Siitä puhe, mistä puute; ruuasta, nimittäin. Sellaista hetkeä ei tule etteikö pieni hiukopala maistuisi. Alla esimerkkiannoksia Aslanin ruokakiposta jonkin viikon varrelta:
Napakkaa, jänteistä sikanautaa ja pehmeä kasvispyree, jossa vihreät maut kietoutuvat sointuvaksi sävelkuluksi avaten makunystyrät vastaanottamaan lihaisan pääruuan sinfonian.
Samettista, jauhettua naudan maksaa, kylkiäisenään hyvän suutuntuman antavia maukkaita broilerin kivipiiroja. Sisäelimen ja lihan sopusointuinen liitto toimii takuuvarmasti kaikilla liharuuan ystävillä.
Broilerin siipiä broilerin kauloilla. Siinä on jotakin poeettista miten saman eläimen eri osat täydentävät toisiaan annoksessa.
Bonuksena ihmisen värikäs lounas menossa uuniin...ja kas, paikalle sattumalta osunut tiedustelija (Aslan), joka hiippailee heti keittiöön kun leikkuulauta otetaan kaapista esille. Koskaan ei voi tietää milloin pöydältä tippuu ruusukaali lattialla odottavan kitaan...
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Koirien ruokinnasta puhuttaessa monet ovat sanoneet olevansa kiinnostuneita barffauksesta, mutta eivät joko tiedä miten aloittaa tai kuvittelevat sen olevan niin hankalaa ja vaivalloista, että ostavat sen takia mieluummin teollista ruokaa koirilleen. Mielelläni kerron kaiken minkä tiedän, vaikken olekaan missään määrin asiantuntija tässä(kään) asiassa, ainoastaan sen suhteen, että tunnen koirani ja näen päivittäin ruokavalion vaikutukset niissä.
Tähän postaukseen kokosin kysymyksiä joita minulle on ylivoimaisesti eniten esitetty kun koirien ruokavaliosta on tullut puhe. Ja koska en edusta edes mitään puolivirallista tahoa, ovat vastaukset ja mielipiteet omiani; tiedon olen hankkinut lukemalla, tutkimalla ja kokeilemalla. Empiiriset kokeet omilla koirillani ovat muokanneet ja hioneet ruokavalion sellaiseksi mitä se nykyään Alphonsella ja Aslanilla on.
Koska jokainen koira on yksilö, myös energiatarve on yksilökohtainen. Eroavaisuuksia on yhtä paljon kuin koiriakin; jopa saman laumankin sisällä, kuten meillä jossa nuorempi koira, Aslan, kuluttaa ravintonsa nopeammin. Mitä tulee ruokintaan yleensä, kaikki riippuu rodusta, sukupuolesta, iästä ja aktiivisuustasosta sekä yleisestä terveydentilasta. Meillä barffaa kaksi suhteellisen aktiivista, tervettä, nuorta mäyräkoiraurosta. Ruokamäärä on räätälöity vastaamaan yksilötasolla kumpaisenkin tarvetta.
1. Mikä ihmeen barffaus?
BARF tulee sanoista Bones and Raw Food tai Biologically Appropriate Raw Foods eli luita ja raakaruokaa. Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että koiralle ei anneta mitään teollista ruokaa esim. nappuloita, koirankeksejä,- makkaroita, yms. pitkälle prosessoituja herkkuja, eikä myöskään viljoja ja hapanmaitotuotteita. Ruokaa ei kypsennetä, ei edes kasviksia. Kerran viikossa koirat syövät kumpainenkin yhden raa'an kananmunan sellaisena päivänä kun ei ole tarjolla sisäelimiä. Öljyä lisätään ruokaan teelusikallinen päivittäin. Itse suosin niitä öljyjä, joissa omegat ovat mahdollisimman hyvin hyödynnettyjä, ja näitä ovat eläimille tarkoitetut lohiöljyt ja ihmisille tarkoitetut kylmäpuristetut rypsiöljyt. Barffatessa ei suositella kypsien ja kypsentämättömien ruokien sekoittamista keskenään. Meillä tosin Aslan oli pienenä pentuna sekaravinnolla (vähän nappuloita ja enimmäkseen raakaruokaa), Alphonse siirtyi yksivuotiaana kerralla barffaukseen nappuloista johtuvien ja toistuvien gastriittien takia.
