tag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post6174834535336863417..comments2019-02-21T07:22:49.685+02:00Comments on Ihmisiä mäyräkoirien nurkissa: Aamullinen arkajalka on hellyydenkipeä otusMaria, mäyräkoirien ihminenhttp://www.blogger.com/profile/07384730615290005665noreply@blogger.comBlogger10125tag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-49855743660644764552011-05-31T14:13:21.227+03:002011-05-31T14:13:21.227+03:00Niin ja toisinaan kuljemme niin aikaisin (lue: aam...Niin ja toisinaan kuljemme niin aikaisin (lue: aamuyöllä) että muita ihmisiä ja koiruuksia ei ole vielä "pilaamassa" haisteltavaa ilmaa. Suhdeluku pitää varmaan meilläkin paikkansa. Tai en ole ihan varma niistä paristakaan onnistuneesta kerrasta :)Ellielihttp://pikkuelli.vuodatus.net/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-19343038921500136112011-05-30T17:06:25.169+03:002011-05-30T17:06:25.169+03:00Ellieli: aamulla koira tuntuu olevan monesti herke...Ellieli: aamulla koira tuntuu olevan monesti herkemmessä tilassa yön jälkeen kun aistit eivät vielä ehkä ole niin tottuneet ja turrat tuoksuihin ja ääniin ulkona. <br /><br />Meillä on päästy pari kertaa ohittamaan toinen koira sen kummemmin venkoilematta, mutta niitä paria kertaa vastaakin sitten sata vähemmän onnistunutta ohitusta ;) Mäyräkoiran mielestä tämä on epäilemättä ihan kelpo suhdeluku, Omistaja esittää eriävän mielipiteensä :)Maria, mäyräkoirien ihminenhttps://www.blogger.com/profile/07384730615290005665noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-81117324368986341612011-05-30T09:16:18.736+03:002011-05-30T09:16:18.736+03:00Meilläkin joskus tapahtuu pientä epävarmuutta lenk...Meilläkin joskus tapahtuu pientä epävarmuutta lenkkeillessä. Vieläkin jotkin äänet saavat Ellin pysäämään, linnunliverrykset eivät päiväsaikaan enää aiheuta reagointia, mutta toisinaan aamuaikaisella lenkillä saavat aikaan ihmettelyä (pysäilyä). Pikkulinnuista Ellikin pitää...mielellään päivällispöydässä;)<br /><br />Kaikki vieraat koirat otetaan vastaan madellen jos niitä päästään lähietäisyydeltä nuuskimaan. Muuten yritetään kiskoa toisen koiran suuntaan; yritän tosin saada tämän taipumuksen kiskottua pois Elliltä. Hihnassa ei vedetä muutenkaan lenkillä ollessa! Tosin itse olen väliin niin uppoutunut omiin ajatuksiini, etten aina huomaa kun Elli vetää.Ellielihttp://pikkuelli.vuodatus.netnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-35885669192324779782011-05-29T17:36:35.546+03:002011-05-29T17:36:35.546+03:00Marja-Leena: no niin, mä ajattelinkin, että me tul...Marja-Leena: no niin, mä ajattelinkin, että me tulkitaan jotenkin eri tavalla tuo koulutus jo terminä :) Mulle se pitää sisällään perustottelevaisuuskoulutuksen, temput, koulutuksen sitten mihin tahansa lajiin mitä harrastaa; oli se sitten toko, jälki, metsästys, näyttelytreenaus jne.jne.