keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Stressinsietokyvyn kasvattamista

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Olen mökissäni.


Sinä et mahtunut mökkiini. Lälläslieru.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


On olemassa tutkimuksiakin siitä, että koiran silittäminen laskee stressiä. Ihan ilman tutkimuksiakin tiedän, että koiran jatkuva komentaminen puolestaan nostaa sitä. Olisikohan tässä sellainen kauhun tasapaino sitten kyseessä? Jonkinlainen sopusointu, kumminkin.

Ja jos pussaa paljon ja usein kahta koiraa, mihin tämä ko. toiminta asettuu mitta-asteikossa? Laskeeko se enemmän stressiä kuin pelkkä silittäminen? Ehkä se kumoaa juniorin komenteluun käytetyn energian ja tulos on plusmiinusnolla.

10 kommenttia:

  1. Pojat: Äippä huutaa naama punasena Myrskylle ja lepertelee Tuiskulle.

    Nettimartta: Nyt on heti oikastava, että komennan tiukasti Myrskyä, kun se haukkuu, en huuda. Ja taatusti lepertelen ja silittelen kumpastakin ihan yhtä paljon. Nyt mua alko stressaamaan... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kyllä tasapuolisesti huudetaan ja pussataan, mutta komentamisen määrä lienee vakio =)

      Poista
  2. Poikakoirien pussaminen ainakin kasvattaa niiden lällytyksensietokykyä ;)
    Ihanat, täysin oikeassa mittasuhteessa rentoutetut kaverukset lepäämässä noissa kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ;) Alphonse huokaisee monesti raskaasti ja marttyyrimaisesti jouduttuaan pusutuksen uhriksi, Aslan sen sijaan pyrkii ehtimään aina ensin itse :D

      Poista
  3. Iih, ihana kuva Alphonsesta! Ja veikasta myös potkat sojossa :-)) Kyllä pusuttelu ja paapominen on varmasti asteikolla vielä silittämisenkin yläpuolella - minä koen olevani täysin miinuksella kun päivittäinen kiintiö kahden koiran hyvänä pitämisestä ei tulekaan enää täyteen. Vaikka Mauri tekee kyllä parhaansa ottaakseen vastaan kaikki silitykset yms senkin edestä, niin se on minun kanssani kuin Alfie Aslanin kanssa - aina ei vaan jaksa :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Potkat sojossa" :D Kyllä vaan, viime päivinä on ollut kovat asemasodat siitä, että saako Aslan nukkua päivisin mökissä = ei saa. Ihan kauhea itku ja hammasten kiristys on seuraamuksena, Aslan käy valittamassa ihmisille ettei Alphonse anna sen olla mökissä ja Alphonse makailee siellä juurikin kuvanosoittamalla tavalla selällään, naama virneessä, mahdollisimman leveästi, tietty! :D

      Mauri on kuten Aflons :) Ihan kauheasti ei pidä ihmisen pussaaman, johan siinä kärsii mäyräkoiramiehen egokin sellaisesta touhusta ;)

      Poista
  4. Voi hyvä ihme tuota viimeistä kuvaa! Nauratti ihan hirmuisesti. Keisari kopissaan osoittaa toiselle, mikä tämän paikka on.

    Ja kyllä: Koiran pussaaminen on ehdottomasti vielä parempi stressinhoito kuin pelkkä silittäminen. Ja kahden koiran pussailu tuplaa tehon, sehän on selvä!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keisari on viime päivinä kovasti osoittanut alamaiselleen paikkaa...ainut miinuspuoli tässä on se, että alamainen pistää hirveän porun ja älämölön päälle sen johdosta ja kipittää jatkuvasti ihmisen jalan juureen kantelemaan keisarin toimista. Korvat soi, ihmisillä! :)

      Mäyräkoiran naama suorastaan houkuttaa pussaamaan sitä :)

      Poista
  5. Jollei mahdu mökkiin, niin mökin viereen kumminkin ;D
    Niin totta noi molemmat, tutkittu ja tutkimaton juttu. Paree ol' stressaamati ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aslan asemoituu aina mökin viereen ellei pääse sisälle ja viime aikoina ei ole päässyt ;) Aamuisin kun tulen alakertaan, niin usein kyllä silloin kömpii mökistä ulos, mutta Alphonse ei yleensä koskaan mökissä vietäkään öitä, vaan aina jossakin missä on pehmeämpää, kuten sohvalla tai pedillä :)

      Poista