2. Raa'at linnunluut?
Melkein jokainen koiranomistaja on kuullut varoituksen linnunluiden syöttämisestä koiralle. Tämä koskee vain ja ainoastaan kypsennettyä linnunluuta. Mitään muutakaan ateriaksi tarkoitettua luuta ei saa antaa kypsennettynä. (Tämä kannattaa muistaa myös sulatettaessa ruokaa mikrossa. On varottava ettei luu kypsy prosessin aikana. Yleisesti ottaen suositellaan ruuan sulattamista huoneenlämmössä.) Kypsennetyn luun rakenne muuttuu ja siitä saattaa irrota teräviä säleitä koiran työstäessä sitä. Nämä säleet voivat koitua koiralle kohtalokkaiksi. Ns. ajavietepuruluut ovat asia erikseen, esim. savustetut luut, jotka eivät koskaan ole rustoluuta. Rustoluuta on nimenomaan se luu, jota koiralle annetaan ateriaksi, koska siihen sen hampaat ja leuat pystyvät ja se syö sen kokonaisuudessaan.
Ja mitä tulee tuohon linnunluuhun, niin itse asiassa nimenomaan juuri broilerin siivet ovat mitä parhainta raakaruokaa koiralle. Niiden liha-luu-suhde on erinomainen (sen pitäisi ideaalitapauksessa olla 50-50 ja sekä broilerin siivissä että naudan lihaisissa rustoluissa tämä toteutuukin) ja yleensä ne myös sulavat vasta-alkajankin vatsassa parhaiten. Jos koira ei voi jostakin syystä syödä kokonaista siipeä sellaisenaan (esim. ihan pieni pentu vai vanha koira) saa luita ja lihaa jauhettuna samoista lemmikkikauppojen pakastealtaista joista muunkin liha- ja luuruuan voi hankkia. Riittävän äksyn lihamyllyn omistajathan voivat itse jauhaa ruuat koirille ruhonosista.
3. Annoskoko?
Numeraalisia arvioita on hankala antaa, mutta yleinen nyrkkisääntö lienee n. 3-5 prosenttia koiran painosta. Annoskoko pitää suhteuttaa koiran energiatarpeeseen. Esim. huippuajurit taatusti tarvitsevat eri määrän ruokaa metsästysaikana kuin enimmäkseen sisätiloissa viihtyvät lajikumppaninsa. Energiantarve on suhteessa suoraan verrannollinen koirien saamaan liikunnan määrään, joten tarpeen vaatiessa ruoka-annoksia viilataan sen mukaan kuinka paljon kilometrejä on vuorokauden aikana kertynyt ja miten raskasta on liikunta ollut. Koirilla ei ole siis mitään valmiiksi fiksattua ruokamäärää, joka ammennetaan kuppeihin säntillisesti joka päivä, vaan sen mukaan mennään miten on kulutustakin tullut.
Käsikopelolla tietää onko annoskoko oikea suhteessa koiran painoon: jos koiran vyötärö ei selkeästi erotu lantiosta kapeampana kohtana, kylkiluut eivät tunnu kaivamatta eikä selkäranka kuljetettaessa kättä selkää pitkin, on koira liian tukevassa kunnossa.
Aslanin annoskoot ovat inhimillistyneet vastaamaan lähes täyskasvuisen mäyräkoiran tarpeita; poissa ovat aktiivikasvukauden poskettomat annokset, mutta edelleen se syö enemmän kuin Alphonse, koska on isokokoisempi.
Prosentuaalisesti eniten päivän ruokamäärästä pitäisi tulla lihaisista rustoluista (tämä on yksi barffauksen kulmakivistä: lihaisat luut ovat pääartikkeli koiran menyyssä) ja loput ruuasta jauhelihaa/kalaa/sisäelimiä soseutetuilla kasviksilla/hedelmillä. Vihannekset ja hedelmät on syytä antaa aina soseena, että koira kykenee käyttämään ne parhaiten ravinnokseen eli kasvisten solurakenteen tulisi olla rikki kun ne tarjotaan koiralle ruuaksi.
