lauantai 26. lokakuuta 2013

Onnistuneet aamut

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Räntä ei mäyräkoiria haittaa. Likomärkinä, korvat tuulessa hulmuten me jaksamme juosta. Antaa ravan lentää! Antaa kuran roiskua! Antaa tuulla ja tuivertaa! Tätä on koko kesä odotettu, että ilmat kylmenevät, saadaan juosta niin ettei tule liian kuuma ja päästään juoksemaan pitkin polkuja jotka ovat täynnä uusia, mutaan painuneita jälkiä. Tästä on mennyt rusakko! Tässä on kipittänyt orava! Tästä on hypellyt harakka! Tästä on mennyt vanha, viinalta haiseva mies! 

Ylikulkusillalla pysähdymme aina: alta ajavat autot ja pyöräilevät ihmiset, niitä on pakko jäädä tuijottamaan pitkäksi aikaa vaikka sivutuuli puskee ihmisen hupunreunasta sisään, sade kastelee takkia ja varpaita palelee. Mäyräkoirilla ei ole kiire mihinkään. 

Loppumatkasta juostaan kilpaa, ihminen ei voita. Kotona meidät kuivataan vuorotellen hiustenkuivaajalla (aamun kohokohta!) ja aamupala maistuu yhtä hyvältä kuin aina muulloinkin. Ehdimme tunnin painia ja ajaa toisiamme takaa ennen kuin Aslan haluaa mennä nukkumaan. Nypin sitä korvasta, yritän haukkua siihen vauhtia, muttei se jaksa enää leikkiä. Käyn kysymässä saisinko riisipuuroa ihmisen lautaselta, en saanut, mutta pääsin syliin. Tähän on aika hyvä nukahtaa.



Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aslanilla on tapana häälyä. Se kurkistelee kulmien takaa, piilottelee kirjahyllyn takana ja kun se huomataan, se alkaa vimmaisesti paukuttaa lattiaa hännällään. Se lymyilee sohvapöydän alla ja odottaa, että sen huomataan kadonneen. Kun sitä etsitään suurieleisesti, sen voi kuulla kihisevän jännityksestä kun se odottaa löytämistään - että voisi sitten hyökätä nuolemaan ihmisten naamat. 

Aslan juoksee kovalla tohinalla tuulikaappiin ja asettuu asemiinsa kurkkaamaan oven välistä onko kukaan sen laumasta näköpiirissä, heittäytyy sen jälkeen selälleen ja piehtaroi innokkaasti odottamassa että joku kuulee ja tulee löytämään sen uudestaan. Sitten piehtaroidaan lisää ja kihistään. Se on aina vähän väijyssä ja aina vähän kieli poskessa - sen elämä on likipitäen jatkuvasti ihastuttavan hassua.  











4 kommenttia:

  1. Ei ole todellisiakaan noi sun häälyvät, päilyvät koirat =D Kiitos aamun iloisesta postauksesta. Lähden metsästämään kaupungilta brunssia. Ihan vaikka sen kunniaksi, että koirat palaavat taas tällä erää huomenna kotiin. Tai sen, että vielä tämän päivän olen itsellinen ihminen, ilman niitä kahta minusta riippuvaista mäyräpoikaa. Molempi parempi, tilanteen tullen meidän taloudessa. Kunnes elämä kuljettaa meitä taas muualle ja elämme sen hetken mukaan.

    Ihana mielettömän nautinnollisia räntäralleja teille :D))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä häälytään ihan jatkuvasti ;) Aina on joku jonkin nurkan takana luuraamassa, että "Mitä teet? Onko sulla jotakin kivaa puuhaa? Saako mäyräkoirat auttaa? Otatko meidätkin mukaan?" :)

      Ah, brunssi...täällä pari isoa kuppia kahvia ja siinä saa olla brunssini ;) Noh, rahkaa, mehua ja jäisiä mustaherukoita myöhemmin, mutta koneisto ei käynnisty, ellei sitä ensin herättele tuhdilla annoksella kofeiinia.

      Nii-in, koirat ovat ihania, mutta kaikenlainen impulsiivinen meneminen ja tuleminen ei kyllä niiden kanssa onnistu, vaan tarvitsee erikoisjärjestelyjä. Eipä tästä kauheasti ex tempore-reissuihin lähdetä ;) Että ei ehkä mitään äkkilähtöjä ulkomaille.

      Täällä sataa tänä aamuna vettä. Äh. Odotamme pysyvää lunta maahan, että on valoisampaa, kauniimpaa ja koiratkin pysyvät kurattomina. Nyt alkaa riittää tämä pimeä syksy, mutta emme lannistu, olemmehan toki taas matkalla kohti kesää :)

      Sunnuntaita sinne, mäyräpojille kuonopusut <3

      Poista
  2. Aslan taitaa olla se velmu velikulta ja Alphonse pikkaisen jäyhempi? Molemmat luonteenpiirteet varmaan kuuluvat mäykyille yleisestikin. Sitten toisilla tulee esiin jompikumpi puoli:) Terveisii M-L ja Ossi, joskus Jekyll, joskus Mr Hyde:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just näin :) Alphonse on puunaama, jota ei huviteta niin helposti, mutta joka kyllä ottaa ja tarvitsee oman aikansa ja sylinsä - yleensä silloin kun Aslan on nukkumassa, tulee Alphonse pyytämään huomiota. On huomannut, että juniorilla on tapana varastaa show, joten on parasta odottaa, että se on sikeässä unessa ja tulla sitten kysymään, että olisiko jostakin vapautunut sille syli :)

      Aslan taas on sellainen iloinen luonnonlapsi, joka ei pienestä hätkähdä, eikä lannistu. Sillä on yleensä aina menossa hyvä päivä ja häntä heiluu ihan jatkuvasti :)

      Ossille rapsut - tuo Dr. Jekyll ja Mr. Hyde on varmasti se tosi monen mäyräkoiran jakautunut persoonallisuus, vähän niin kuin rotuun kuuluva ominaisuus ;)

      Poista