Meillä on taas ollut monimuoto-opintoja: "Miten monta kertaa mäyräkoira saadaan turhautuneeksi ja uupuneeksi pukemalla asia koulutuksen valepukuun, osa 100". Onhan taas ollut ihmisellä tavoitteet korkealla ja motivaatio piikissä kun on stressattu ja paineistettu pitkäkorvaista kaveria ihan tosissaan.
On vuoroteltu, suoritettu, saatu palkkaa, odotettu, vuoroteltu, saatu palkkaa jne. Ihmisellä suorastaan silmät loistivat kun Aslan lakkasi oikomasta namin toivossa ja teki mitä pyydettiin. Minähän nyt tein jo muutenkin, mutta koska kouluttamiseni on ilmeisesti vähemmän haastavaa kuin Aslanin, niin ei vaan oman suoritukseni aikana silmät kiiluneet tyytyväisyydestä, saati liikutuksesta. Vissiin pitäisi ruveta ensin oikein hankalaksi ja sitten tehdä täydellinen suoritus, niin johan tulisi kiitosta ovista ja ikkunoista.
Kesällä sain oleskella vapaana mökillä. Nyt jos pääsisin vapaana ulos, kävisin ihan ensimmäisenä ottamassa muutamalta koiralta luulot pois.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Ei päivää ilman jonkinlaista koulutustilannetta mäyräkoirille. Lenkeillä on hyvä treenata häiriötilanteissa, mutta yleensä se menee siten, että jos vastaan tulee se äärimmäinen häiriö eli vieras uroskoira, opit ja komennot häviävät kaksikon päästä, aivan kuin niitä ei olisi koskaan sinne juntattukaan. Eikä auta vaikka ihminen vetäisi puolivoltin poikittain saadakseen huomion pois lähestyvästä ärsytyskynnyksen ylittäjästä, mikään ei hetkauta koiria silloin kun ne silmäilevät vastustajiaan.
Mutta, kun häiriöinä käytetään ainoastaan ohikulkevia ihmisiä, pyöräilijöitä, sauvakävelijöitä, kiljuvia, juoksevia lapsia, jne. jne. sujuu harjoittelu mallikkaasti. Aslanin vieteriä kasvatetaan ja sen kärsivällisyyttä koetellaan kun se komennetaan kulkemaan jonon hännillä, ihmisen takana. Voi vääryys! Alphonse pasteeraa parhaaseen sirkusponityyliinsä ihmisen nilkan vieressä, rinta kaarella, häntä korkealla, kaula pitkäksi venytettynä ja Aslan laahustaa perässä, kunnes yrittää kiilata ohi joko vasemmalta tai oikealta, jolloin se käskytetään takaisin omalle paikalleen. Pieni nöyrtyminen tekee sille oikein hyvää.
Joskus kumpainenkin joutuu kävelemään joko jonossa tai rinnakkain ihmisen takana. Tämä on hyvin haasteellinen tapa edetä kun kyseessä on kaksi mäyräkoiraa joista toinen haluaa aina keulia ja toista rasittaa kun ei saa kytätä pilviä ja oravia omassa rauhassaan. Mutta heti kun tilanne näyttää siltä, että paketti ei pysy kasassa vaan sinne tänne sinkoiluja harrastetaan ihan sumeilematta ja ihmisestä välittämättä, tilanne saadaan nopeasti rauhoitettua kun mutrunaamat joutuvat kävelemään päät riipuksissa lenkkareiden takana. On kiusallista olla pieni ja ilman sananvaltaa.
ps. jokavuotinen uutuudenviehätys (ihmisellä) ja totaalinen hullaantuminen (mäyräkoirilla) koettiin kun aamulla pistettiin tassut ja jalat ulos: maa oli kuorrutettu sillä kylmällä ja valkoisella jota sitten riittäneekin ensi kesään asti. Oli valoisampaa, nätimpää ja hieman kylmempää kuin eilisaamuna ja mäyräkoirilla valtava vauhti ja riemu. Mikäs minä olen lannistamaan koirieni iloa vaikka onkin aikainen lauantaiaamu; ne saivat poukkoilla sielun kyllyydestä, seurattiin tuoreita rusakonjälkiä, närkästyttiin palokärjelle (Aslan. Joka aamu.) ja puhistiin tyytymättömänä vastaantuleville ihmisille kuntopolulla jotka sotkivat mäyräkoirien suunnitelmat juosta kuin kaksi päätöntä kanaa.
