"Ei olla koskaan nähty kameraa."
"Ei ollakaan."
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Olen täälläkin manannut sitä, miten koirien remmirähjääminen on pitkälti minun syytäni, kun ikuisesti tavoittelemani kylmänviileä zen-tila jää vain haaveeksi silloin kun lenkillä kohdataan vieraita uroksia. Asumme nimittäin alueella jossa lähes joka toinen vastaantulija on koira. Että kohtaamisia on jatkuvasti. Joka lenkillä. Joka päivä. Mihin kellonaikaan tahansa. Voitte uskoa, että pitkillä lenkeillä näitä kohtaamisia on useita ja räyhähengen valtaamia mäyräkoiria kaksin kappalein vierelläni. Automaattisesti pinna kiristyy sekä koirilla että minulla itselläni, ja peli on saman tien menetetty.
Olen huomannut, että paras keino on joko passivoitua tyystin (hah! Näpeille niitä koirankouluttajia jotka nyt kiivaasti ja yksissä henkilöin päätään pudistelevat) tai reagoida ääntä nopeammin, telepaattisesti ja mielellään myös telekineettisesti siirtämällä ajatuksen voimalla mäyräkoirat komentonsa alle. Ja koska tämähän ei ole mikään helppo silmänkääntötemppu, tarkoittaa se siis sitä, että ihmisellä pitää olla silmät selässäänkin, että näköhavainto lähestyvästä vihollisesta saadaan ennen kuin se jää kiinni mäyräkoirien aistihaaveihin. Ajoitus on nimittäin kaikki kaikessa, hidastelu puolestaan paholaisesta. Mitä nopeammin aktio (harmittomasti eteenpäin kävelevä vieras uros) ja reaktio (uroksen näkemisestä räyhähengen valtaan joutuvat mäyräkoirat) -ketju saadaan katkaistua, sen paremmin kaksikko kuuntelee käskyjä.
Aika velho täytyy kuitenkin olla, jos meinaa huomata vieraat koirat mäyräkoiria nopeammin - jotka kuitenkin pystyvät haistamaan seinien läpi, että joku kurja ruoja syö juustoa ja mäyräkoirille ei taaskaan ole annettu mitään. Ja entä se passivoituminen sitten? Noh, se on juurikin sitä, että ignooraa tyystin vastaantulevaa koiraa. Tämä on testattua tavaraa: jos en edes katso vierasta koiraa päin, omat koirani pysyvät pykälän, pari rauhallisempana. Tämähän on siis ihan klassista huomiotta jättämistä, koomista vaan, että tässä tapauksessa sitä ei tee koira, vaan ihminen. Pitäisikö minunkin saada kuivattua mahalaukkua palkaksi aina kun ohitan vieraan koiran huomaamatta sitä? Käykö suklaa?
Aika velho täytyy kuitenkin olla, jos meinaa huomata vieraat koirat mäyräkoiria nopeammin - jotka kuitenkin pystyvät haistamaan seinien läpi, että joku kurja ruoja syö juustoa ja mäyräkoirille ei taaskaan ole annettu mitään. Ja entä se passivoituminen sitten? Noh, se on juurikin sitä, että ignooraa tyystin vastaantulevaa koiraa. Tämä on testattua tavaraa: jos en edes katso vierasta koiraa päin, omat koirani pysyvät pykälän, pari rauhallisempana. Tämähän on siis ihan klassista huomiotta jättämistä, koomista vaan, että tässä tapauksessa sitä ei tee koira, vaan ihminen. Pitäisikö minunkin saada kuivattua mahalaukkua palkaksi aina kun ohitan vieraan koiran huomaamatta sitä? Käykö suklaa?