Viime kesänä otin kerran ritolat takaovesta ja juoksin suoraan naapurin ovesta sisään, kauhaisin suuni täyteen koirakaverini ruokaa (nappuloita) ja viipotin pakoon. Puolen tunnin kuluttua karma muisti minua ja minulle tuli ripuli syömistäni nappuloista.
Tänä kesänä olen ottanut ritolat naapuriin kaksi kertaa. Kumpaisellakaan kerralla en ole ehtinyt ruokakupille asti, mutta olen sen sijaan ehtinyt nuolaista naapureiden ihanaa vauvaa. Mukavat naapurit eivät ole millänsäkään, nauroivat vain ja sanoivat, ettei se haittaa vaikka tupsahtaisinkin yllättäen kylään. Täytyykö sitä edes sanoa ettei naisihmisellä riittänyt empatiaa tätä tempaustani kohtaan. Hän ei nauranut, hän ärähti minulle.
Naisihmisellä ei ole sitten yhtään pelimannihenkeä ja huumorintajua.
ps. Aslan, jolta meni totaalisesti tämän karkureissun pointti ohi korkealta ja kovaa, ei tajunnut juosta naapuriin sisälle minun kanssani, vaikka se ampaisi perässäni vapauteen, vaan se lähti loikkimaan postilaatikoille. Postilaatikoille? Missä mentiin vikaan...?
Tänä kesänä olen ottanut ritolat naapuriin kaksi kertaa. Kumpaisellakaan kerralla en ole ehtinyt ruokakupille asti, mutta olen sen sijaan ehtinyt nuolaista naapureiden ihanaa vauvaa. Mukavat naapurit eivät ole millänsäkään, nauroivat vain ja sanoivat, ettei se haittaa vaikka tupsahtaisinkin yllättäen kylään. Täytyykö sitä edes sanoa ettei naisihmisellä riittänyt empatiaa tätä tempaustani kohtaan. Hän ei nauranut, hän ärähti minulle.
Naisihmisellä ei ole sitten yhtään pelimannihenkeä ja huumorintajua.
ps. Aslan, jolta meni totaalisesti tämän karkureissun pointti ohi korkealta ja kovaa, ei tajunnut juosta naapuriin sisälle minun kanssani, vaikka se ampaisi perässäni vapauteen, vaan se lähti loikkimaan postilaatikoille. Postilaatikoille? Missä mentiin vikaan...?
Katoa, ihminen... |
...yritän nukkua. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Noinkin lyhytjalkaiseksi kaveriksi Aslan saattaisi kyetä elättämään itsensä kokolailla vaivattomasti vuorikauriina. Se nimittäin kiipeää ihan kaikkialle minne se pääsee - ja sinnekin mihin se ei pääse, mikään ei estä sitä yrittämästä. Se on lukuisia kertoja yrittänyt kiivetä ikkunasta ulos, enkä ole ollenkaan varma etteikö se siinä joskus onnistuisikin. Tästä syystä tietyt ikkunat suljetaan aina kun kotoa poistutaan, vaikkakin vain hetkeksi. Olisi nimittäin aika viheliäistä jos mäyräkoira numero kaksi tulisi etupihalla vastaan. (Aika viheliäistä on kyllä sekin, että se on tavattu vetelemästä päiväunia keskeltä ruokapöytää.)
Aslan on myös ruvennut kiipeilemään rappusten alla olevalle lasipöydälle, minne sillä ei tietenkään ole yhtään mitään asiaa. Sitä kautta se yrittää pujottaa itseään porrasten välistä rapuille ja yläkertaan. Ilmeisesti se ei vielä ole hoksannut, että koska alemmilta rappusilta änkeäminen ei onnistu, ei se onnistu siltä kuudenneltakaan rappuselta. Pöytäkiipeily on estetty nostamalla nahkainen jalkarahi pöydälle.
Sanokaa minun sanoneeni, jonakin kauniina päivänä löydän vielä koiran kirjahyllyn päältä...