Poseeraan sekä asiallisesti että asiallisena.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Ensimmäisen kerran elämässään Aslan yritti eilen iltapäivälenkillä esittää, että itseasiassa sitä ei huvita ravata sateessa. Tämä oli suorastaan ennenkuulumatonta, eikä vastaavaan umpimielisyyteen ole sen puolelta ikinä tässä taloudessa törmätty. Lähdemme siitä perusoletuksesta, että jos ihmiset kestävät sään, kestävät sen myös koirat. Tämä menee sikäli tasapuolisesti, että miesihminen ei kestä hellettä enkä minä jäätävää pakkasta, joten ääripään säätilat ovat koirienkin kohdalla poikkeus. Nyt ei kuitenkaan ollut siitä kyse, joten oli tiimipalaverin aika.
Kyyhötin nenät vastakkain juniorin kanssa keskellä vesisadetta ja täsmensin sille yksiselitteisesti mistä mäyräkoirana olemisessa oli pohjimmiltaan kyse (annoin sen luulla, että minulla olisi asiasta ensikäden tietoa ihan sen perusteella, että olen ollut uhri osallinen mäyräkoiramaailmassa kolmen vuoden ajan).
"Sä olet mäyräkoira, Aslan." Varmistin, että se ymmärsi ettei se ollut esimerkiksi silkkiterrieri tai kuvitellut olevansa itäsiperianlaika, jollaisena se todennäköisesti itseään välillä on pitänytkin.
"Sä olet metsästyskoira ja sen takia myös suhteellisen säänkestävä. Sut on jalostettu näyttöön ja käyttöön ja se tarkoittaa sitä, että sulla on pitäs olla palikat sekä ulko- että sisäpuolella suht' kondiksessa. Tämän lisäks sun kuuluis ottaa tällanen pieni syysade (en halunnut alleviivata sitä tosiseikkaa, että tämä kyseinen sade putosi tanakasi rankka- ja kaatosateen välimaastoon. Mitä se ei tiedä, sitä se ei vastusta.) vastaan ihan tuosta noin vaan. Mietipä Alphonseakin. (Aslan kääntyi katsomaan kuuliaisesti Alphonsea, joka nosti jalkaansa jokaista näkemäänsä ruohonkortta vasten) Se inhoaa vettä, mutta noin se vaan häntä pystyssä porhaltaa menemään vaikka taivaalta tulis puukkoja. Ajattele..." Tässä vaiheessa Aslan lakkasi tylysti kuuntelemasta, nappasi sieraimiinsa hajun rusakosta tai jostakin muusta ihanuudesta ja sen jälkeen kenelläkään ei ollut enää tympeää.
Ongelma ratkaistu. Olisivatpa kaikki asiat yhtä helppoja elämässä.
Voi Aslan :D Täällä käyvät ulkona oikeestaan aika hyvin.Raisa tahtoo välillä nyrpistellä nokkaansa, ku joutuu kesken iltaunien käymään viel pissalla,että pärjää yön. Nämä tykkää siitä,että ne kuivataan lenkin lopuksi. Ajatella hierontaa ja sylissä olemista! Nämä, kun ei kule metriäkään sadeasussa, joten me sitten palvelijat kuivatellaan arvon Herraa ja Rinsessaa sateen jäliltä.
VastaaPoistaSe kuivaaminen on varmasti meidänkin pojista parasta ikinä, ainakin mitä voi reaktioista päätellä :) Erityisesti ja varsinkin tuo hiustenkuivaaja, kun kummatkin makaavat kyljellään lattialla ja molempien suusta kuuluu tyytyväinen örinä.