Jotkut koirat syövät luita 70 prosenttia ateriastaan ja lihaa/kalaa/sisäelimiä 30 prosenttia, jotkut vielä vähemmän ja joillakin suhdeluku on pyöreät 50-50. Meillä Alphonse syö vähemmän jauhelihaa suhteessa päivittäiseen luumääräänsä kuin Aslan. Tämä siksi, että Alphonsen vatsa pysyy kunnossa ainoastaan jos ruokavalio on hyvin balansissa sen tarpeisiin nähden. Jo parin päivän muutos - enemmän jauhelihaa, vähemmän luuta - saattaa näkyä sillä löysänä vatsana ja närästyksenä.
4. Ruokintakerrat vuorokaudessa?
Itse en siirtyisi milloinkaan antamaan vain yhtä ruokaa päivässä, koska silloin ruuansulatuselimistö joutuu liian koville joutuessaan sulattamaan koko päivän annosta kerralla. Barffatessa muutenkin lihat ja kasvis annetaan aina eri ruokintakerroilla kuin lihaisat luut, että koiran elimistö kykenee käyttämään kaiken ravinnon hyväksi. Joten meillä syödään kaksi kertaa päivässä: aamulla lihat ja kasvissose/hedelmäsose ja illalla aina luuateria. Saatetaanpa syödä vielä välipalakin, jos tarvetta ilmenee. Välipalana on aina jotakin hedelmää tai kasvista.
5. Suolitukokset?
Oikein suoritettuna barffaus ei ole riskialtista eikä aiheuta suolitukoksia. Barffatessa on hyvä pitää mielessä, että kuitujen (kasvikset, hedelmät) suhteen täytyy olla balanssissa proteiinien kanssa. Jokainen koirillaan barffausta suosiva on tottunut koprologi eli ulostetutkija: jätökset kertovat kaiken oleellisen. Jos uloste on liian löysää, täytyy kasvisten/hedelmien määrää ruokavaliossa pudottaa, jos taas koira kykkii minuuttitolkulla, otsasuonet pullottaen, eikä mitään tule ulos, on syytä lisätä kasvisten määrää. Paljon luuta syövän koiran uloste on keltaista ja kovaa tai melkein valkoista, ihan jauhemaiseksi pöllyävää tullessaan siitä hiljaisemmasta päästä ulos. Se on myös lähes hajutonta.
Aloitettaessa barffausta kannattaa luut syöttää kädestä pitäen koiralle ja näin se oppii syömään rauhallisemmin. Tähän broilerin siivet (tai broilerin kaulat) ovat erinomaista ruokaa, koska niiden syömiseen menee vähemmän aikaa kuin esimerkiksi naudan rustoluuhun. Koira saattaa aluksi oksentaa nieleskelemiään liian suuria paloja, mutta oppii yleensä suhteellisen nopeasti minkäkokoisen palan voi huoletta niellä.
Rustoluut annetaan huoneenlämpöisinä, kuten muukin raakaruoka. Tällä tavoin koiran elimistö (erityisesti jos sillä on ongelmia ruuansulatuksen kanssa, kuten Alphonsella on ollut) ei joudu ylimääräiseen rasitukseen joutuessaan ensin lämmittämään jäistä ruokaa, ennen kuin varsinainen ruuansulatus voi alkaa.
6. Salmonellavaara?
Raa'an lihan ja luun syöttäminen -erityisesti jos luita syötetään kädestä - on herättänyt kysymyksiä siitä, kuinka hygieenistä koko touhu on ja onko olemassa vaara, että nimenomaan juuri raakana annettavasta broilerista voi ihminen saada salmonellan.
Ensinnäkin, tietääkseni kotimaisessa broilerissa ei juurikaan ole salmonellaa tavattu, käsittääkseni ne tapaukset Suomessa jossa salmonellaa on raportoitu olevan olemassa, ovat olleet ulkomaisessa lihassa. Ja koirahan itse ei voi salmonellaa saada lyhyen ruuansulatuselimistönsä takia. Toisekseen, käsihygienista on tietenkin huolehdittava niin hyvin, ettei tarvitse edes miettiä tällaisia asioita.
