Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Olimme esittelemässä itseämme näyttelyissä Kajaanissa. Sen vaan sanon, että veteraanikehässä oli muutama vetävä bööna esiintymässä. Gigolohäntäni heilui oman akselinsa ympäri, pidän myös kypsemmistä naisista.
Isosiskoni ja Aslanin emä, Sona (Salamantelin Dolcevita).
Sona ja Aslan ovat ihan samanlaisia, ulkonäköä ja luonnetta myöten. En ole täysin vakuuttunut, että onko tämä hyvä asia...ihmisten mielestä tosin on.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Unohdimme postata uudenvuodentoivotuksemme, joten myöhäsyntyisinä teemme sen nyt. Hyvää alkanutta vuotta siis kaikille!
Uuden Vuoden raketteja lähdimme evakkoon maaseudulle ja Alphonsenkaan ei tarvinnut hirvittyä paukkeesta ja räiskeestä - pahimman hetken yli se oli häkin turvallisessa pimeydessä ja Aslan vinkui ulko-oven edessä muodostamassaan jonossa, jossa se sitten viihtyikin melkein koko illan. Se yritti ikkunoista nähdä raketit, mutta sälekaihtimet pysyivät kiinni Alphonsen takia, joten se jonotti ovella. Jossakin selvästi ilkamoitiin ilman mäyräkoiraa ja se on aivan liian utelias tyytyäkseen kohtaloonsa mukisematta.Sitä paitsi ulkona oli todistettavia silminnäkijähavaintoja päästäisistä, ja se olisi kovasti halunnut suolestushommiin rakettien kyttäämisen ohella.
Viideltä aamulla mäyrät sitten olivat kumpikin jonottamassa ulos tutkimaan, että olivatko päästäiset malttaneet mennä nukkumaan. Luonnollisestikaan jonossa ei voi olla hiljaa, vaan on kitistävä kaksiäänisesti niin ettei ihminen saa vain missään tapauksessa nukuttua.
Mutta, selvisimme vähin henkisin traumoin tästä vuodenvaihtumisesta ja siitä ovat kaikki tyytyväisiä. Alphonse söi herkkuja ja otti nokosia pitkin iltaa joten se stressasi huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina.
Viime sunnuntaina vuoden näyttelykausi tuli avattua Kajaanin tamminäyttelyissä. Mitään valtavaa menestystä ei osaksemme langennut; olimme jälleen kerran karvanmitan jäljessä runsasturkkisemmista ja punaisista pitkäkarvaisista. Ihan penkin alle ei menty kuitenkaan, Alphonse oli hienosti AVO-luokan ykkönen ja Aslan kakkonen. Mutta sertittä jäätiin ja Paras Uros-kehään pääsi vain Alphonse ja sekin karsiutui sieltä.
Kasvattajaryhmässä edustivat, vasemmalta oikealle, Alphonse (selvästikään ei vielä näyttelyseisonnassa), Aslan ja sitten emänsä Sona, sekä Alphonsen ja Sonan veli, Aslanin eno, Edi (vasta hienosti käyttövalioitunut FI JVA Salamantelin Eddie Express).
Sama järjestys. Alphonse ja Edi piti laittaa mahdollisimman kauas toisistaan kun pojat yrittivät saada jatkuvasti tappelua aikaiseksi keskenään. Kemiat eivät kohtaa, veri ei ole vettä sakeampaa tässä tapauksessa. Pitkäkarvaisista paikalla oli kisaamassa myös Aslanin sisko, Venla (Salamantelin Geisha), josta ei ole tosin todisteena yhtään hyvää kuvaa, valitettavasti.
Aslan kuuntelemassa ohjeitani. Ja kuunneltuaan riittävästi se haukkui kovaäänisesti omat mielipiteensä siihen, että palkkaa ei tullut riittävän ripeästi ja homma ei edennyt tarpeeksi nopeasti. Aslanilla on kuvassa itselleen hyvin tyypillinen "Anteeksi, mitä sanoit? Voitko toistaa"-ilmeensä.
Aslan kuuntelee lisäohjeet kehässä ja katselee läpi viittomat. Pahoittelut kuvien laaduttomuudesta. Kajaanin palloiluhalli on pahin mahdollinen kuvauspaikka keltaisten valojensa takia. Se ei muutenkaan ole mikään erityisen viihtyisä näyttelytila hiekkaisen maapohjansa ja ahtautensa takia.
Alphonse on kehässä aina hyvin hienosti ja asiallisesti, eikä sille tulisi mieleenkään haukkua tai venkoilla. Kehän ulkopuolella se sitten olisikin halunnut käydä kurittamassa muutamat mäyräkoirat...
Alphonsen arvostelu, tuomarina Svein Helgesen:
"Erinomainen, tasapainoinen tyyppi. Erinomainen pää, erinomainen ilme. Oikein hyvä kaula ja ylälinja, hyvä rintakehä, hyvänmallinen runko. Kantaa häntäänsä ryhdikkäästi. Hyvin kulmautunut, oikein hyvä turkki, vapaasti liikkuva."
AVO-ERI, AVK1, SA
Aslanin arvostelu, tuomarina Svein Helgesen:
"Erinomainen, oikein tasapainoinen tyyppi. Maskuliininen pää, oikein hyvä ilme, oikein hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä rintakehä. Hyvinmuodostunut runko, kantaa hyvin häntäänsä. Hyvin kulmautunut, ei täydessä turkissa. Hyvät liikkeet, voisi liikkua hieman vapaammin takaa."
AVO-ERI, AVK2
Ensin ihmettelin Aslanin arvostelussa tuomarin kommenttia, että Aslan ei ole täydessä turkissa. Ihan se näytti samalta kuin aina ennenkin, tuollaisia nuo laikulliset monesti ovat, turkki ei ole niin rehvakas, tuuhea ja pitkä kuin monilla muilla, mutta ei se Aslanin karva nyt mitenkään erilaiselta silmääni näyttänyt kuin muulloinkaan. Paitsi että olihan se; huomasin nimittäin, että kypsässä kahden ja puolen vuoden iässä Aslan vaihtaa viimein pentukarvaansa pois. On se luirumpi ja karkeampi tuo karva, pyrstössäkin pieni kato käynyt.