Viime kesänä otin kerran ritolat takaovesta ja juoksin suoraan naapurin ovesta sisään, kauhaisin suuni täyteen koirakaverini ruokaa (nappuloita) ja viipotin pakoon. Puolen tunnin kuluttua karma muisti minua ja minulle tuli ripuli syömistäni nappuloista.
Tänä kesänä olen ottanut ritolat naapuriin kaksi kertaa. Kumpaisellakaan kerralla en ole ehtinyt ruokakupille asti, mutta olen sen sijaan ehtinyt nuolaista naapureiden ihanaa vauvaa. Mukavat naapurit eivät ole millänsäkään, nauroivat vain ja sanoivat, ettei se haittaa vaikka tupsahtaisinkin yllättäen kylään. Täytyykö sitä edes sanoa ettei naisihmisellä riittänyt empatiaa tätä tempaustani kohtaan. Hän ei nauranut, hän ärähti minulle.
Naisihmisellä ei ole sitten yhtään pelimannihenkeä ja huumorintajua.
ps. Aslan, jolta meni totaalisesti tämän karkureissun pointti ohi korkealta ja kovaa, ei tajunnut juosta naapuriin sisälle minun kanssani, vaikka se ampaisi perässäni vapauteen, vaan se lähti loikkimaan postilaatikoille. Postilaatikoille? Missä mentiin vikaan...?
Tänä kesänä olen ottanut ritolat naapuriin kaksi kertaa. Kumpaisellakaan kerralla en ole ehtinyt ruokakupille asti, mutta olen sen sijaan ehtinyt nuolaista naapureiden ihanaa vauvaa. Mukavat naapurit eivät ole millänsäkään, nauroivat vain ja sanoivat, ettei se haittaa vaikka tupsahtaisinkin yllättäen kylään. Täytyykö sitä edes sanoa ettei naisihmisellä riittänyt empatiaa tätä tempaustani kohtaan. Hän ei nauranut, hän ärähti minulle.
Naisihmisellä ei ole sitten yhtään pelimannihenkeä ja huumorintajua.
ps. Aslan, jolta meni totaalisesti tämän karkureissun pointti ohi korkealta ja kovaa, ei tajunnut juosta naapuriin sisälle minun kanssani, vaikka se ampaisi perässäni vapauteen, vaan se lähti loikkimaan postilaatikoille. Postilaatikoille? Missä mentiin vikaan...?
 |
| Katoa, ihminen... |
 |
| ...yritän nukkua. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Noinkin lyhytjalkaiseksi kaveriksi Aslan saattaisi kyetä elättämään itsensä kokolailla vaivattomasti vuorikauriina. Se nimittäin kiipeää ihan kaikkialle minne se pääsee - ja sinnekin mihin se ei pääse, mikään ei estä sitä yrittämästä. Se on lukuisia kertoja yrittänyt kiivetä ikkunasta ulos, enkä ole ollenkaan varma etteikö se siinä joskus onnistuisikin. Tästä syystä tietyt ikkunat suljetaan aina kun kotoa poistutaan, vaikkakin vain hetkeksi. Olisi nimittäin aika viheliäistä jos mäyräkoira numero kaksi tulisi etupihalla vastaan. (Aika viheliäistä on kyllä sekin, että se on tavattu vetelemästä päiväunia keskeltä ruokapöytää.)
Aslan on myös ruvennut kiipeilemään rappusten alla olevalle lasipöydälle, minne sillä ei tietenkään ole yhtään mitään asiaa. Sitä kautta se yrittää pujottaa itseään porrasten välistä rapuille ja yläkertaan. Ilmeisesti se ei vielä ole hoksannut, että koska alemmilta rappusilta änkeäminen ei onnistu, ei se onnistu siltä kuudenneltakaan rappuselta. Pöytäkiipeily on estetty nostamalla nahkainen jalkarahi pöydälle.
Sanokaa minun sanoneeni, jonakin kauniina päivänä löydän vielä koiran kirjahyllyn päältä...
Tuo kirjahyllyjuttu saattaisi ihan oikeasti tapahtua. Minä en ainakaan hämmästy enää mistään, mihin nuo elikot pystyvät. Mäyräkoira on kertakaikkiaan mystinen olento!:)
VastaaPoistaMä kanssa olen sitä mieltä, etten todellakaan hämmästy enää mistään! :) Ihan oikeasti olen joutunut katselemaan ihan toisella tavalla huushollin läpi kuin Alphonsen ollessa pentu, että mitä kaikkia kivoja askelmia täällä onkaan joita Aslan voisi hyödyntää...Tuokin, että se ponkaisee keittiön ikkunasta pihalle on vain ajan kysymys...Alphonse on niin lyhyt, ettei ylety, eikä halua ylettyä. Aslan sen sijaan on asia erikseen...