Barffauksen plussat:
* päätän itse mitä koirani syövät, eikä mikään ulkopuolinen taho, joka haluaa välttämättä lisätä nappuloihin ainesosia joiden tutkiminen ei kestä päivänvaloa.
* vatsan toiminta pysyy tasapainossa; ulostemäärät pienenevät, paitsi silloin kun on syöty paljon luuta - se kyllä näkyy ulostuskerroissakin jo yhden lenkin aikana, mutta tuotos on kovaa ja edesauttaa anaalirauhasten normaalia toimintaa.
* lihasmassa kasvaa, keho kiinteytyy, yleisvakutelma on jäntevä.
* turkki on hilseetön, hengitys on raikas.
* ruoka on lisäaineetonta ja näin ollen sillä saattaa olla rauhoittava vaikutus levottomiin koiriin, koska mitään ylimääräistä ja kemiallista ei koirien kuppiin laiteta.
* liha on kotimaista, luut ovat kotimaisia.
* jos koiran ruoka loppuu jonkin matkan aikana, esim. kesämökillä, saattaa nappuloiden saanti olla hankalaa, ellei läheisellä paikkakunnalla ole eläinkauppaa joka myy juuri sitä merkkiä jota koirallesi syötät. Sen sijaan barffaavan koiran ihminen kävelee lähimpään ruokakauppaan ja löytää sieltä ravintoa liha- ja kasvistiskiltä koiralleen tai sitten suoraan koirille tarkoitetusta pakastekaapista/altaasta, joka löytyy jo melkein jokaisesta pikkukaupastakin.
* barffauksen on monesti todettu kohottavan koiran ruokahalua, joten se saattaa olla vastaus niille, jotka tuskailevat nirson tai huonosti syövän koiran kanssa.
* barffatessa ei tarvitse pelätä, että ruuassa olisi allergiaa aiheuttavia varastopunkkeja, kuten kuivamuonissa valitettavasti on ollut.
* on selvää, että koira kokee ruokailuhetkensä nautinnollisemmaksi jos se työskentelee aktiivisesti rustoluunsa kimpussa parikin tuntia, verrattuna siihen, että se syö nappulansa kupista alle minuutissa.
Barffauksen miinukset:
* barffaus on hintavampaa kuin nappuloiden syöttäminen.
* lähdettäessä reissuun on ruokailut aina miettivä etukäteen, erityisesti kesäkuumalla kun mukana on pakasteita (lihaa ja luita). Tämä on ratkaistu meillä siten, että autossa kulkee mukana virralla toimiva kylmäboxi. Sinne laitetut ruuat on otettu suoraan pakkasesta, kylmäpatruunojen kanssa. Nappulapussi olisi luonnollisesti helpompi ottaa mukaan.
* pakastimen olemassaolo on oleellista ruuan säilyvyyden kannalta.
Tähän postaukseen kokosin kysymyksiä joita minulle on ylivoimaisesti eniten esitetty kun koirien ruokavaliosta on tullut puhe. Ja koska en edusta edes mitään puolivirallista tahoa, ovat vastaukset ja mielipiteet omiani; tiedon olen hankkinut lukemalla, tutkimalla ja kokeilemalla. Empiiriset kokeet omilla koirillani ovat muokanneet ja hioneet ruokavalion sellaiseksi mitä se nykyään Alphonsella ja Aslanilla on.
Koska jokainen koira on yksilö, myös energiatarve on yksilökohtainen. Eroavaisuuksia on yhtä paljon kuin koiriakin; jopa saman laumankin sisällä, kuten meillä jossa nuorempi koira, Aslan, kuluttaa ravintonsa nopeammin. Mitä tulee ruokintaan yleensä, kaikki riippuu rodusta, sukupuolesta, iästä ja aktiivisuustasosta sekä yleisestä terveydentilasta. Meillä barffaa kaksi suhteellisen aktiivista, tervettä, nuorta mäyräkoiraurosta. Ruokamäärä on räätälöity vastaamaan yksilötasolla kumpaisenkin tarvetta.