<br /><br />Ja sitten taas kasvatus mulle merkitsee yleisiä normeja ja sääntöjä joita koiralla on: ei käyttäydytä aggressiivisesti toisia koiria kohtaan, ei väläytellä hampaita ohikuljikoille, ei pissata sisälle jne. <br /><br />Täytyisi varmasti ruveta kirjoittamaan selkeämmin noita juttuja tai ainakin perustella jo heti ensikädessä paremmin, ettei tulisi väärinymmärryksiä =)Maria, mäyräkoirien ihminenhttps://www.blogger.com/profile/07384730615290005665noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-9512062869677135752011-05-29T13:15:41.571+03:002011-05-29T13:15:41.571+03:00No täytyy tunnustaa että taas meillä on ehkä ihan ...No täytyy tunnustaa että taas meillä on ehkä ihan eri tulkinnat sanaparille "hyvin koulutettu" koira. Ei meidän Ossi nyt ehkä niin pellossa elä kuin mitä voisi mun kirjoituksista välillä ymmärtää.Meillähän oli minun ollessa nuori kaksi saksan paimenkoiraa joista se ensimmäinen oli huippuunsa koulutettu (tosin ensimmäisen omistajan ansiota). Toma kun tuli meille 2-vuotiaana. Ehkä siksi sanon, että mäyräkoiraa ei "voi" kouluttaa enkä ole niin kauheasti yrittänytkään. Kyllä Ossikin nyt perusasioita osaa. Istu, sivulle, maahan,irti, kuuluisan EI.sanan, hiljaa, kierrä ja monen monta muuta pikkujuttua mutta silti minun mielestäni mäyristä ei oikein voi kouluttaa:) Meillä on Maria vaan asioista eri tulkinta:)Tännetulonkin Ossi osaa mutta se on komento mitä olisi turha käyttää Ossin ollessa irti ja peuran tai kauriin pyyhkiessä ohi lähietäisyydeltä. "Metsästyskoira" mikä metsästyskoira vaikka oikeasti ei olekaan..<br />Terveisin Marja-LeenaMarja-Leenahttps://www.blogger.com/profile/12564817989926056044noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-87707964202594934772011-05-29T10:26:16.689+03:002011-05-29T10:26:16.689+03:00Marja-Leena: Mä olen vähän eri mieltä tuosta koulu...Marja-Leena: Mä olen vähän eri mieltä tuosta koulutettavuudesta...kyllähän sekin on kouluttamista, että koira tietää mitä "ei" tarkoittaa tai "ei koske", "tule"jne. Jos mäyräkoiraa ei pystyisi kouluttamaan, niin kaikki mäykyt eläisivät kuin pellossa ja valta-asema perheissä olisi kokonaan siirtynyt niiden - vähemmän asiantunteviin - tassuihin. <br /><br />Mä lähden siitä olettamuksesta, että koira saa mennä sohvalle (meillä Alfie saa oleskella yhdellä sohvalla, mutta esim. olkkarin toiselle sohvalle sillä ei ole asiaa kuin kutsuttaessa jossakin erityistilanteessa, eikä se sille sohvalle omatoimisesti koskaan menekään) kotona, muttei välttämättä kyläpaikassa ja "alas"-komennolla se tulee pois sieltä. Tämähän ei tarkoita sitä etteikö se saattaisi yrittää hypätä sohvalle uudestaan, kokeillakseen miten rajoja voi venyttää kun ollaan sen oman reviirin ulkopuolella, mutta loppupeleissä se kyllä uskoo käskyä. <br /><br />Temppujen opettamisesta on sen hauskuuden lisäksi sekin hyöty, että jokainen opittu temppu lisää ihan sitä perusarkitottelevaisuuttakin :) Ja tietenkin kasvattaa koiran keskittymiskykyä. Alfien hötkyillessä ja liihottaessa ympäriinsä silloin kun sen pitäisi keskittyä johonkin muuhun asiaan, saa sen aina rauhoittumaan enemmän kun pyytää sitä istumaan, menemään maahan, kierimään, kumartamaan jne. Se hetkellinen fokusointi johonkin pyydettyyn toimii laukaisevana tekijänä silloin kun se on rauhaton. <br /><br />Meillä on tuo nukkuminen tosiaan hoidettu sillä tavalla, että sängyssä voidaan ottaa nokosia ihmisten luvalla, mutta eipä tuo poika siellä edes yötä haluaisi viettää, kun tulee kuumaa ja ahdasta. Mäyräkoira kun vie järjettömän tilan välillä nukkuessaan, pienestä koostaan huolimatta :D Muutaman kerran Alfie on hypännyt sänkyyn omatoimisesti, mutta kiellon jälkeen sekin loppui kokonaan.Maria, mäyräkoirien ihminenhttps://www.blogger.com/profile/07384730615290005665noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-50758877668603407332011-05-28T19:07:21.893+03:002011-05-28T19:07:21.893+03:00No