Havaintoja aamulenkiltä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Aslan tykkää olla liikekannalla mahdollisimman paljon. En sanoisi kuitenkaan, että se on levoton, se nyt vain on sellainen, että se keksii itselleen kaikenlaista puuhaa jatkuvasti. Osa siitä puuhasta saa ihmiset vetämään kauhistuneesti henkeään, osa saa ne nauramaan. 

Lenkkeily on ihan mukava ajanvietetapa, mutta niin on löhöily auringossakin. Liikunan vastapainona kannatan chillax-prinsiippiä, joka mukavasti lepuuttaa rasittuneita lihaksia. Chillax-prinsiippi toimii äärimmäisen hyvin helteessä. Sitä varten ei tarvitse treenata, riittää että etsii kuumimman kohdan, asettuu haluamaansa asentoon ja pitää laiskasti silmällä valtakuntaansa. Ihmisillä on tapana tulla komentamaan välillä varjopaikkaan makaamaan, mutta aurinkoon kannattaa aina pyrkiä takaisin, heti kun se on mahdollista.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Joinakin aamuina tehdään pidempi aamulenkki, pitkin lempireittiämme, paria metriä vaille kuusi kilometriä. Lenkki on viime aikoina ollut Alphonsen päivälenkkinä, Aslanin käytyä vähän lyhyemmällä reitillä, mutta toki perheen innokkain ulkoilijakin pääsee välillä juoksemaan matkan. 

Havaintoja kyseisestä lenkistä:

* kun lenkkeilemme reitin Alphonsen kanssa kahdestaan, aikaa kuluu 1h 15 min. Tämä sisältää pysähdykset, nuuskuttelut, loputtomat koivennostot, lintujen bongaamisen (muutaman jahtausyrityksen) ja oraville huutelun. Sama matka kestää 1h 45 min kun Aslan on mukana. Tämä taas johtuu siitä, että osan ajasta Aslania kalastellaan pusikoista takaisin reitille. 

* Mitattuani matkan olen tullut siihen johtopäätökseen, että siinä missä itse kävelen sen kuusi kilometriä, mäyräkoirien todellinen liikuntamäärä tulisi selville ainostaan pistämällä niihin askelmittarin kiinni. Aslan juoksee edestakaisin, tekee sivupyrähdyksiä ja luo itselleen harhapolkuja. Sen todellinen tassutusmäärä on huomattavasti enemmän kuin se määrä, mitä itse kävelen.

* 100% kerroista mäyräkoirat yrittävät valita aina tietyn risteyksen josta kääntyä ja joka pidentäisi lenkkiä entisestään. 100% kerroista kieltäydyn. Ne eivät silti lakkaa yrittämästä. Niillä on fiksaatio.

* 80% ajasta meillä ovat riesanamme hyttyset. Olen pistänyt hyttysmyrkkyä poikien valjaiden ulkopintaan ja kuorruttanut sillä myös itseni (ah, kesän suloisin kukkaistuoksu: OFF.), tämä auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Hyttysmyrkky pitää n. tunnin ja sitten siitä loppuu teho. Aslanin verevä takalisto on erityisesti  itikoiden suursuosiossa. Jos Aslan on mukana, se vetää puoleensa valtaosan hyttysistä. Tämä on hyvä uutinen niille, joiden hanuri ei ole kiinnostuksen kohteena, mutta huono uutinen perheen pienokaiselle, joka sitten rapsuttelee raivokkaasti itseään päästyään jouduttuaan takaisin kotiiin.

* Ohittaessamme sorsalammikon, Alphonse haluaisi välttämättä välipalan. Sen sijaan lähtiessämme lenkillemme ylitämme järven jossa myös uiskentelee sorsia. Niitä se ei halua syödä. Asian logiikka jää, kerta toisensa jälkeen, minulle auki. 

* 80% matkasta Aslan ravaa eteenpäin, flexinmitan päässä muista. 10% ajasta se kulkee vierelläni, komennon alla, ei vapaaehtoisesti. Jäljelle jäävät 10% se möyrii puskissa ja härnää Alphonsea.

* 80% matkasta Alphonse kulkee jalkani vierellä, vapaaehtoisesti. 10% ajasta se merkkailee kiviä, ruohotupsuja, puskia, puita, lampputolppia jne. Jäljelle jäävät 10% se väistelee Aslania.

* Siinä vaiheessa loppumatkasta (pari sataa metriä ennen kotiovea) kun kuvittelen, että Aslanin paukut ovat jo käymässä vähiin, se etsii polulta itsensä kokoisen kuivan karahkan ja juoksee se suussaan edestakaisin, yrittäen saada jompaa kumpaa meistä jahtaamaan itseään. Kotona syötyään ja juotuaan se vouhottaa menemään vielä reilun tunnin vaikka Alphonse haluaisi jo käydä aamutirsoilleen. Kun se viimein malttaa mennä päiväunille, se rojahtaa maahan aivan yhtäkkiä, huokaisee tyytyväisenä ja on saman tien unessa. 

* Lenkin jälkeen kotona vallitsee sataprosenttinen konsensus; kaikki ovat tyytyväisiä.