1. Mikä ihmeen barffaus?
BARF tulee sanoista Bones and Raw Food tai Biologically Appropriate Raw Foods eli luita ja raakaruokaa. Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että koiralle ei anneta mitään teollista ruokaa esim. nappuloita, koirankeksejä,- makkaroita, yms. pitkälle prosessoituja herkkuja, eikä myöskään viljoja ja hapanmaitotuotteita. Ruokaa ei kypsennetä, ei edes kasviksia. Kerran viikossa koirat syövät kumpainenkin yhden raa'an kananmunan sellaisena päivänä kun ei ole tarjolla sisäelimiä. Öljyä lisätään ruokaan teelusikallinen päivittäin. Itse suosin niitä öljyjä, joissa omegat ovat mahdollisimman hyvin hyödynnettyjä, ja näitä ovat eläimille tarkoitetut lohiöljyt ja ihmisille tarkoitetut kylmäpuristetut rypsiöljyt. Barffatessa ei suositella kypsien ja kypsentämättömien ruokien sekoittamista keskenään. Meillä tosin Aslan oli pienenä pentuna sekaravinnolla (vähän nappuloita ja enimmäkseen raakaruokaa), Alphonse siirtyi yksivuotiaana kerralla barffaukseen nappuloista johtuvien ja toistuvien gastriittien takia.
2. Raa'at linnunluut?
Melkein jokainen koiranomistaja on kuullut varoituksen linnunluiden syöttämisestä koiralle. Tämä koskee vain ja ainoastaan kypsennettyä linnunluuta. Mitään muutakaan ateriaksi tarkoitettua luuta ei saa antaa kypsennettynä. (Tämä kannattaa muistaa myös sulatettaessa ruokaa mikrossa. On varottava ettei luu kypsy prosessin aikana. Yleisesti ottaen suositellaan ruuan sulattamista huoneenlämmössä.) Kypsennetyn luun rakenne muuttuu ja siitä saattaa irrota teräviä säleitä koiran työstäessä sitä. Nämä säleet voivat koitua koiralle kohtalokkaiksi. Ns. ajavietepuruluut ovat asia erikseen, esim. savustetut luut, jotka eivät koskaan ole rustoluuta. Rustoluuta on nimenomaan se luu, jota koiralle annetaan ateriaksi, koska siihen sen hampaat ja leuat pystyvät ja se syö sen kokonaisuudessaan.
Ja mitä tulee tuohon linnunluuhun, niin itse asiassa nimenomaan juuri broilerin siivet ovat mitä parhainta raakaruokaa koiralle. Niiden liha-luu-suhde on erinomainen (sen pitäisi ideaalitapauksessa olla 50-50 ja sekä broilerin siivissä että naudan lihaisissa rustoluissa tämä toteutuukin) ja yleensä ne myös sulavat vasta-alkajankin vatsassa parhaiten. Jos koira ei voi jostakin syystä syödä kokonaista siipeä sellaisenaan (esim. ihan pieni pentu vai vanha koira) saa luita ja lihaa jauhettuna samoista lemmikkikauppojen pakastealtaista joista muunkin liha- ja luuruuan voi hankkia. Riittävän äksyn lihamyllyn omistajathan voivat itse jauhaa ruuat koirille ruhonosista.
3. Annoskoko?
Numeraalisia arvioita on hankala antaa, mutta yleinen nyrkkisääntö lienee n. 3-5 prosenttia koiran painosta. Annoskoko pitää suhteuttaa koiran energiatarpeeseen. Esim. huippuajurit taatusti tarvitsevat eri määrän ruokaa metsästysaikana kuin enimmäkseen sisätiloissa viihtyvät lajikumppaninsa. Energiantarve on suhteessa suoraan verrannollinen koirien saamaan liikunnan määrään, joten tarpeen vaatiessa ruoka-annoksia viilataan sen mukaan kuinka paljon kilometrejä on vuorokauden aikana kertynyt ja miten raskasta on liikunta ollut. Koirilla ei ole siis mitään valmiiksi fiksattua ruokamäärää, joka ammennetaan kuppeihin säntillisesti joka päivä, vaan sen mukaan mennään miten on kulutustakin tullut.
