Roin näytelmät

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Jos jokin on turhaa, niin näyttelyt. Paitsi uusien ja vanhojen koirakaverien tapaaminen siellä. Paitsi siellä saadut herkut. Paitsi matkustaminen sinne autolla. Paitsi Aslanin kiusaaminen matkalle sinne ja koko takapenkin omiminen. 

Näyttelyt, mainio tapa viettää lomaa. 

Olen ollut tässä tilanteessa joskus aikaisemminkin...hmmm....

                Katson lempeästi tuomaria silmiin...irtoaako sillä pisteitä?

   Tämä on hieman pitkästyttävää ja edelleen pöytäpönötyksen perimmäinen pointti on hukassa minulta. 

  ...ketäs muita täällä on? Missäs Aslan on...? 

                      ...ai tuolla. 

  
Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mäyräkoirapojat kävivät pyörähtämässä Rovaniemen kv-näyttelyissä. Sää ei ollut kaikista suosiollisin, eikä sormi tuntunut nyt olevan muutenkaan näyttelypulssilla, kenelläkään meistä. Aslan haukkui kaikki koirat ja oli koko meiningistä niin ihmeissään, että ei oikein tiennyt miten päin olla, joten se päätti olla vastahankaan ja väärinpäin, mikä tietenkin oli odotettavissakin. Alphonsekin oli vähän levottomana (todennäköisesti siksi kun Aslan oli mukana ja pyöri ympäriinsä kuin viiriäinen) eikä jaksanut keskittyä, enkä tainnut itsekään olla sen kummemmin iskussa. Mutta, koska emme tälläkään kertaa suostuneet jättämään huumorintajuamme kotiin, homma ei missään vaiheessa muuttunut ikäväksi. Koirien sukulaisia ihmisineen on aina mukavaa nähdä ja onhan näyttelyissä ihan oma fiiliksensä. 

Eipä silti, vähän alavireisenäkin päivänä pojat pokkasivat kotiinviemisinä vara-SERTin ja vara-CACIBin. Paras Uros-kehässä Alphonse ja Aslan kilpailivat toisiaan vastaan ja Aslan peittosi Alphonsen. Eno ei tästä ollut millänsäkään, Aslan sai silti kuonoonsa -totuttuun tapaan- kun karnevaalit olivat ohitse; nokkimisjärjestys säilyy vaikka viralliset tahot olisivatkin nostaneet junnun tällä kertaa vanhemman ohi. 

Alphonse sai hieman noottia pyylevöitymisestään (se on lihasta, se on lihasta!); ja tosiaan, kehässä pyörähteli kaksi kiloa painavampi koira kuin Kajaanin vastavaavissa karkeloissa viime tammikuussa. Massakausi on siis virallisesti ohi ja ehkä vyötäröä on syytä kaivaa lisää näkyviin, vaikken edelleenkään allekirjoita sitä, että se olisi tukevassa kunnossa. Tällä kertaa vaan nyt meni näin, että tuomari totesi koiran vartalon olevan aavistuksen liian 'tuubimainen'. Lisäksi Alphonsen aristokraattinen kyömynenä sai hieman arvostelua osakseen. Kyömy on Aslaninkin kuonossa, mutta se ei ole niin näkyvä kuin Alphonsella. 


Kaikki meni siis hyvin, Aslanin ensimmäiseksi kerraksihan tämä oli todella hieno esitys, kun muistaa, että Alphonsen ensimmäinen kerta oli näyttelyharjoituksissa veljensä Eetun kanssa ja jossa pojat kirkuen juoksivat  takajaloillaan toisiaan kohti eikä kumpikaan suostunut ottamaan yhtään normaalia askelta. Alphonse myös treenasi yksissä mätsäreissä ennen virallisia koitoksiaan. Aslan treenasi pari kertaa silityslaudalla. 

 Aslan Paras Uros-kehässä kasvattajan handlaamana, koska minulla oli siellä samaan aikaan Alphonse. Tämä tahtoo sanoa, että loppukilpailun neljästä osanottajasta viisikymmentäprosenttia oli omia. Suhdeluku oli enemmän kuin kohdillaan. 


Alphonsen arvostelu, tuomarina Paula Rekiranta:


"Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen uros, joka olisi edukseen hieman sutjakkaammassa kunnossa, hyvä pään malli, turhan "putoava" kirsu, valpas ilme, riittävä kaula, hyvä eturinta, oikein kulmautuneet raajat, hyvä rintakehä, hyvä luusto, hyvä karvapeite, liikkuu erittäin hyvin."


AVO ERI, AVK 2, SA, PU 3, vara-CACIB


Aslanin arvostelu, tuomarin niin ikään Paula Rekiranta:


"Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen nuori uros, jalo pitkä pää, valpas ilme, hyvät korvat, hyvä kaula, hyvä säkä ja ylälinja, riittävä eturinta, hieman suora olkavarsi, hyvä rintakehä ja takaosa, vahva luusto, hyvä karvanlaatu, liikkuu hyvin."


JUN ERI, JUK 1, SA, PU 2, vara-SERT