Juniorin metkut

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olen jämy ja jäyhä. Siihen tarvitaan paljon, että olen huvittunut. Elämä on vakava asia, eikä mikään loppumaton komedia. Vain toisella tämän talouden koirista on riittävästi vakavuutta ottaa elämä vastaan arvokkaasti. Se toinen ei ole Aslan.

En ymmärrä päätöntä vouhottamista enkä myöskään turhanaikaista vollottamista. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Alan olla aika varma, että Aslan on tehnyt periaatepäätöksen olla kasvamatta koskaan isoksi. Siinä on jäljellä niin paljon pentuaikojen elkeitä, että epäilen karsiutuvatkokaan ne siitä pois koskaan. Se on koira jolla on niin paljon omaa kivaa, että Alphonse pysähtyy monesti kesken askeleensa ja vain jää tuijottamaan hämmästyneenä Aslanin touhuja. Aslan on koira jolla on vimmatusti asiaa maailmalle ympärillään; se hallitsee sujuvasti kaikki mahdolliset diftongit joita koirien suu ylipäänsä pystyy muodostamaan ja on keksinyt varmasti satamäärin lisää. 

Se tykkää opetella uusia temppuja ja sitten seuraavana päivänä se on niin valtavan haltioissaan uusista taidoistaan, että se toistaa niitä kerta toisensa perään. Riippumatta siitä, mitä siltä pyytää, siis. Kuten nyt tässä viime aikoina kun se on kumarrellut kohteliaasti kaikelle mitä sille on sanonut. Sitä ennen se jumitti koskettamalla kuonollaan kaikkea, tohkeissaan ja hyvin, hyvin vakavissaan. Kun nyt kerran oli opetettu, että 'kumarra' ja 'koske kuonolla'. 

Mutta ne muut ajat kun se ei opettele mielenhallintaa ja odottamisen jaloa taitoa, se harrastaa kaikkea sellaista pentumaista hörhellystä joka Alphonselta jäi pois jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa. Alphonsen pinna on pitkä mitä tulee Aslanin touhuihin, mutta silläkin on katkeamispisteensä ja jos toinen ottaa vauhtia ja hyppää niskaan kerta toisensa perään, on selvää, että Aslan jää ennen pitkää virkavallan käpäliin. Ja se virkavalta ei ole suopea. Kyseinen virkavalta ei myöskään ole erityisemmin arvostanut sitä, että Aslan on totaalisen kahjahtaneessa tilassa nykyään aina ulkoilun jälkeen kun lähialueen ihanilla nartuilla on juoksut. Ilmassa haisee selvästi testosteronin ylituotanto.

ps. Aslan harrastaa edelleen öisiä reklamaatioitaan kun Alphonse ei päästä sitä viereensä. Surkea itku ja piippaus kantautuu unen läpi korviini yhtä varmasti alakerrasta kuin jos se seisoisi konkreettisesti ja fyysisesti korvani juuressa. Ja jos yö meneekin muuten hiljaisesti ohi, saattaa se haukahtaa unissaan ja minä herään siihen välittömästi. Niin tänäkin yönä. En ollut nimittäin ollenkaan kaavaillut, että sunnuntaiaamuna nousen kello 03:30...