Käsikopelolla tietää onko annoskoko oikea suhteessa koiran painoon: jos koiran vyötärö ei selkeästi erotu lantiosta kapeampana kohtana, kylkiluut eivät tunnu kaivamatta eikä selkäranka kuljetettaessa kättä selkää pitkin, on koira liian tukevassa kunnossa.
Aslanin annoskoot ovat inhimillistyneet vastaamaan lähes täyskasvuisen mäyräkoiran tarpeita; poissa ovat aktiivikasvukauden poskettomat annokset, mutta edelleen se syö enemmän kuin Alphonse, koska on isokokoisempi.
Prosentuaalisesti eniten päivän ruokamäärästä pitäisi tulla lihaisista rustoluista (tämä on yksi barffauksen kulmakivistä: lihaisat luut ovat pääartikkeli koiran menyyssä) ja loput ruuasta jauhelihaa/kalaa/sisäelimiä soseutetuilla kasviksilla/hedelmillä. Vihannekset ja hedelmät on syytä antaa aina soseena, että koira kykenee käyttämään ne parhaiten ravinnokseen eli kasvisten solurakenteen tulisi olla rikki kun ne tarjotaan koiralle ruuaksi.
Jotkut koirat syövät luita 70 prosenttia ateriastaan ja lihaa/kalaa/sisäelimiä 30 prosenttia, jotkut vielä vähemmän ja joillakin suhdeluku on pyöreät 50-50. Meillä Alphonse syö vähemmän jauhelihaa suhteessa päivittäiseen luumääräänsä kuin Aslan. Tämä siksi, että Alphonsen vatsa pysyy kunnossa ainoastaan jos ruokavalio on hyvin balansissa sen tarpeisiin nähden. Jo parin päivän muutos - enemmän jauhelihaa, vähemmän luuta - saattaa näkyä sillä löysänä vatsana ja närästyksenä.
4. Ruokintakerrat vuorokaudessa?
Itse en siirtyisi milloinkaan antamaan vain yhtä ruokaa päivässä, koska silloin ruuansulatuselimistö joutuu liian koville joutuessaan sulattamaan koko päivän annosta kerralla. Barffatessa muutenkin lihat ja kasvis annetaan aina eri ruokintakerroilla kuin lihaisat luut, että koiran elimistö kykenee käyttämään kaiken ravinnon hyväksi. Joten meillä syödään kaksi kertaa päivässä: aamulla lihat ja kasvissose/hedelmäsose ja illalla aina luuateria. Saatetaanpa syödä vielä välipalakin, jos tarvetta ilmenee. Välipalana on aina jotakin hedelmää tai kasvista.
5. Suolitukokset?
Oikein suoritettuna barffaus ei ole riskialtista eikä aiheuta suolitukoksia. Barffatessa on hyvä pitää mielessä, että kuitujen (kasvikset, hedelmät) suhteen täytyy olla balanssissa proteiinien kanssa. Jokainen koirillaan barffausta suosiva on tottunut koprologi eli ulostetutkija: jätökset kertovat kaiken oleellisen. Jos uloste on liian löysää, täytyy kasvisten/hedelmien määrää ruokavaliossa pudottaa, jos taas koira kykkii minuuttitolkulla, otsasuonet pullottaen, eikä mitään tule ulos, on syytä lisätä kasvisten määrää. Paljon luuta syövän koiran uloste on keltaista ja kovaa tai melkein valkoista, ihan jauhemaiseksi pöllyävää tullessaan siitä hiljaisemmasta päästä ulos. Se on myös lähes hajutonta.
Aloitettaessa barffausta kannattaa luut syöttää kädestä pitäen koiralle ja näin se oppii syömään rauhallisemmin. Tähän broilerin siivet (tai broilerin kaulat) ovat erinomaista ruokaa, koska niiden syömiseen menee vähemmän aikaa kuin esimerkiksi naudan rustoluuhun. Koira saattaa aluksi oksentaa nieleskelemiään liian suuria paloja, mutta oppii yleensä suhteellisen nopeasti minkäkokoisen palan voi huoletta niellä.
Rustoluut annetaan huoneenlämpöisinä, kuten muukin raakaruoka. Tällä tavoin koiran elimistö (erityisesti jos sillä on ongelmia ruuansulatuksen kanssa, kuten Alphonsella on ollut) ei joudu ylimääräiseen rasitukseen joutuessaan ensin lämmittämään jäistä ruokaa, ennen kuin varsinainen ruuansulatus voi alkaa.
