Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Suuressa viheliäisyydessään ihminen on keksinyt riesakseni käskyjä ja temppuja. On täysin omassa harkinnassani milloin tottelen niitä, vaikka naisihmiseni kehuukin minua monesti ylenpalttisesti hienoista suorituksistani. Seuraavana päivänä saatan hyvinkin ottaa vahingon takaisin.
Seuraavat käskyt ja temput hallitsen:
"Toiselle puolelle" = tätä käskyä ihminen käyttää lenkillä halutessaan minun vaihtavan pyörätiellä puolta. En ymmärrä miksen saa venyttää hihnaani kulkemaan estottomasti tien poikki poukkoillessani puolelta toiselle. Haluan nähdä miten pyöräilijät kompastuvat siihen.
“Käännytään” = edelleen lenkillä kuultu käsky. Tämän pitäisi tarkoittaa juuri sitä miltä se kuulostaakin, mutta yleensä se tarkoittaa sitä, että ihminen haluaa edetä väärään suuntaan.
“Jätä” = vetoleikkejä leikkiessäni ihmisen kanssa hän pyytää minua irrottamaan otteeni lelustani. En ymmärrä miksi. Se on minun leluni. Ei hänen. Lenkillä joudun myös irrottamaan otteeni löytämistäni aarteista. Ihminen kutsuu niitä häijysti “roskiksi”.
“Odota” = minä vihaan tätä sanaa. “Odota” oven edessä ennen kuin pääset ulos. “Odota” ruokaa ennen kuin saat koskea ruokakuppiisi. “Odota” ennen kuin saat mennä tien yli. Jos ihminen saisi päättää, minun elämäni olisi yhtä odottamista. Yleensä vastustan hänen päätöstään sanella säännöt.
“Nätisti” = yleiskäsky ja -käsite jota ihminen soveltaa mielivaltaisesti. “Nätisti, älä vedä”- on useimmiten kuultu muoto siitä, kun olen ulkoiluttamassa ihmistäni. “Nätisti”, kun tassukarvojani tai kynsiäni leikataan, silmiä puhdistetaan. “Nätisti”, kun haluan leikkiä vähän rajummin hamsterinkokoisen lajitoverin kanssa.
“Takaisin” = tämä tarkoittaa sitä, että olen saanut hajun jäljestä, yleensä jostakin pikkujyrsijästä, ja ihminen on sitä mieltä, ettei ole tarpeellista lähteä kyseisen jäljen perään. Monesti käy niin, että ihminen joutuu toistamaan käskyn muutamia kertoja, enkä silloinkaan välttämättä välitä kuunnella.
“Eteenpäin” = ihminen käyttää tätä aina lenkillä mennessään itse väärään suuntaan ja yrittäessään muuttaa ennaltavalitsemaani reittiä.
“Katso tänne” = ennen kuin pääsen tien yli on minun odotettava ja katsottava ihmistä silmiin. Minun on myös katsottava ihmistä silmiin silloin kun minun oletetaan kuuntelevan ohjeita. Mielestäni silmiin katsominen on vahvasti yliarvostettua. Samoin se, että minun ylipäänsä oletetaan tekevän jotakin mitä en halua tehdä.
“Tänne” = minua kiinnostaa vähiten tämä käsky. Yleensä se on korvattu kolmella, lyhyellä vihellyksellä, jonka ihminen kuvittelee toimivan paremmin. Tottelen sitä aina, mutta monesti viiveellä. Minusta on mukavaa, että ihminen saa arvailla olenko kuulolla vaiko enkö. “Tänne”-komennosta on myös tavattavissa sen lievempi “tule”-muoto, jota ihminen välillä käyttää, ilmeisesti hämätäkseen minua.
“Mennään” = tarkoittaa yleensä sitä, että “ala tulla, älä jää venkoilemaan” ja “lopeta se, mitä olitkaan tekemässä ja lähdetään”. Monesti se, mitä olen tekemässä, kiinnostaa minua huomattavasti enemmän kuin "mennään".
“Seuraa” = naisihmiseni sanoo, että tämä on minulla vielä ns. “hakusessa”. Oli miten oli, käsky on täysin turha. Mäyräkoira ei seuraa. Mäyräkoira johtaa.
“Vierelle” = kts. ylläoleva. Mäyräkoira ei tule vierelle. Mäyräkoira tulee edelle.
“Etsi” = tämä on yksi käskyistä joista vilpittömästi pidän. Etsiminen on hauskaa, oli sitten kyseessä herkun, jäljen, lelun tai ihmisen etsintä. Joskus myös ihmisen henkisen kipukynnyksen etsintä, ja se vasta hauskaa onkin.
“Ei” = onko koiraa joka ei vihaisi tätä sanaa? Se pitäisi poistaa ihmisen sanavarastosta. Kokonaan.
“Väisty” = miksen saa makailla ihmisten tiellä? Eivätkö he voisi, vaihteeksi, väistää minua?
“Älä hauku” = siinähän yrittävät...