jos mäyriksen kasvattaminen on korkeakoulu niin...No jos mäyriksen kasvattaminen on korkeakoulu niin ilmankos me ei olla läpäisty:) No ei me oikein olla panostettukaan tuohon "koulutukseen" kun mun mielestä mäyräkoiraa ei oikein voi kouluttaa.Saahan sen sisäsiistiksi ja tekemään tiettyjä asioita mutta siihen sen tottelevaisuus ainakin meillä sitten loppuukin. Temppujen tekeminen onkin sitten eri juttu kun se on hauskaa:) Tosin tassua Ossi ei anna,koska minun mielestä se on jotenkin koiraa alentavaa.En tiedä miksi. Minä muutoin olen kuullut sanottavan, että mäyräkoiran ei saa antaa tehdä kertaakaan sellaista mitä se ei saa jatkossakaan tehdä. Oli muuten Ossin kasvattaja joka on kasvattanut kymmeniä mäyräkoirapentueita ja omistaa itse 6 mäyristä ainakin. No on Ossi nukkunut kolme kertaa sängyssämme kun oli vieras vierashuoneessa. Muutenhan olisi vieras joutunut jakamaan sänkynsä:) kun se on muutoin "Ossin" sänky.Terveiset Ossi ja M-LMarja-Leenahttps://www.blogger.com/profile/12564817989926056044noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-34687590084591511282011-05-28T09:22:03.573+03:002011-05-28T09:22:03.573+03:00Olli: olen samaa mieltä kanssasi tuosta kahlitsemi...Olli: olen samaa mieltä kanssasi tuosta kahlitsemisesta. Minusta on törkeää, etten voi saalistaa itse omaa ruokaani, kaikki hauskuushan olisi juuri siinä, että ruoka potkisi hieman vastaan.<br /><br />Hyvä ystäväni on sekaroituinen paimenkoira ja häneltä puuttuu tämä riistavietti kokonaan. Eilen hän oli kohdannut tien yli menevän sorsapoikueen ja katsellut kyllästyneenä muualle. Pelkkä ajatuskin saa minulta veden kielelle. Minulta sitten puuttuu taas kokonaan paimennusvietti, jota hänellä on. Ensimmäistä kertaa elämässään nähdessään lampaita hän automaattisesti alkoi paimentaa niitä ruotuun ja ohjailla, vaikkei hänellä mitään koulutusta siihen olenkaan. Minä olisin, hyvin suurella todennäköisyydellä, joko yrittänyt kiivaasti ystävystä niiden kanssa tai sitten valikoinut joukosta heikoimman iltapalaksi :)<br /><br /><br /><br />Mai: pystyn ymmärtämään paremmin kuin arvaatkaan mistä puhut...joskus tullut huomattua tuttujen koirien kanssa, että tietyt jutut jotka toisilla (huom! eivät ole mäyräkoiria, mikä selittää jo jotakin) koirilla menevät läpi, eivät koskaan jäisi Alfielta huomaamatta ja hyödyntämättä, ihmistä vastaan. Sen kanssa on oltava niin älyttömän johdonmukainen ja vähän kun lipsut, niin sen kyllä näkee välittömästi koiran käytöksessä. Tämä on muutenkin herkkää aikaa, mokat ja selvät virheet kostautuvat kyllä sitten myöhemmin, jos nyt ei ole tarkkana. <br /><br />Jos tuon pojan saa aikuiseksi ilman että sitä onnistuu pilaamaan, niin mä kyllä vakaasti uskon, että sen jälkeen minkään rotuisen koiran ottaminen ei olisi vaikeaa. Mäyräkoiran kasvattaminen ja kouluttaminen on vähän kuin koiranomistajan korkeakoulu: jos saat itsepäisen pässinpään tietämään oikean paikkansa perheessä, tottelemaan ja käyttäytymään muutenkin järjellisyyden rajoissa, olet totisesti saavuttanut jotakin!:) Kun miellyttämishalua ei juurikaan ole, koiran motivoiminen on välillä työn ja tuskan takana...joskus katselen vähän kateellisena esim. paimenkoirien ja noutajien toimintaa omistajiensa kanssa. Mäyräkoira istuu vieressä "hohhoijaa, miten te