikeutetulle koiralle, jolla ei ole vielä Suomen muotovalion arvoon oikeuttavia näyttelytuloksia. Varasertifikaatin (VASERT) voi sada toiseksi paras koira, jolla myöskään ei ole FIN MVA (Suomen muotovalio) oikeuttavia tuloksia. Mikäli kaikilla kilpailevilla koirilla on FIN MVA-titteli, kutsutaan kehään ne PU ja PN-luokan koirat, joille on annettu SA. Nykyisillä säännöillä alle kaksivuotias koira voi ottaa vastaan rajattoman määrän SERT:jä ja VASERT:jä. Valionarvoon oikeuttavat näyttelytulokset täyttyvät kun koira täyttää kaksi vuotta.  Kansainvälisissä näyttelyissä (eli KV-näyttelyissä) sertifikaattien lisäksi on jaossa kansainvälisiä sertifikaatteja eli CACIB:eja ja varaCACIB:eja. Näistä voivat kilpailla ne, jotka ovat saaneet ERI SA:n kilpaillessaan nuorten luokassa, avoimessa luokassa, käyttöluokassa tai valioluokassa. 

PU1- sijoituksen saanut uros ja PN1-sijoituksen saanut narttu kilpailevat tämän jälkeen ROP (rotunsa paras) ja VSP (vastakkaisen sukupuolen paras) -kehässä keskenään. Tässä tapahtuu neljäs karsinta. 

ROP lähtee kilpailemaan seuraavaksi ryhmäkehään, eli RYP:iin. Tämä tarkoittaa sitä, että keskenään kisaamassa voi olla sekä uroksia että narttuja, ja mäyräkoirilla esim. pitkäkarvaisia normeja, karkeakarvaisia kaniineja, lyhytkarvaisia kääpiöitä jne, eli koko FCI4 roturyhmän ROP:it kilpailevat keskenään. Tässä tapahtuu viides karsinta. 

RYP-voittaja jatkaa viimeiseen kehään, eli BIS-kehään (Best in Show), johon jokaisen roturyhmän voittaja osallistuu. Tässä tapahtuu viimeinen karsinta. 

Ryhmäkilpailuissa valitaan myös päivän paras kasvattajaryhmä. Kasvattajaryhmässä kasvattaja kilpailee neljän kasvattamansa samanrotuisen koiran muodostamalla ryhmällä. Koirien on oltava palkittuja ERI:llä ko. näyttelyssä. Jos tuomari katsoo, että kasvattajaryhmä on tasalaatuinen ja korkeatasoinen, kasvattaja saa KP:n eli kunniapalkinnon. Jos paras kasvattajaryhmä saa kunniapalkinnon, se on rodun paras ryhmä eli ROP-kasvattaja.

Koirien on osallistuttava kaikkiin luokkiin ja kilpailuihin joihin niillä on oikeus osallistua. Näyttelypaikalta poistumiseen aikaisemmin tarvitaan näyttelytoimikunnan lupa. 

Näyttelylyhenteet:

PEK: pentuluokka (epävirallinen)

JUN: junioriluokka

JUK: junioriluokan kilpailuluokka

NUO: nuortenluokka

NUK: nuortenluokan kilpailuokka

AVO: avoin luokka

AVK: avoimen luokan kilpailuluokka

KÄY: käyttöluokka

KÄK: käyttöluokan kilpailuluokka

VAL: valioluokka

VAK: valioluokan kilpailuluokka

VET: veteraaniluokka

VEK: veteraaniluokan kilpailuluokka

KAS: kasvattajaluokka

KAK: kasvattajaluokan kilpailuluokka

RYP: ryhmäkehä (jokaisella kymmenestä FCI-ryhmästä on omat ryhmäkehänsä jonka voittajat jatkavat BIS-kehään, joka päättää näyttelyn) 

BIS: Best in Show

Kilpailuluokissa ja ryhmäkilpailuissa sijoituksia osoittavat värit:

1. punainen

2. sininen

3. vihreä

4. keltainen

KP: kunniapalkinto (lila), voidaan jakaa pentu- ja kasvattajaluokassa

SERT: sertifikaatti (valko-sininen)

VASERT: varasertifikaatti (vaaleansininen)

CACIB: kansainvälinen sertifikaatti, jota tarvitaan kansainvälisen muotovalion arvoon (valkoinen) 

VACA: vara-CACIB (oranssi)

ROP: rotunsa paras (puna-keltainen)

VSP: vastakkaisen sukupuolen paras (vihreä-valkoinen)

Osa Rovaniemen KV-kisojen satoa oman porukan osalta: päänahat (ruusukkeet) ripustettu liehumaan teltan katosliepeestä. Vaaleansininen VASERT, oranssi VACA, kaksi puna-keltaista ROP:ia, tummanpunainen on käsittääkseni ROP-Vet, sini-valkoinen SERT ja valkoinen CACIB.