PoistaAslan kuuluu kanssa nähin sitkeistä sitkeimpiin mäyräkoiriin mitä ilmeisimmin. Minun täytyy oikein kertoa, miten se Ossi pääsi siitä lapsiportistamme. Se ei suinkaan avannut porttia, vaan kampesi itsensä ensimmäisen pienan ja porraskaiteen välistä läpi. Rako on 11,5 senttiä. Tiedän, kun olen joskus mitannut sen. Pienojen väli taas on 10 senttiä. Ossi on myöskin tullut siitä lapsiportista sen ollessa suljettuna muovikauluri kaulassaan. Älä siis hämmästy, jos joskus löydät sen sitkeämmän veijarin kirjahyllyn päältä:) M-L ja Ossi
VastaaPoistaAhaa, ok...juu, meillä Alphonse sulloi itsensä rappusten pienojen välistä portaille ollessaan hoikka pentu. Aslan, onneksi (!!!) pelkäsi rappusia pienenä. Nyt sitten ottaakin vahinkoa takaisin ja kiipeilee ties missä.
PoistaMutta, en tosiaan hämmästyisi vaikka Aslan löytyisi joskus roikkumasta esim. kattolampusta, se on ihme apina, eivätkä lyhyet jalat ole sille todellakaan mikään hidaste. Kumma hemmo :)
Sisustus menee kyllä koko ajan uusiks koirien kanssa (nahkajakkara lasipöydällä, heh ;)
VastaaPoistaKonstikkaista koirista tulee kesällä vielä kummallisempia. Tosin Aslan voisi jo alkaa talviunille, se on ilmeisesti tehnyt temppuja enemmän kuin keskiverto mäyräkoira elämänsä aikana :)
Vauvaa on tietty päästävä nuolaisemaan, se on selvä! Tai sitten hankittava oma ;D)))
Täällä on kohta pultattu keittiön tuolitkin lattiaan kiinni ettei Aslan pääse käyttämään niitä askelmina kavutessaan pöydälle...vaikka se kyllä hyppää vauhditta aivan älyttömän korkealle, joten pöydälle hyppääminen ei ole sille temppu eikä mitään. Oikeasti se ei tarvi siihen mitään tuoleja, mutta toivon ettei se hoksaa sitä ;)
PoistaAlphonsella on vauvakuume! :D Äsken pienin sukulainen vieraili meillä ja olisitpa nähnyt miten mäyräkoiran sydän taas suli <3 Se on niin hellyttävää kun näkee miten Alphonse palvoo noita vauvoja =)
Hihihii, voi että, tuo kotipihareviirin ulkopuolelle-vierailu on meille (=koiralle) myös tuttua puuhaa. Se ei ole meistäkään niin kovin hauskaa, kuin koirasta.
VastaaPoistaTeidän blogissa on aina niin hauskoja juttuja teidän karvamakkaroista, tykkään.
Karkugeeni on joillakin koirilla selkeästi olemassa ;) Kiva, että tykkäät blogista, tosi mukava kuulla! :)
PoistaKuinkas minusta tuntuu nyt selvästi siltä, että tuo nakkikaksikko on oikea älynpesä, kumpikin omalla tavallaan. Ei ole aivosolut tyhjäkäynnillä, vaikka se naisihminen ehkä joskus sellaistakin rohkenee epäillä...
VastaaPoistaSitä voisi suunnata johonkin rakentavaan, sitä häälyvää älyä ;) Ajatteles, jos sen energiamäärän mikä noissa nuorissa koirissa on, voisi valjastaa johonkin yleishyödylliseen...hmmm...pitäisikö opettaa ne siivoamaan...? ;)
PoistaKyllähän kuulostaa tutulta ongelmalta tuo vuorikauriin leikkiminen. Meillä on junnu löydetty mm. useaan otteeseen ruokapöydältä (vaikka KAIKKI tuolit on tiiviisti pöydän alla), tiskipöydältä (sinne sentään ollaan menty tuolia pitkin) sekä saunan ylälauteelta. Yllättäen neiti ei sitten omatoimisesti pääse poistumaan mistäkään näistä paikoista ja sen metelin määrän voit varmasti kuulla korvissasi :D
VastaaPoistaJännä homma, tiedän aika monta sellaista tapausta jossa kahden koiran perheessä nimenomaan junnu on se kiipeilijä. Onkohan tässä jokin yhteinen nimittäjä (nuorempi vetää piirun verran paremmaksi kuin vanhempi?:) vai sattumastako kyse?
