My brother from another mother (literally)

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Mahdollisuus leikkiin kiinnittää tehokkaasti meidän huomiomme. Aslan on viime päivinä halunnut leikkiä ihmisten kanssa ihan jatkuvasti. Se kulkee jokin riepu tai lelu suussaan ihmisten perässä toiveikkaasti.

Ihminen totesi, että minulta on tarvinnut kesän aikana leikata ainoastaan kannuskynsiä, jotka eivät kulu luonnollisesti. Muusta lyhentymisestä ovat lenkit pitäneet huolen ja kynnet pysyneet nysinä, melkeinpä jopa liian nysinä.  

Aslanin kynsiä on pitänyt vähän leikata, koska ne kasvavat niin järjetöntä vauhtia että mikään määrä kulutusta ei hio niitä riittävän lyhyeksi. Aslanilla on sellaiset kynsienleikkaajan painajaiskynnet: tosi paksut ja vahvat. Se ehkä voisi kiivetä niillä seinää pitkin. Ja todennäköisesti haluaisi yrittääkin, jos joku sille sitä ehdottaisi. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Huomenna on jälleen näyttelyt. Täytyy yrittää saada kuvattua perhepotrettia mäyräkoirista, kun laajennetun perheen "sinun, minun ja meidän lapset" ovat paikalla. 

Koirien monimutkaiset perhesuhteet hymyilyttävät ja näyttelyissä tulee bongattua mäyräkoirakaksikon sukulaisia usein; pitkäkarvaisten piirit ovat mitä ilmeisemmin pienemmät kuin lyhyt- ja karkeakarvaisilla rotukavereillaan, ainakin mitä näyttelyissä käymisten suhteen tulee. Eipä kai tuo normaalikokoisten pitkäkarvaisten kantakaan niin suuri ole, verrattuna lyhkäreihin ja karkkareihin. Näin kun muistelee, niin kauhean montaa kertaa en ole edes pk-mäyräkoiriin törmännyt luonnossa, näyttelyiden ulkopuolella; enemmän ne taitavat olla noita toisten karvamallien edustajia. Ja jos humppatukkamäyräkoiran näkeekin, niin hetihän sitä on pysähdyttävä juttelemaan, oli sitten mukana omat koirat tai ei. Eipä silti, samalla tavalla sitä tulee pysähdyttyä lyhkäreitten ja karkkareittenkin kohdalla. Jotenkin se vaan tekee iloiseksi nähdä, että muillakin on mäyräkoiria.

Lämpimiä, saati kuumia, päiviä ei ole montaa ollut, mutta ne vähätkin on pyritty hyödyntämään tehokkaasti auringossa ja varjossa makaillen.

Aslan siirtyy oma-aloitteisesti varjoon kun sille tulee liian kuuma. Alphonse ei, se haluaisi käristää itseään ihanassa lämmössä vaikka kuinka kauan. Aslan ei siedä kuumuutta samalla tavalla, mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että talvella se taas pärjää paremmin kuin hyvin, karvoineen.