6. Salmonellavaara?
Raa'an lihan ja luun syöttäminen -erityisesti jos luita syötetään kädestä - on herättänyt kysymyksiä siitä, kuinka hygieenistä koko touhu on ja onko olemassa vaara, että nimenomaan juuri raakana annettavasta broilerista voi ihminen saada salmonellan.
Ensinnäkin, tietääkseni kotimaisessa broilerissa ei juurikaan ole salmonellaa tavattu, käsittääkseni ne tapaukset Suomessa jossa salmonellaa on raportoitu olevan olemassa, ovat olleet ulkomaisessa lihassa. Ja koirahan itse ei voi salmonellaa saada lyhyen ruuansulatuselimistönsä takia. Toisekseen, käsihygienista on tietenkin huolehdittava niin hyvin, ettei tarvitse edes miettiä tällaisia asioita.
Barffauksen plussat:
* päätän itse mitä koirani syövät, eikä mikään ulkopuolinen taho, joka haluaa välttämättä lisätä nappuloihin ainesosia joiden tutkiminen ei kestä päivänvaloa.
* vatsan toiminta pysyy tasapainossa; ulostemäärät pienenevät, paitsi silloin kun on syöty paljon luuta - se kyllä näkyy ulostuskerroissakin jo yhden lenkin aikana, mutta tuotos on kovaa ja edesauttaa anaalirauhasten normaalia toimintaa.
* lihasmassa kasvaa, keho kiinteytyy, yleisvakutelma on jäntevä.
* turkki on hilseetön, hengitys on raikas.
* ruoka on lisäaineetonta ja näin ollen sillä saattaa olla rauhoittava vaikutus levottomiin koiriin, koska mitään ylimääräistä ja kemiallista ei koirien kuppiin laiteta.
* liha on kotimaista, luut ovat kotimaisia.
* jos koiran ruoka loppuu jonkin matkan aikana, esim. kesämökillä, saattaa nappuloiden saanti olla hankalaa, ellei läheisellä paikkakunnalla ole eläinkauppaa joka myy juuri sitä merkkiä jota koirallesi syötät. Sen sijaan barffaavan koiran ihminen kävelee lähimpään ruokakauppaan ja löytää sieltä ravintoa liha- ja kasvistiskiltä koiralleen tai sitten suoraan koirille tarkoitetusta pakastekaapista/altaasta, joka löytyy jo melkein jokaisesta pikkukaupastakin.
* barffauksen on monesti todettu kohottavan koiran ruokahalua, joten se saattaa olla vastaus niille, jotka tuskailevat nirson tai huonosti syövän koiran kanssa.
* barffatessa ei tarvitse pelätä, että ruuassa olisi allergiaa aiheuttavia varastopunkkeja, kuten kuivamuonissa valitettavasti on ollut.
* on selvää, että koira kokee ruokailuhetkensä nautinnollisemmaksi jos se työskentelee aktiivisesti rustoluunsa kimpussa parikin tuntia, verrattuna siihen, että se syö nappulansa kupista alle minuutissa.
Barffauksen miinukset:
* barffaus on hintavampaa kuin nappuloiden syöttäminen.
* lähdettäessä reissuun on ruokailut aina miettivä etukäteen, erityisesti kesäkuumalla kun mukana on pakasteita (lihaa ja luita). Tämä on ratkaistu meillä siten, että autossa kulkee mukana virralla toimiva kylmäboxi. Sinne laitetut ruuat on otettu suoraan pakkasesta, kylmäpatruunojen kanssa. Nappulapussi olisi luonnollisesti helpompi ottaa mukaan.
* pakastimen olemassaolo on oleellista ruuan säilyvyyden kannalta.
Häränhäntä maistuu äärimmäisen hyvin mäyräkoirille. Alphonse askartelee lihaa pois rustoluun ympäriltä.
Aslan syö nopeammin vastaavaa lohkarettaan, mutta niin vain silläkin kesti taas puolitoista tuntia tehdä omasta ateriastaan selvää.