Näyttelytermistön ja näyttelyfaktojen lähteinä käytetty sekä SML:n että Kennelliiton sivuja. Teksti perustuu myös osittain omiin empiirisiin kokemuksiin, joita on kerrytetty valtavan huiman kahden näyttelyvuoden ajalta. Mahdolliset asia/kielioppi/lyöntivirheet ja aivopierut ovat blogin työstäjän omaa tuotantoa, eikä niistä taaskaan oteta minkäänlaista vastuuta.

Oulu KV 14.07 2013, osa II

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ei alkanut vahvasti mäyräkoirien aamu sunnuntainakaan, ei. Päästiin kilpailupaikalle ja heti heilahti häkki. Siis saman tien. Ja vaikka kuinka monta ihanaa narttua oli paikalla ja meikäpojat lukkojen takana. Reilukerho iski jälleen. Aslanin naamasta näkee, ettei se vielä ole ihan tajunnut, että se on sellissä, mutta katsokaapa minun ilmettäni: jo vain olen asian huomannut.

Voin kertoa, ettei tuo hännän asento muuttunut tuosta kummemmaksi kun piti elekielellä näyttää muille uroksille, että mäyräkoirille ei kannata alkaa ryppyillä. 

Oli pakko pitää kaikkea silmällä, jatkuvasti. Koirapoliisi on myös näyttelyissä virkatehtävissä.

Kehässä kun mennään, niin Eetu on aina edellä ja minä heti perässä, aakkosjärjestyksessä, nääs.

Meissä ei Eetun kanssa ihan ensivilkaisulla ole niin kauheasti tuota samaa näköä...

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Ja kuten aina silloin, kun näyttelyt ovat menneet enemmän, vähemmän ei-toivotusta, revanssi mielessä mennään seuraavaan kehämittelöön. Niin sunnuntainakin, vaikka tiesinkin keitä vastassa on ja mietin jo aamulla, että näinköhän sitä tullaan taas maitojunalla Paras Uros-kehästä kun vastassa on moninkertaisia voittajia, jotka sijoittuvat palkintopalleille kerta toisensa jälkeen. Periksi antaminen ei kuitenkaan kuulu mäyräkoiraihmisen sanavarastoon, joten rinta rottingilla taas tuulta päin. Ja mäyräkoiratkin olivat aivan eri vireessä kuin edellisenä päivänä. 

Aslanin arvostelu, tuomarina Veiga Vitor:

"Excellent head, eyes, ears, teeth. Excellent neck, topline, excellent pigmentation, excellent angulation, excellent movement. Opens in front feet and tail is bit high when the dog moves. Excellent temperament."

suomennos:

"Erinomaiset pää, silmät, korvat, hampaat. Erinomaiset niska, ylälinja, erinomainen pigmentti, erinomaiset kulmaukset, erinomaiset liikkeet. Etujalat kääntyvät ulospäin ja häntä hieman korkealla liikkeessä. Erinomainen luonne."

NUO-ERI, NUK1, SA, PU2, VASERT, CACIB

Alphonsen arvostelu, tuomarina Veiga Vitor:

"Excellent head, eyes, ears, teeth, excellent pigmentation, excellent neck and topline, excellent angulation, excellent movement and temperament. The topline is not solid when the dog is moving."

suomennos:

"Erinomaiset pää, silmät, korvat, hampaat, erinomainen pigmentti, erinomaiset niska ja ylälinja, erinomaiset kulmaukset, erinomainen liike ja luonne. Ylälinja ei ole vakaa liikkeessä."

AVO-ERI, AVK2, SA

Alphonse ei sijoittunut Paras Uros-kehässä, jossa kisasi kahdeksan koiraa. Neljä ensimmäistä sijoittuvat ja Aslan tuli siis toiseksi, napaten itselleen jo toisen CACIB'in tälle kesälle. Alphonsen putoaminen kumpanakin päivänä Paras Uros-kehän sijoitusten ulkopuolelle oli todella harmillista. Aslanin pyyhkäisy kakkoseksi, sen sijaan, lämmitti erityisesti koska se päihitti monta marinoitunutta voittajaa. 

Loppuarvosana päivälle oli kiitettävä. Edellispäivän nihkeys oli tiessään, koirat esiintyivät reippaasti, eikä ihminenkään niskotellut. 

Sukulaistyttö Kaira (Taxmania Excellent) oli sunnuntaina ROP.

Aslan tuomarin tiukan katseen alla. Noottia rapsahti liian korkeasta hännän asennosta. Vähemmän pöyhkeyttä kehässä olisi siis hyvä, mutta minkäs tuolle mäyräkoiran egolle voi...

Aslanin grilli (eli legot) katsastetaan.

Ihminen (= herkkuvaraston vartija) työntää kuivattua mahalaukkua Aslanin loputtomaan kitaan, mutta toki vasta sen jälkeen kun tuomari on ensin katsastanut hampaiston.

Karkkarikehässä esiintyi suloinen Tiuku (Merkaleen's Diandra), Salamantelin karkeampaa karvalaatua edustava mäyrä.