Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Savannin juottopaikalla tuore, kylmä vesi viilentää mukavasti. Keitaalla saattaa saada tarjoilun pöytiin kun joku hellämielinen ja höynäytettävä alkuasukas kantaa kädessään banaania.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Pelottava Serengetin leijona, Aslan, osaa poseerata kissapetojen lailla, raukeasti ympärilleen katsellen tiikerinkeltaisilla silmillään, keskipäivän kuumuuden uuvuttamana. Suuri Metsästäjä ja Saalistaja on vetäytynyt kuvassa siestalleen. Juuri syöty saalis (=kaksi kärpästä) väsyttää. Vain hetkeä aikaisemmin se hyppäsi laumanjohtajansa - Vahvan ja Viisaan Alfauroksen - kanssa valtavan esteen yli (= penkin, joka kaatui miesihmisen jalalle, halkaisten kynnen isovarpaasta) hätistelläkseen tunkeilijan pois niiden silmänkantamattomiin levittyvältä reviiriltä (=ampiaisen, jonka karkoitukseen tarvittiin sitten lopulta naisihmisen apua. Ampiainen pisti kaksi kertaa ihmistä. Nolla kertaa Suuria Saalistajia.).
Suuri ja Peloton Aslan on väsynyt. Sen päivä on järjestynyt kisailusta, uuvuttavasta juoksusta savannin yli (=nurmialuetta päästä päähän, loputtomasti, edestakaisin ja vailla sen suurempaa suunnitelmallisuutta), kohti kaukana siintävää keidasta, (=Näsijärveä) ja saaliin repimisestä (=pakastimesta otetusta häränhännästä).
Harmaa Eminenssi, Vahva ja Viisas Alfauros Alphonse, katselee valppaana miten taivaan täyttävät petolinnut (=lokit) iskevät vettä siiveniskuillaan syöksyessään nappaamaan ruokansa vesialueelta. Se mittailee etäisyyttä upottavan valtameren (=järven) ja itsensä välillä; laskee kuinka monta askelta tarvittaisiin että se saavuttaisi petolinnun ja saisi sen kiinni, metsästäisi päivän ateriakseen.
Ilta kuluu pitkälle ennen kuin se nukahtaa, savannin äänet korvissaan (=rasittava käen kukunta, joka ei taukoa, vaikka kun muut jo haluaisivat sen taukoavan...) ja silloinkin sen metsästäjänvaistot herättävät sen kesken unien nostamaan uneliaana päätään ja tarkistamaan ympäristönsä. Aslan nukkuu sen vieressä, aivan kyljessä kiinni, on Vahvan ja Viisaan Alfauroksen tehtävä pitää laumastaan huolta kun yö nuokkuu väsyneenä sen ympärillä.
No jo oli savannin petoja! Keh heh. Tiäkkö, että sun kantsuis kirjottaa kirja...
VastaaPoistaPedot ovat pelottavia ja pelottomia ;) Kirja :O Meinaakko..? ;)
PoistaSavannilla on varmasti paljon vahdittavaa ja paljon mielenkiintoista tehtävää, toivottavasti Vahva ja Viisas Alfauros sai kuitenkin nukuttua, jotta jaksaa uuden päivän haasteet!
VastaaPoistaAlfauros nukkuu toinen silmä auki ;) Ja pienempi on - valitettavasti - äänille melkein herkempi...ne ottavat niin tosissaan tuon vahtikoiraominaisuutensa ;)
PoistaOlipa kerrassaan hieno Humppatukkien Viidakkokirja-tarina, oikein tempauduin mukaan kertomukseen! Kovasti rapsutuksia Suurelle ja Pelottomalle sekä Vanhalle ja Viisaalle - jälkimmäisen profiilikuvat erityisesti saa kyllä tämän tädin aina huokailemaan ihastuksesta; sanoi tuomarit mitä sanoi mutta aristokraattinen nenä on aina aristokraattinen! :-))
VastaaPoistaNenästä olemme samaa mieltä! :) Silti, kaksi tuomaria siitä on jo huomauttanut, liekö sitten niin, että se serti jää uupumaan kuonon kyhmyn takia...? Ei kait, toivottavasti ainakaan. Olihan tuota massaakin vähän liikaa viime koitoksessa, mutta lihas painaa enemmän kuin läski, eihän se tuosta mihinkään ohene tuo koira kun lenkit ovat mitä ovat...höh. Ja niistä ei kyllä ruveta tinkimään minkään näyttelyiden takia, jokin roti se olla pitää! :D
PoistaMusta mäyräkoiran profiili on aina ollut tosi kaunis: kuono on pitkä, muttei liian pitkä, luppakorvat suloiset lärpyttimet ja kallo mallia kilpasatula :) Mauri-sedälle rapsut ja aristokraattiselle nenulle iso ja märkä pusu! :) <3
Voi ei, aivan mahdottoman hauskasti oot yhdistänyt savannin elämää koirien elämäksi. Ja nuo suluissa olevat selvennykset! Mainiota!
VastaaPoistaKyllä tässä tuli nyt sellainen tunnelma, kuin itsekin seikkailisi savannilla :)
Ylimmässä kuvassa olikin Serengetin pelottava leijona tainnut käydä keitaalla viilentämässä turhan kuumaksi käynyttä kehoaan ;)
Kiva, kun tykkäsit! :) Mäyräkoiran mahtava ego kääntää kyllä arkipäiväisetkin asiat valtaviksi, joten täsmennys ja totuudenmukaisuus oli pakko sisällyttää sulkeisiin ;)
PoistaSerengetin pelottava leijona on toden totta käynyt juuri järvessä ekassa kuvassa ja näemmä on Alfauroskin kastautunut pitkin hampain ;) Nyt ei tarvis, täällä ei mitkään hellelukemat helli, valitettavasti. Mutta hyttysiä on sitäkin enemmän :/
Viidakkotarinassa kuuma hiekka melkein narskui hampaissa, kun leijonan laski tassunsa hiljaistakin hiljemmin maahan jääden seisomaan puoliksi kaksihaaraisen kaktuksen taakse, josta sen paljasti korkeintaan vähäsen nytkähtävä hännänpää, jonka varjo lankesi kuun valossa maahan...
VastaaPoistaMäyräkoirat olisivat otettuja ja mielissään tällaisista mielikuvista joissa ne kuvataan hiljaisina, uhkaavina petoina :)
Poista