Ovi auki. Heti.

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Aslanilla on master plan. Se on kuin se elinkautistaan istuva vanki, jolla kytee jatkuvat pakosuunnitelmat päänsä sisällä (mikä jo itsessään on ristiriitaista, koska mihin se menisi? Se on koirapuistossakin se, joka ei halua lähteä kovin kauas ihmisistä; vähintään näköyhteys täytyy koko ajan säilyttää). Ainut mitä siltä toteutuksestaan puuttuu, on lusikka jolla kaivaa tiensä ulos - ja peukalot jolla pidellä sitä lusikkaa. Jälkimmäinen on vakavampi puutos, mutta koska Aslan ei ole herkästi lannistuvaa sorttia, se ei anna moisten pikkuasioiden paljonkaan haitata elämäänsä. Sen järkkymätön usko omiin taitoihinsa ja voimiinsa on ehkä sen toiseksi liikuttavin luonteenpiirre, heti sen iloisuuden jälkeen. 


Se on saanut meidät kaikki kiedottua ison tassunsa ympärille. Vähän itseäkin ihmetyttää välillä, että mites tässä nyt näin kävi?

Aslanilla on yleensä mukavaa. Eikä sitä haittaa vaikkei muilla olisikaan, silloin se tekee iloisia pukkihyppelyjä ilmaan tai piehtaroi selällään maassa ja kehittää itse omat huvituksensa.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Kommenteissa on jo tullut mainittuakin, että Aslan yrittää saada kodin takaovea hampaillaan auki. Kahva ovessa on mallia ylöspäin käännettävä. Siinä ei siis ole avainlukkoa, kahva on itsessään lukko. Ja jos sitä saisi työnnettyä kuonollaan ylös, ovi aukeaisi pukkaamalla. 

Mielenkiintoista. Aslan on viime aikoina ollut kovin kiinnostunut avaamaan kaikenlaista (rajoittavaa). Lapsiporttia se räplää alinomaan ja haluaisi yksin mennä saapastelemaan yläkertaan - todennäköisesti tihutöihin, jotka ovat niitä parhaita töitä ja pitävät sen kiireisenä - mutta että se on nyt saanut päähänsä, että takaovi aukeaa ällistyttävän helposti peukalollisille ja koiralle, joka ylettyy siihen ja jolla on riittävästi viitseliäisyyttä. Varotoimenpiteisiin on syytä ryhtyä jos se askartelussaan pääsee yhtään pidemmälle. Ensimmäinen askel on jo otettu ja se on päättely, toinen askel on siinä vaiheessa, että toteutusta kokeillaan kovasti. Nyt jos se vielä keksii raahata tuolin oven eteen, että pääsee paremmin kahvaan käsiksi, niin luovutan ja salpaan oven siihen malliin etteivät siitä kulje enää ihmisetkään.

Ja Alphonse seuraa kiinnostuneena vieressä. Sitä ei huvita pungertaa kahvan kanssa, mutta eittämättä se olisi valmis nauttimaan Aslanin työn hedelmistä, koska se kiinnostuu kovasti aina kun Aslan alkaa hyppiä kahvaa vasten ja asetella suutaan hollille. 

ps. mäyräkoirat ovat jo suuntautuneet kesälaitumille ihmistensä kanssa, joten päivitystahti on hieman aiempaa hitaampaa seuraavat viikot; keskitymme keräämään materiaalia blogia varten. 


pps. Aslan kävi viikonloppuna oma-aloitteisesti Kemijoessa riehumassa, joten hallussa ovat vesistöistä meri ja joki. Seuraavana vuorossa järvi. Suihkuun joutuminenhan on sille edelleen jonkinlainen rangaistus, joten vedellä on väliä ja erityisesti sillä miten siinä voi itsensä kastella.

Aslan näyttelyissä teltan edustalla. Se odottaa omaa vuoroaan kehään ja sillä  on kaksoisvarmistusvermeet päällään: näyttelypanta ja valjaat. Tästä pakkopaidasta ei niin vain karatakaan.