viitsitte"-ilmeellä eikä selvästikään voi käsittää kuinka jotkut koirat ovat kuin ihmisen mieli. Mutta, sitten taas toisaalta, tämä oli kyllä hyvin tiedossa ja nimenomaan haluttiin koira, joka on itsenäinen ajattelija ja jossa on haastetta. Sitä saa mitä tilaa. <br /><br />Mieleen tuli Cesar Millanin usein toistama lause: "et välttämättä saa koiraa jonka haluat, mutta saat koiran jonka tarvitset". Näinhän se tuntuisi menevän, ainakin meillä. Oma kärsivällisyys on kummasti kasvanut tässä ohessa eikä se ole huono asia sekään :)<br /><br />Tuo moka, johon viittaat, ja vaikken tiedäkään mistä on kyse, niin pystyn täysin relatoitumaan ajatukseesi sen takana...mulla on kanssa erinäisiä sellaisia juttuja, jotka muiden mielestä eivät olisi mitään, mutta mäyräkoiran kanssa ovat hyvin paljon juuri sellaisia asioita, jotka ovat määrääviä tekijöitä siinä mihin suuntaan se lähtee kasvamaan. Joillekin toisille koirille niillä ei olisi mitään painoarvoa, eivätkä varmaankaan monet koiranomistajat näkisi niitä minään, mutta tuon karvanaaman kanssa tilanne on toinen...Maria, mäyräkoirien ihminenhttps://www.blogger.com/profile/07384730615290005665noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-62746278288460021212011-05-27T21:45:30.082+03:002011-05-27T21:45:30.082+03:00Ehkä sinä pystyt sekunnin sadasosan verran ymmärtä...Ehkä sinä pystyt sekunnin sadasosan verran ymmärtämään sitten, mistä on kyse, kun kiristelen hermojani koiran kanssa, joka on takertunut minuun hereillä olonsa jokaisena hetkenä. Nyt eletään taas sitä vaihetta, ja se johtuu omasta mokastani. Vaikustusta voi olla pitkäksi venähtäneellä lomareissullakin, nyt on menty takapakkia oikein kunnolla. Koira ei tee yhtään mitään ilman minua! Ja minun kanssanikin vain haluaa olla lähellä. Mitä tahansa teenkin sen kanssa, se pyytää sitä lisää. Huippuna oli, kun se pudotti lelunsa sohvalta, ja mitään ajattelematta nostin sen takaisin. Hetken kuluttua lelu oli taas lattialla, koira tuijotti minua kiinteästi ja värisi!!! Se on aina ennen innolla hakenut lelunsa, enkä ole koskaan ennen sitä nostanutkaan! Tämä vain yksi esimerkki, miten se "omistaa" minut.<br /><br />Nyt harkitsen, kertoisinko blogissani mokani... joka ei muiden koiraperheiden mielestä edes ole moka, mutta ne mun kasvatusperiaatteet, joihin koira on tottunut...Arttuhttps://www.blogger.com/profile/12652820583006580679noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8120289369738270698.post-4168673736971470272011-05-27T20:56:30.149+03:002011-05-27T20:56:30.149+03:00Hyvä Alfie, nostan aina etutassun ilmaan, kun hais...Hyvä Alfie, nostan aina etutassun ilmaan, kun haistan saaliin tuoksun. Siili, orava tai kissa ovat tavanomaiset saaliseläimeni. Tosin ihminen estää saalistamisen pitämällä kiinni narusta, jonka toinen pää on kiinnitetty minuun. Aika ala-arvoista kahlehtia ihmisen paras ystävä joka ainoalla lenkillä.<br /><br />Minä en myöskään saa tervehtiä juuri ketään. Tietyt tutut koirat ovat asia erikseen, mutta outoja koiria kohtaan emäntäni on epäluuloinen. Ehkä se johtuu siitä, että räksytin tällä viikolla yhdellä aamulenkillä kultaiselle noutajalle, kahdelle pikkukoiralle ja rotweilerille. Mitäpä olivat liikkeellä samaan aikaan...<br /><br />terveisin mäyräkoira Olli, lyhytkarvainen versioAikku https://www.blogger.com/profile/06640369197524447275noreply@blogger.com