tag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post3714074133228302141..comments2019-02-21T07:22:49.685+02:00Comments on Ihmisiä mäyräkoirien nurkissa: Mea culpaMaria, mäyräkoirien ihminenhttp://www.blogger.com/profile/07384730615290005665noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-28183868343053713442010-12-23T07:40:30.070+02:002010-12-23T07:40:30.070+02:00Anu: Mä luulen kanssa, että äänenpainosta se tiesi...Anu: Mä luulen kanssa, että äänenpainosta se tiesi, ettei nyt kannata liikahtaa senttiäkään eteenpäin. Mutta olipa taas hyvä muistutus siitä, että täytyy skarpata tuolla liikenteessä, vaikka kyseessä olisikin vain pyörätie. Autotielle mentäessähän sitä automaattisesti valpastuu huomattavasti. Mun pitäisi muistaa, että se on niin pieni vielä, enkä voi olettaa että se jo käyttäytyisi aikuisen koiran tavoin...jos sitä nyt koskaan voi ylipäänsä sellaista odottaa ;)<br /><br />Pyry: hui, Pyrykö on jäänyt pyörän alle joskus?! Mäyris on kuitenkin niin pieni koira (omista luuloistaan huolimatta), että edustaahan, varsinkin nopeasti liikkuva pyörä, jo aikamoista uhkaa.<br /><br />Nelli: Nii-in. Pitäisköhän yrittää simuloida joskus samaa äänensävyä, että menis paremmin komennot läpi :) Ei taitaisi onnistua, koiria ei niin vain huijata; ovat sen verran herkkävaistoistoista porukkaa ja lukevat ihmisen lähettämät lukuisat eri singnaalit niin hyvin. <br /><br />Joskus kun olen metsässä kompastellut juuriin ja horjahtanut, niin Alfie on kääntynyt ja juossut mun luo katsomaan ettei käynyt kuinkaan, vaikka en ole pitänyt mitään sen kummempaa ääntä (no, ehkä olen saattanut kirosanan mutista ;)...siinä se on sitten touhottanut ympärillä, häntä viuhuen ja hypähdellen ja varmistanut, että olen tolpillani ;) Se on vähän muutenkin sellainen karvainen Florence Nightingale, aina hoitamassa jos jotakin sattuu =)Maria, mäyräkoirien ihminenhttps://www.blogger.com/profile/07384730615290005665noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-22525161987741645292010-12-22T19:34:59.096+02:002010-12-22T19:34:59.096+02:00Kummasti ne vaan äänenpainosta ymmärtävät milloin ...Kummasti ne vaan äänenpainosta ymmärtävät milloin on tosi kyseessä! :) Meillä todettu useaan otteeseen, että kun on oikeasti vakava paikka, niin sitten totellaan. :)Nellihttps://www.blogger.com/profile/07799781535361937742noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-80801915332198683032010-12-22T11:04:24.516+02:002010-12-22T11:04:24.516+02:00Hui, sydämeni aivan pysähtyi, kun ajattelin mitä o...Hui, sydämeni aivan pysähtyi, kun ajattelin mitä olisi voinut tapahtua. Tuota noin, on meinaan kokemusta omasta takaa. Siinä tahtoo mäyris jäädä hopealle, kun tulee kohtaanto polkupyörän kanssa. <br />Opettele tosiaan tottelemaan ihmisäipän käskyjä ja komentoja. Kyllä kannattaa. Hyviä ulkoilukelejä näytösponille, nutulla tai ilman.Pyry-mäyrishttp://pyryn-pihapiiri.vuodatus.net/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-45474834848926774022010-12-22T09:13:23.555+02:002010-12-22T09:13:23.555+02:00Tiedätkö, mulle on käynyt noin myös! Kerran vanha ...Tiedätkö, mulle on käynyt noin myös! Kerran vanha koirani meinasi syöksyä auton alle, huusin "seis" ja koira pysähtyi, katsoi mua ja odotti hievahtamatta (normaalisti ei ikinä), että otin sen syliin. Mä uskon, että koira kuulee hätääntyneestä äänensävystä, että nyt on paras totella heti, jotain outoa on tapahtumassa? Onneks Alfielle ei käynyt mitään!!! Älä syytä itseäsi, vahinkoja voi sattua, vaikka olisi kuinka varovainen!Anuhttps://www.blogger.com/profile/11034989374157549389noreply@blogger.com