PoistaMeilläkään ei sadeasuja käytetä (sitä ravan määrää mikä tarttuu turkkiin...), enkä edes usko, että sellaista saisi ilman mittatilaustyötä Aslanille. Alphonse vihaa sadeasuja ja kulkee niissä hyvin jäykästi ja kankeasti. En edes viitisi pilata sen iloa ulkoiluun pukemalla sitä sen päälle. Näillä mennään ja sitten vaan putsataan ja kuivataan paremmin :)
Voi pojat :) Jimin kanssa olen saanut monta kertaa nauraa takin kaulukseen (julkinauraminen olisi kai nolaamista), kun vesilammikoiden yli sipsutellaan peppua heiluttelemalla kuin hieno neiti konsanaan. Pieni sade ei kuitenkaan poista halua kulkea tyttöjen hajujen perässä, mutta kaatosateella luikitaan ensimmäisen pusikon jälkeen äkkiä takaisin.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua koko porukalle :)
Jimpsu ja Alphonse näyttänevät siis samanlaisilta märällä maalla :) Meilläkin tuo kulmakunnan urosten kauhu sipsuttelee kyllä niin koomisesti ja yrittää parhaan kykynsä mukaan olla kastelematta itseään, mutta annas olla jos vastaan tulee joku ihana narttu, niin ei ole mitään ongelmaa lyödä jarruja päälle ja asettua odottamaan, vaikka sitten keskelle lätäkköä :) Kun motivaatio on kohdillaan, märkyys ei merkkaa mitään ;)
PoistaKiitos, samoin sinne kivaa viikonloppua :)
Totta turiset - ollapa asiat ihmismaailmassakinyhtä yksinkertaisia! Ja toisaalta - ei mäyräkoirankaan maailmassa kaikki ole niin helppoa. Huonot päivät sekä meillä että heillä!:)
VastaaPoistaMäyräkoiramaailmassa on välillä niin monimutkaista ja kimuranttia tuo elo, ettei kateeksi käy ;) Selvästi on niitä päiviä kun on noustu väärällä jalalla - paitsi Aslanilla ei ole. Sillä on kyllä periaatteessa ihan aina hyvä päivä, se on peruspositiivinen koira, mutta Alphonsella saattaa olla naama mutkalla jo aamusta joskus ;)
PoistaHyvin vedetty tiimipalaveri! Aivan selvästi tehosi ja upposi. Sukulaispoika olisi täällä loukkaantunut moisesta. Kyllähän tietää olevan silkkinen metsästyskoira joka kävelee lätäköt ja muut, mutta sitä se ei ymmärrä miksi päivässä tulee kävellä se 10 km ja palkkana on vaivainen annos ruokaa, takkatuli, leikkiä ja painia.
VastaaPoistaMies on opettanut pojille, että kun kyseessä on tiimipalaveri, niin mäyräkoirat kokoontuvat ympärille ja sitten katsellaan päät kallellaan ja keskittyneesti, että mitä viisauden helmiä ihminen pudottelee suustaan :D
PoistaSukulaispoika on samoilla linjoilla kuin pohjoisemman puolen edustuksensa: kauhea taivaltaminen päivittäin ja sitten palkka on mitä on ;) Onneksi on kuitenkin aina kaveri (ja teillä jopa kavereita :) joiden kanssa touhuta lenkkien jälkeen! :)
Mauria ei enää nykyään saa sateella ulos - eikä muutenkaan jos ei mäyräkoiraa juuri silloin satu huvittamaan...voin vain kuvitella, mitä se olis jos pitäisi neuvotella näistä jutuista KAHDEN humppatukan kanssa yhtä aikaa :-) May the Force be with you! :-)))
VastaaPoistaJust eilen nostin Alphonsen syliin sohvalla ja tiedustelin siltä hienovaraisesti, että "May I force you to be with me?" ;) Tuli vaan mieleeni :D
PoistaJepjep. Neuvotteluvaraa ei ihan kauheasti mäyräkoirilla ole, kun ei ole tuota miellyttämishalua annettu kuin pinseteillä - jos olisivat nöyrämielistä rotua, saatettaisiin kyetä pääsemään johonkin kauniiseen konsensukseenkin näissä paltsuissa, mutta kun kaksi itsepäistä muullia tuijottaa silmiin, niin yleensä homma menee siihen, että tehdäänkin just niin kuin ihminen sanoo ;)
Kyllä se itseäkin tympii ravata tuolla rapakossa ja jokaikisen ulkoilun jälkeen pestä kumpikin hippilapsi, mutta ei auta. Ja en ole ikinä, koskaan, naismuistiin, toivonut lunta näin kovasti! Olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä rapaa ja pimeyttä. Argh. Kahden pitkäturkin ja töppöjalan kanssa nyrppääntyminen kaksinkertaistuu. Woe is me...woe is me ;)