Olin, erheellisesti, kuvitellut, että aamulla virtaa olisi mäyrissä vähemmän, olihan eilen vedetty kolmentoista kilometrin edestä nopeasykkeiset lenkit, otettu kahdenkymmenen minuutin impulssikontrollitreeniä, opeteltu temppuja, riehuttu ja syöty vatsat pullolleen. Vaan ei. Aslan ei näkemäni mukaan ottanut yhtään kävelyaskelta tänäkään aamuna. Sen voisi valjastaa sähköntuottotoimeen polkemaan taloudelle virtaa generaattorilla.
ps. jokavuotinen uutuudenviehätys (ihmisellä) ja totaalinen hullaantuminen (mäyräkoirilla) koettiin kun aamulla pistettiin tassut ja jalat ulos: maa oli kuorrutettu sillä kylmällä ja valkoisella jota sitten riittäneekin ensi kesään asti. Oli valoisampaa, nätimpää ja hieman kylmempää kuin eilisaamuna ja mäyräkoirilla valtava vauhti ja riemu. Mikäs minä olen lannistamaan koirieni iloa vaikka onkin aikainen lauantaiaamu; ne saivat poukkoilla sielun kyllyydestä, seurattiin tuoreita rusakonjälkiä, närkästyttiin palokärjelle (Aslan. Joka aamu.) ja puhistiin tyytymättömänä vastaantuleville ihmisille kuntopolulla jotka sotkivat mäyräkoirien suunnitelmat juosta kuin kaksi päätöntä kanaa.
Olin, erheellisesti, kuvitellut, että aamulla virtaa olisi mäyrissä vähemmän, olihan eilen vedetty kolmentoista kilometrin edestä nopeasykkeiset lenkit, otettu kahdenkymmenen minuutin impulssikontrollitreeniä, opeteltu temppuja, riehuttu ja syöty vatsat pullolleen. Vaan ei. Aslan ei näkemäni mukaan ottanut yhtään kävelyaskelta tänäkään aamuna. Sen voisi valjastaa sähköntuottotoimeen polkemaan taloudelle virtaa generaattorilla.
HIH. Kuvakulmat ovat sitten mainioita. Tuossa kuvassa, onko se muuten Aslan vai Alphonso?, se näyttää joka tapauksessa vähintään Lassielta:) Eipä taida olla semmoista lenkkiä, että hyväkuntoinen mäyris uupuisi. Tai veikkaan, että emäntä/isäntä uupuu ennemmin. Juoksevathan koirat ajossakin nelisen tuntia. Sen jälkeen ne ovat aika sippejä, mutta on sitä juoksumatkaakin tullut. Terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaKuvassa on Alphonse ( Alphonsen tunnistaa aina siitä, että se on laikukkaampi kuin Aslan ja naamassa selkeämmät punaiset tan-merkit kuin Aslanilla. Nuoremmalla on lisäksi ns. maski kasvoillaan, väritys, joka saa sen näyttää rosvolta ;). Juu, kuva on aika metka; itsekin katsoin, että miten nuo korvat ovatkin noin pitkät ja alas kiinnittyneet, kun eivät muuten ihan tuolta näytä, heh.
PoistaEivät kyllä tosiaan kauheasti väsy nuo meidän pojat ulkoillessaan ja sitten kotona harrastetaankin kaikenlaista aivojumppaa, että saavat sekä pähkinöitä purtavaksi että uupuvat luonnollisella tavalla eivätkä tylsyyteen :) Ottavat kyllä sitten ihan täysin unen kannalta monesti päivän tai pari viikossa ja silloin ei tehdä niiden kanssa mitään, saavat ladata akkujaan rauhassa :)
Ei voi kuin nostaa hattua, kun jaksat kaiken lenkkeilyn jälkeenkin vielä kouluttaa noita "villivarsoja". Meen koulutus on lähinnä suojatien eteen pysähtymistä ennen ylitystä, mikä sekin saattaa unohtua jos olen kovin ajatuksissani. No toinen on, kun Elli kerjää isännältä ruokapöydän ääressä. Isäntä ei tee asialle mitään, vaan antaa hyppiä päin ja haukahdella. Siinä sitten yleensä palautan tytyn ruotuun pakottamalla sen siirtymään (omin tassuin) viereiseen huoneeseen, komentona "paikka siinä" -sanat. Tässäkin oon ollut hieman epäjohdonmukainen, ehkä siitä syystä ettei toinenkaan puolisko tee asialle mitään, vaan antaa kerjätä, jolloin minä puolestani ajattelen, että olkoot, kun ei kerjää multa. Ja sappi kiehuu ilman niitä kiviäkin.
