Hyvät ja huonot jutut

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Hyvä juttu: kesä tulee.
Huono juttu: lumet sulaa.
Hyvä juttu: Aslan kasvaa.
Huono juttu: Aslan on kasvanut minua pidemmäksi ja isommaksi. 
Hyvä juttu: Aslanin kasvusta johtuen lenkit pitenevät.
Huono juttu: Lenkeillä venkoilu vähenee, koska venkoilijoiden määrä on tuplaantunut, mutta ihmisten turnajaiskestävyys sitä vastoin ei.

Aslan vasemmalla, minä oikealla. Meissä ei, ulkonäöllisesti, ole muuta samaa kuin laikukas turkki. 

Aslanilla on aina tukka pystyssä koska se piehtaroi niin paljon sohvilla. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Asioita, joista Aslan pitää:

- Alphonsen naama, tassut ja kynnet. Naama on putsattava useita kertoja päivässä, kynsiä on kiva pureskella; sekä omiaan että vanhemman painoksen kynsiä. Luulin aluksi, että olen leikellyt miten sattuu Alphonsen kynsiä, kun niissä oli omituisia painaumia ja lovia. Ei, ne olivat jälkiä Aslanin hampaista. Alphonsella ei ole mitään kasvo- ja jalkahoitoa vastaan, päinvastoin, se makaa onnellisena uhrina maassa selällään ja pienempi työskentelee uutterasti sen naaman ja tassujen kimpussa.

- lenkkeily. Jos Aslan saisi valita, se kävisi lenkeillä varmasti öisinkin. Sellaista säätä ei vielä ole nähty joka sen lannistaisi ja se on aina ensimmäisenä jonottamassa ovella kun sille kerrotaan, että ulkoilua olisi tiedossa. 

- kaulailu eli halailu. Ei ole asiaa jonka kunniaksi ei voisi halata ihmisiä. Halaaminen on myös kätevää silloin kun pelottaa tai hirvittää, jos nukuttaa tai on iloinen. Etutassut Aslan plaseeraa ihmisen kaulan kummallekin puolelle ja painaa päänsä poskea vasten. Aika huonon täytyy olla sen aamun joka ei kirkastu aurinkoisemmaksi mäyräkoiran halatessa tiukasti.

- ruuan syöminen tietyssä järjestyksessä. Alphonsella ei ole niinkään väliä miten ruoka on asemoitunut sen kuppiin, se syö nautiskellen kaiken, mutta Aslan haluaa aina edetä tarkassa järjestyksessä, maistuvammasta herkusta aina arkisempaan einekseen. Tämän aamun värikäs aamuruoka meni juuri sillä samaisella logiikalla jolla arvelinkin sen sisäistettävän: ensin maustamaton jugurtti (harvinainen herkku), sitten kasvissose (porkkanaa, parsakaalta, kukkakaalta, kesäkurpitsaa ja karpaloa), sen jälkeen raaka kananmuna ja vasta viimeiseksi sikanautajauheliha. Jos kasvissoseessa olisi ollut tuorekurkkua, se olisi mennyt kaiken ohi. Kurkku menee kaiken muun ohi. Se on myös ruoka-aine joka poikkeuksetta joka kerta varastetaan kaivamalla Alphonsen suusta sen jälkeen kun oma osuus on syöty.

- syvät hanget, paljot lumet. Hankijuoksu oli talven hitti. Aslania ei tarvinnut erikseen kehottaa rämpimään syvässä lumessa, se teki paitsi sen, mutta toimi myös aurana muille. Hankijuoksussa kunnostautunut Aslan kasvatti mahtavat reisilihakset itselleen talven aikana.

- kynsien leikkuu, korvien putsaus. Tänään leikatessani Aslanin kynsiä se nukahti syvään uneen kesken operaation. Siitäkin huolimatta että olen kerran onnistunut leikkaamaan verikynteen. Ilmeisesti se on sen verran kovaluonteinen ettei kivusta jää muistijälkeä sen ihmeemmin. Korvien putsaksesta se myös pitää; kallistelee päätään tyytyväisenä, hyvä ettei kehrää kun suoritan puhdistustoimenpiteitä. 

Asioita, joista Aslan ei pidä:

- autoilu. Aivan sama onko matka pitkä vai lyhyt, jos se suoritetaan autolla, se on pahasta. Neliraajajarrutus päälle heti kun jossakin vilahtaa avonainen autonovi. Eikä auta vaikka pikkumatkat pidettäisiin kuinka mukavina ja mentäisiin kivoihin paikkoihin. Autoilu on paholaisesta. Vähintään.

- rappuset. Portaat eivät ole mukava keksintö. Kun Aslan nostetaan syliin tarkoituksena kantaa se kerroksesta toiseen, se vetää takajalat mahan alle, pälyilee epäluuloisena rappuja ja puristautuu ihmistä vasten. Halausote on tässäkin kätevä.

