Yhteistyö on päivän sana, ainakin kotikutoisissa mäyräkoirapiireissä, sillä onhan Aslan jo hoksannut, että laumavoima hyvä ja iloinen asia. Parhaimmillaan kahden miehen lauma toimii kuin hyvin öljytty kone...ja huonoimmillaankin se toimii, joskin vähän köhien.
Hyvinä päivinä puruluut vaihdellaan lennossa (toisella on aina se parempi, mutta on hyvä, että kumpikin ajattelee näin), herkut jaetaan hyvässä sovussa ja ihmisten kummastukseksi ja ihmetykseksi osaamme myös antaa toiselle vuoron saadessamme herkkuja. Olemme myös ruvenneet vaihtelemaan rustoluuaterioita keskenämme. Aina emme pyri ahnehtimaan kaikkea itse. Pidämme toistemme puolia - minä enemmän Aslanin puolia kuin se minun, koska sillä on vähän taipumusta tulla selkäni taakse piiloon jos hirvittää, mutta taustatukea siltä saa aina.
Olen itseoppinut nuorempi konstaapeli, pidän järjestyksenvalvonnasta ja parhaan kykyni mukaan yritän tehdä kisällistäni kaltaistani. Yhdessä olemme hyvä parivaljakko: haukumme urokset ja vokottelemme nartut, suhtaudumme suurella varauksella hevosiin, pidämme oravista (tuoreina) ja ihmisen kylkipaikkaan on aina tunkua, mutta onneksi olemme aina mahtuneet sinne kumpikin, onhan ihmisellä kylki kummallakin puolellaan. Ja mäyräkoira.
Olen itseoppinut nuorempi konstaapeli, pidän järjestyksenvalvonnasta ja parhaan kykyni mukaan yritän tehdä kisällistäni kaltaistani. Yhdessä olemme hyvä parivaljakko: haukumme urokset ja vokottelemme nartut, suhtaudumme suurella varauksella hevosiin, pidämme oravista (tuoreina) ja ihmisen kylkipaikkaan on aina tunkua, mutta onneksi olemme aina mahtuneet sinne kumpikin, onhan ihmisellä kylki kummallakin puolellaan. Ja mäyräkoira.
Pystypainin abc: sinä käännät oikealle ja minä vasemmalle...(Aslan on näemmä einestänyt kuusen. Vain havunneulasia on jäänyt kiinni suupieleen.)
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Uusi Vuosi vaihtui paremmin kuin edellisvuonna, tosin Alphonse pelkäsi edelleen räiskettä ja pamauksia talon ympärillä, joten se vietti piilopaikassaan hermostuttavimmat hetket. Hyviä piilopaikkoja ovat kaikki sellaiset mihin voi ryömiä ja missä on katto pään päällä. Pelkkä huone sinällään ei ole sitä, mutta rappusten alunen on, sängynalus on, pöydän tai sohvankin alle voi mennä.
Aslan ei ollut millänsäkään raketeista, mitä nyt vartiossa piti käydä seisomassa ulko-oven läheisyydessä ja - liikuttavaa kyllä - turvata samalla Alphonsenkin olo, mennä seisomaan tanakasti enonsa eteen puolustusasemiin. Tällainen vetovastuun vaihtuminen oli sekä hellyttävä että mielenkiintoinen ilmiö. Ja pieni urhea Aslan halusi suojella laumaansa ulkopuolista uhkaa vastaan. Se kävi ärisemässä eteisessä ja yritti suljettujen sälekaihdinten välistä nähdä, että kuka uskalsi räjäyttää maailmaa ilmaan sen kodin ulkopuolella. Sitten se palasi Alphonsen viereen ja jatkoi vahtimistaan sieltä. Kun Alphonse viimein rauhoittui sen verran, että sitä alkoi nukuttaa, Aslan meni ihan kiinni siihen, painoi kuononsa sen kuonoa vasten ja nukahti. 2012 vaihtui vuodeksi 2013. Mäyräkoiravaltakunnassa oli kaikki hyvin.
Yhteinen saalis kannetaan myös yhdessä.
Ihanaa, miten erilaisia nuo humppatukat ovat toisiinsa verrattuna. On varmaan hauskaa, kun saa seurata kahden mäyräkoirapersoonallisuuden keskinäistä yhteiseloa.
VastaaPoistaMahtavaa uutta vuotta teille kaikille!:)
Kyllä ne ovat kuin yö ja päivä monesti, mutta sitten laumahenki kuitenkin istuu tiukassa ja täydentävät toisiaan :) On se välillä kyllä hauskaa seurata miten eri tavalla reagoivat asioihin :)
PoistaKiitos samoin, mahtavaa uutta vuotta teillekin! :)
Heh, vaihtelu virkistää. Mitenköhän ihminen suhtautuisi vaikkapa ravintolassa, kun vieruspöydästä tarrattaisiin sun lautaseen ja sanottais, että sun ruokas näyttää paremmalta - vaihdetaan!
VastaaPoistaHellyyttävästi Aslan kyllä puolusti pelkäävää enoaan, suloinen! <3
Hyvää ja rauhallista uutta vuotta teille!
...tai että napattaisiin ihan toisen suusta se ruoka? :D Aslan on välillä rohkelikko, ainakin näemmä silloin kun jonkun pitää ottaa vastuuta laumasta :)
PoistaNyt on tammikuu jo niin pitkällä, että uusien vuosien kauhut ovat kaikonneet Alphonsenkin mielestä, eikä ulkona hätkähtele millekään äänille enää :)
Liikuttavaa toisen vahtiminen. En ole mikään mainosmies, mutta olen joiltakin kuullut, että se DAP-suihke, vai mikä seinäänkiinnitettävä hajustin onkaan, vähäsen rauhoittaa nuita paukkuarkoja koiria. Tosin meidän Oskari-moskari ei ole ollut paukuista ikinä millään. Päinvastoin se olisi juuri voinut olla se pöhköpää joka yrittää mennä ja napata raketin suuhunsa... Ps Vähäpukeinen uusi vuosi olisi ollut ihan makea juttu. Valitettavasti olin unten mailla jo puoli kymmenen aikaan, kun oli niin unettava kirja kesken:) niin ja toinen jutska: Ossi ei ole ikinä ollut kiinnostunut kuusen tuhoamisesta/kaatamisesta. monesta muusta, ihmisen kannalta, ei kielletystä asiasta kylläkin. Humppatukille paljon terveisiä ja ekstrarapsutuksia näin uuden vuoden kunniaksi, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaJuu, tuota DAP:ia ajattelin itsekin tai sitten jotakin vastaavaa. Ensi vuonna täytyneen kokeilla jotakin, Aslan ei näemmä mitään tarvitse, mutta tuo vanhempi karvaberberi kyllä senkin edestä sitten. Onneksi on taas pitkä aika seuraavaan kauhujen yöhön.
PoistaHumppatukat ottavat suvereenisti rapsut vastaan ja lähetämme sitä samaa Ossille :)
Säleverhojen välistä Ollikin yritti kurkistella ulos, mutta huonolla menestyksellä. Mäyräkoira ei kuitenkaan pystynyt nukkumaan räiskeessä, eikä emäntäkään. Kiitos siis naapureille vielä aamuneljän herätyksestä...
VastaaPoistaOlkoon uusi vuosi menestyksellinen koko porukalle!
Kiitos, samaa toivon sinnekin ja erityisesti Olli-herralle kivutonta vuotta vailla mitään sairasteluita! <3
Poista