VastaaPoistaHehe, villivarsoja tosiaan - ja pakkokin kyllä yrittää niitä vähän kouluttaa, kun kaksi nuorta mäyräkoiraurosta saattaisi muuten olla vähän haastava yhdistelmä kotona ;) Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei nimittäin välttämättä puutu ;)
PoistaMeillä kanssa pysähdytään aina ennen suojatietä, mutta vähänpä sekään komento auttaa tositilanteessa, kuten tuli huomattua tuossa yksi päivä kun Aslan oli kovasti ryntäämässä oravan perään, joka juoksi tien yli (onnekkaasti autoja väistellen). Jos ei olisi ollut flexissä, olisi se ollut menoa...ei tulisi mieleenkään pitää irti noita kaheleita senkään takia, että riistavietti on niin voimakas, ettei mikään pidättele niitä jos ovat vapaana ja eväs juoksee nenän edestä.
Meillä tuo keittiökerjääminen menee yleensä niin, että koska olen tunnetusti se Heikoin Lenkki, koirat haahuilevat ja parveilevat mieluusti jaloissani valmistaessani ruokaa, vähän sillä meiningillä, että "kyllä siltä kohta tippuu jotakin lattialle...". Yleensä käskytetään koirat pois keittiöstä, mutta sitten on niitä päiviä kun en jaksa vaivautua ja just se epäjohdonmukaisuus onkin varma tapa saada ne aina palaamaan rikospaikalle :D Joissakin asioissa olen ehdoton eikä niistä asioista neuvotella sitten yhtään, mutta tuo keittiöhiimailu on vähän sellainen harmaalle alueelle asettuva juttu: en pidä sitä pahana, eikä se oikeastaan häiritse mua muuten kuin, että lieden/uudin alla ei notkuta, koska sieltä saattaa ihan oikeasti roiskua jotakin kuumaa niskaan.
Olen luopunut ns koulutuksesta. Herrat joutuvat päivän aikana tottelemaan lukuisia käskyjä. Lenkillä omansa ja sisällä omansa. Haasteellisuudesta kertoo jo se, että ennen kuin mennään ulos tulee istua rivissä eteisen kynnyksellä, luvan jälkeen sama ulko-ovella ja sitten vielä vaunujen kanssa rappujen meno ja lenkkeily. Siis ne joutuvat käyttämään mielettömästi energiaa siihen. Olisi jotenkin tyhmää opettaa nousemaan etutassut edellä sangon päälle tms. Olen huomannut kyllä onnekseni, että mäykky oppii. Tosin meillä on mennyt nakkeja hurja määrä, mutta se on pieni palkka. Onnea teidän treenaukseen!
VastaaPoistaJep, sisä - ja ulkotiloissa on täälläkin erikseen viilatut säännöt. Kaupunkialueella kun ei yksinkertaisesti pärjää vain ulkoilemalla, on pakko pitää hanskassa tietyt liikennesäännöt, koirillakin ;) Mä kun käytän yksinomaan flexejä koirilla, että saavat juosta lenkkipoluilla mahdollisimman paljon (kun ei voi vapaana pitää tietenkään), niin koirien täytyy totella välittömästi käskyjä oman ja muiden turvallisuuden takia. Siksipä meillä hiotaankin arkitottista päivittäin - ja siltkin kurittomuutta ilmenee, totta kai, onhan kyseessä kaksi maailmanluokan itsepäisintä olentoa ;)
PoistaAslanille mikään määrä koulutusta ei ole liikaa, on niin impulsiivinen ja viettiensä orja. Mutta vähitellen senkin sietokyky kasvaa ja oppi menee jakeluun. Ja kuten sanoit, mäyrä oppii. Rodusta voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta tyhmä se ei ole, missään nimessä. Koulutettavuus olisi helpompaa, jos eivät haluaisi ajatella liikaa ;)
Ymmärrän hyvin, että kun talouteen tulee pieni ihminen, muuttuu eläminen ainakin jonkin verran koirienkin kanssa - erilaiset säännöt astuvat voimaan ja silloin varmasti ns. temppukoulutus jää vähemmälle tai loppuu kokonaan. Voin kuvitella, että lastenvaunujen ja kolmen koiran kanssa liikkumisen on sujuttava todella hyvin ettei kaaosta synny!
Meillä kanssa istutaan kahden miehen rivissä ennen kuin lähdetään ulos, eikä suinkaan höntyillä ja rynnätä ensimmäisinä ovesta ulos, kuten Aslan haluaisi tehdä ;) Sisälle palataan myös hallitussa järjestyksessä.