“Istu” = sinällään tämä käsky on suhteellisen turha, koska minä yleensä istun aina kun odotan jotakin, kun minulla ei ole tekemistä, kun ihminen ei tee tahtoni mukaisesti. Istun ja odotan. Ja tuijotan merkitsevästi. Ihminen on lisännyt tähän käskyyn vaikeusastetta tekemällä sen ei-verbaalisesti; käsimerkein. Sanomattakin on selvää, että tämä ei lisää mitenkään käskyn ymmärtämisen hankaluutta.
“Maahan” = tämäkin tehdään käsimerkein, osaan senkin. Monesti minua vain ei huvita.
“Ylös” = nousen seisomaan. Käsky tehdään käsimerkein ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nousen vikkelästi ja istun takaisin yhtä vikkelästi,tästä johtuen ihminen onkin joutunut sen takia erikseen opettamaan minulle “seiso” käskyn.
“Seiso” = minun pitää seisoa paikoillani. Seisoa. Paikoillani. Kuinka tavataan sana t-y-l-s-ä-ä.
“Peruuta” = käsimerkein tehty käsky, jota käytetään aina silloin kun olen, asemani mukaisesti, ensimmäisenä menossa jonnekin, esim. ruokakaapille. Tässä tilanteessa ihminen käyttää ko. ilmaisua. Vastustan. Vastustan periaatteessa.
“Annapa olla” = tämä on lievempi muoto käskystä “jätä” jota ihminen käyttää “annapa sen maton olla rauhassa” tai “annapa sen lehden olla siinä pöydällä”-tyyppisissä lauseissa. Yleensä en anna olla.
“Riittää” = tällä käskyllä lopetetaan kaikki se, mikä on mielestäni kivaa, mutta ihmisen mielestä ei. Meillä on joitakin erimielisyyksiä mm. siitä, että saako haukkua niin kauan, että tulee hikka tai hyppiä tuttuja ihmisiä vasten. Ihminen vetää “riittää”-korttinsa esiin aina kun on hauskaa.
“Pois” = kaikki koirat tietävät mitä tämä tarkoittaa. Leikin joskus etten ymmärrä koko sanaa.
“Omalle pedille” = tämä tarkoittaa poikkeuksetta sitä, että kaikenlainen hauskanpito on tullut päätökseen. Ja haluan korostaa, että eritysesti päätökseen juuri ihmisen toimesta, ei minun itseni.
“Leikitään” = haen leluni, joskus. Yleensä odotan ensin, keksiikö ihminen oma-aloitteisesti minua viihdyttävää toimintaa. Jos näin ei ole, pudotan hänen eteensä valitsemani lelun. Yleensä se on lelu jolla voin osoittaa ylivertaisuuteni ihmiseen nähden, kuten esim. vetoleikkeihin tarkoitettu rengaslelu. Vielä on näkemättä se päivä jolloin ihminen vetää rengasta yhtä lujaa hampaillaan kuin minä. Toisaalta, en ole koskaan nähnyt ihmisen käyttävän suutaan tavaroiden vetämiseen. Ihmisellä on nimittäin peukalot tassuissaan joilla vetäminenkin onnistuu näkemäni mukaan mallikelpoisesti. Peukalottomuus on valtava puute josta kärsin päivittäin.
“Reporanka” = menen selälleni. Ihminen huvittaa itseään säälittävästi tällä tempulla, sillä minähän teen tämän kymmeniä kertoja päivittäin kerjätessäni rapsutuksia. Se on ensimmäinen asia jonka aamuisin teen.
“Kumarra” = tätä käskyä käytän myös omatoimisesti silloin kun haluan jotakin. Ihmisen mielestä on suloista kun nyökyttelen tarmokkaasti ja suurieleisesti. Eilen se tuotti tulosta. Naisihmiseni otti uunista pellillisen lihapullia ja minä asettauduin uunin viereen kumartelemaan kohteliaasti. Sain iltapalallani lihapullaa. Iloani himmensi hieman tosin se, että olisin saanut sen lihapullan nyökyttelemättäkin, koska naisihmiseni oli tarkoituksella jättänyt sen maustamatta. Yleensä saan aina lihani raakana, joten tämä oli erityinen herkku.
ps. olen perso kehuille ja kiitoksille, joten korviani (ja itsetuntoani) erityisesti hiveleviä sanoja ovat “hyvä” ja “hienosti tehty”. Ihmiset ovat onnekseni oivaltaneet, että kehuilla saavat aikaiseksi enemmän kuin millään muulla. Lukuunottamatta herkkuja. Niiden avulla kävisin vaikka kaupassa itsenäisesti.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Koira tunnistaa ällistyttävän määrän sanoja. Se, miten ja missä, ne on opittu, on arvoitus. Huvittavaksi asian tekee se, että monesti tarkoituksella opetetut jutut katoavat jonnekin korvien ja avaruuden välimaastoon, mutta koiran oman, sisäänrakennetun piilo-opetussuunnitelmaoppimisen mukaisesti sanoja napataan suoraan ihmisen suusta ja tiedetään mistä on kyse.
 |
Mitä nyt? Voin jo etukäteen sanoa, että minua ei kiinnosta. |