Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Ihmiseni ovat keskustelleet siitä, että koska kasvukauteni on nyt virallisesti ohi, lenkkien kanssa tartutaan tositoimeen. Ja näin on tapahtunut. Olen tehnyt uusia aluevaltauksia ja laajentanut reviiriäni koskettamaan isompia alueita. Toki nämä alueet on täytynyt tarkasti merkata, sekä juoksevalla että kiinteämmällä tavaralla. Minusta on ihan metkaa katsella kun ihmiseni jonglööraa kolmenkin kakkapussin kanssa muutamia kilometrejä ennen kuin seuraava roskis tulee kohdalle.
ps. ihminen käyttäytyi esimerkillisesti lenkin jälkeen: hän jakoi kanssani välipalan jossa oli maustamatonta jugurttia + ananasta sekä vispipuuroa (sain oman osani ilman maitoa, tosin). Näiden herkkujen takia minä olisin valmis tassuttelemaan vaikka kuinka pitkän lenkin! Tie mäyräkoiran myötämielisyyteen kävi taas suun kautta.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Kaikki on lähtenyt impulssikoulutuksesta, kaikki opit ja käskyt, koska tärkeimmät käskyt 'seis' (tai sen lepsumpi muoto: 'odota'), 'ei' (tai sen lepsumpi muoto: 'älä') ja 'jätä' ( jolla ei itse asiassa ole löysempää komentomuotoa, mutta sitä hieman sivuavat leikeissä käytetty 'anna' ja tositoimissa käytetty 'irti') ovat niitä, jotka pitävät sisällään impulssien hallintaan tähtäävää harjoittelua.
Tässä vaiheessa, kun koira on muutamaa tuntia vaille 11 kuukautta vanha, se kykenee hallitsemaan viettejään jo suhteellisen hyvin, ainakin silloin kun näköpiirissä ei ole toinen koira. Silloin kuuloelimet eli läpät käännetään automaattisesti off-asentoon, eikä se luppiaan lotkauta vielä hyvään aikaan senkään jälkeen kun toinen koira on jo kadonnut taivaanrannan taakse.
Vielä pari kuukautta sitten sitä olisi joutunut jahtaamaan ympäri taloa kun se sai napattua sukan tai muun yhtä ihanan ja verrattavissa olevan saaliin itselleen, mutta nykyään se pudottaa aarteensa suusta jo siinä vaiheessa kun sitä komentaa. Joskus riittää sormen heristyskin tai sormien napsauttaminen.
Eilen se oli päässyt livahtamaan alakerran vessaan joka ehdottomasti kuuluu kategoriaan "paikkoja joissa haluaisin oleskella ja joissa en missään nimessä saa viettää aikaani". Tulin katsomaan mitä se puuhasi ja lattimopin houkuttelevan mikrokuituliinanhan se oli tietenkin sieltä napannut. Nostin sormeni varoittavasti ilmaan ja se jätti saaliinsa niille sijoilleen, käveli tuhahdellen tiehensä ja loi vielä myrkyllisen katseen selkänsä yli silmiini. Impulssikoulutus siis on edennyt, mutta ei ilman mielenilmauksia ja dramaattisia eleiden ja ilmeiden alleviivausta. Jos jonkun koiran ilme sanoo "voi että olet tyhmä ja tylsä", niin se on kyllä tämä koira.