PoistaAi teillä Stella pitää sitten älämölöä, että tajuatte nostaa neidin lattialle? :D Meillä Aslan on vaiti kuin hauta...ei halua että jää kiinni ja sitten kun jää, niin häntä vispaa ihan vimmatusti ja alkaa piehtaroida selällään ihan tohkeissaan :D Johtuu varmasti siitä, että se tietää et meitä naurattaa (salaisesti ja hiljaisesti, mutta naurattaa kumminkin!:)
Alfons: Mitä, ei yhtään empatiapistettä emännältä? Ei kannustusta, ei mitään? Voihan surkeus. Ja sähän sentään jätit ne murot rauhaan ja vaan ihan pikkasen lipasit sitä vauvaa. Mihin on tämäkin maailma mennyt kun kukaan ei enää kannusta pientä mäyräpoikaa oma-alotteisuuteen? Oma-aloitteisuus kunniaan!!!
VastaaPoistaT: Elli
Juuei, ei empatiaa, tyly peli! :) Tällä kertaa eväät jäivät syömättä, mutta sehän ei tietenkään estä yrittämästä uudestaan taas heti sopivan tilaisuuden tullen...*huokaus*. Niin kauan meni hyvin kunnes koirakaveri alkoi kanssa viihtyä tuossa naapurien takapihalla ja samalla lamppu synttyi Alphonsen päässä kun muisti, että kaverillahan on einekset kotonaan aina kupissa, koska osaa annostella ruokansa eikä syö niin kauan että taju menee, kuten meillä varmasti kävisi :D
PoistaHehee, Alphonse on kyllä hellyyttävä tapaus; Mr Cool joka kuitenkin karkailee vauvojen vuoksi! Ajatus Aslanista säntäämässä tuulispäänä aivan toiseen suuntaan saa kyllä nauramaan ääneen - kuin myös mental image näystä "mäyräkoirakoriste" keskellä ruokapöytää :-))) Uskomatonta miten kaksi noinkin läheistä sukulaispoikaa voi olla niin kahden ääripään persoonia! Ps: tuo Alphonsen "häivy ihminen" kuva on se yleisin reaktio Maurilta aina kuvaustilanteessa, näytti siis todella tutulta asennetta myöten... :-)
VastaaPoistaAlphonse on aika epeli...näkisitpä kun se hoksaa tietynlaiset vaunut ulkona =) On se aika koomista, että vauvat ovat 'se' juttu sille :)
PoistaMäyräkoirakoriste on pysynyt lattiatasolla, onneksi! :) Mua kyllä hirvittää tuo sen kiipeilyinto, että mitäs jos hyppää sitten jostakin korkealta ja se on tassumurtuma tms. Millä tuotakin estää kokeilemasta kaikenlaista kun Aflonsin kanssa ei ole ollut koskaan vastaavaa ongelmaa, niin en edes osannut sitä odottaa että tuo toinen tomppeli sitten haluaa mahdollisimman ylös.
Alfie on ollut kärsivällinen ja hyvä blogikoira; on aina poseerannut hienosti, mutta viime aikoina alkaa huokailu kun otan kameran esille :D Nyt on Aslan koulutuksessa ja monesti tapittaa kameraa hienosti, vakavana ja hievahtamatta kun otan kuvaa <3
Kiipeäminen - on meillä ainakin Saran toinen nimi :) en yllättyisi ollenkaan jos teiltä löytyy koira kirjahyllystä ;) Meillä se ainakin kulkee Saralla suvussa . Ei aamupalaa ilman tuijottavaa nakkia ;)
VastaaPoistaMiten teillä Sara, onko koskaan pudonnut/hypännyt mistään aivan liian korkealta vai odottaako ihmistä pelastamaan itsensä? Heh, vai on tuo periytyvää, tuokin? :) Täytyypä tehdä galluppia, että löytyykö lähisuvusta samaa marakattigeeniä :)
Poista