- tuntemattomien koirien tutustumisyritykset. Aslan haluaa edetä omaa tahtiaan, haistella, katsella ja tunnustella yleistä atmosfääriä ennen kuin se innostuu tekemään tuttavuutta. Muttta sitten kun se innostuu, sitä ei pidättele enää mikään. Tässä vaiheessa koirat saattavat ehkä katua vähän sitä, että ovat alunperinkään tulleet hieromaan tuttavuutta, koska Aslan haluaa nykiä poskilihoista ja jahtauttaa itseään.

ps. postauksen julkaiseminen oli blogihistoriani koettelevin ikinä. Tätä en ole kaivannut: bloggerin ongelmia. (Vastahan tässä toista tuntia meni...)

Kingpin is a Top Dog

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Valitettavan pitkän blogipoissaolomme aikana talvi on taittunut, Aslan täyttää kohta 8 kuukautta ja olen ensimmäisiä kertoja käyttänyt sitä koirapuistossa kanssani. Rähinäksihän se meni: eivät tajunneet muut urokset etten pidä siitä, että ne tervehtivät Aslania ilman lupaani. Parasta olisi jos eivät edes katsoisi sitä päin ellen erikseen ilmoita, että homma on ok minun puoleltani. Ja harvoin se on. Ainoastaan omien koirakavereitteni kanssa Aslan saa leikkiä ilman valvontaani.

Ihmiseni tuskastuivat hieman minuun kun suojeluvaistoni eivät ottaneet laantuakseen, tarvittiin aika monta kieltoa ennen kuin lakkasin vahtimasta suojattiani. Jouduin taas luottamaan siihen, että ihmiseni kykenevät pitämään Aslania silmällä riittävän tehokkaasti, ilman että minun täytyy aktiivisesti puuttua joka tilanteeseen. Eipä silti että Aslania nyt erityisemmin tarvitsisi pitää silmällä koska sillä ei ole taipumusta hankkiutua vaikeuksiin toisten koirien kanssa. Vielä.

"Voidaanks me lähteä jo sinne koirapuistoon? Aslan meni nukkumaan kun tässä taas kestää niin kauan..."

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aslanin koirapuistoilu on korkattu ja se oli menestys, lukuun ottamatta sitä, että Älyn ja Väläyksen toinen osapuoli ei osannut käyttäytyä senkään vertaa kuin yleensä. Tulee mieleen väistämättä, että muut koiranomistajat varmasti luulevat ettei meillä kouluteta koiria ollenkaan vaan saavat varttua ja kasvaa ihan pellossa, sen verran hanakasti Alphonse otti muiden urosten kanssa yhteen. Mikä siinä onkin että ne isänvaistot kytkeytyvät niin voimakkaasti päälle että Aslania pitää vahtia vaahto suussa?

Lenkeillä homman nimi on sama. Äly ja Väläys kävelevät nätisti, löysällä hihnalla ja vierekkäin. Matka taittuu jouhevasti ja ihminen tuudittautuu katselemaan maisemia, ajattelemaan omiaan tai vieläpä jopa puhumaan puhelimessa (tämä on suuri virhe, koska keskittymisen herpaantuessa hihnan toisessa päässä saatetaan saada jokin jäätävän kuolematon idea joka täytyy yksissä miehin toteuttaa) ja yhtäkkiä vastaan tuleekin uros, joka eittämättä yrittää varastaa Aslanin Alphonselta, joten sen täytyy reagoida jo ihan varmuuden vuoksi, paitsi, jos kyseessä on joku sen omista koirakavereista jolloin mitään ylimääräisiä manöövereitä ei tarvita.

Oma lukunsa ovat tietenkin sitten ne koiranomistajat, jotka pitävät mäyräkoiraa sen verran harmittomana ja vaarattomana että antaisivat oman uroksensa tulla tekemään tuttavuutta, siitäkin huolimatta, että Alphonse odottaa tilaisuutta iskeä, hampaat paljaana. Ylipäänsä täytyy ihmetellä näiden ihmisten koiranlukutaitoa, kun ovat työntämässä kuono kuonoa vasten piskiään siihen kun toinen seisoo ikenet valkoisena, torahampaat näkyvissä odottamassa iskuetäisyyden saavuttamista. Totuttelu on mahdollista, sitä on tehtykin paljon ja hyvin tuloksin, mutta se ei tapahdu ylläkuvatulla tavalla, ei todellakaan. Jos Alphonsella on Aslan mukanaan, se on kovempi pala kuin ilman pentua.

Alphonse, kingpin ja top dog, on omaksunut itselleen ihan uuden moton: "Somebody needs a high-five. In the face. With a chair." Ja Aslan jolkottelee tyytyväisenä menemään, onhan se henkivartijansa suojeluksessa.

Parasta antia: jahtausleikit. Aslan (taaimpana) ei ole vielä ihan niin nopea kuin Alphonse, mutta ei se paljoa enää jää jälkeen.

Suunnanvaihto ja vauhdin lisääminen...

...ja cottonipoika on vaarassa jäädä jalkoihin ennen kuin mäyräkoirat saavat jarrut päälle.