 |
| Junioririesa, termiitti. Aslan A. Jokinen |
 |
| Minä, koiraruhtinas. Alphonse D. Jokinen. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Aslan on se, joka haluaa koko maailman. Ja kun se ei sitä saa, alkaa itku ja poru, valitus ja vinkuna. Tämä on sikäli mielenkiintoista, ettei se ole koskaan saanut haluamaan kitinän seurauksena, mutta sehän ei sitä estä yrittämästä.
Mitä ilmeisemmin eilisen päivän jännitys pääsi purkaantumaan kun yöllä alakerrasta kuului tasainen vikinä. Kaksikko on siirretty jokin aika sitten nukkumaan alakertaan ja Aslan protestoi edelleen välillä järjestelyä, sitä vastoin Alphonse on hyvin hiljaa. Todennäköisesti se pelkää, että se joutuu takaisin yläkertaan jossa se ei viihdy niin hyvin, mutta jossa se on joutunut nukkumaan Aslanin takia. Aslan kun ei saa unta ilman Alphonsea, vaikka Alphonse kyllä saisi mainiostikin nukuttua ilman Aslania. Nyt on siis kummatkin siirretty alakertaan ja yleisesti ottaen mitään ongelmaa ei ole, paitsi Aslanin hetkittäinen protestointi. Paras paikka nukkua Aslanin mielestä on edelleen ihmisen kainalo, pää kaulaa vasten.
Viime yönä se olisi ehdottomasti halunnut nukkua ihmistensä kanssa. Alphonse oli vaiti kuin vainaa ja varmasti sellaista leikkikin ettei kukaan olisi huomannut sen olemassaoloa silloin kun Aslan vinkui ja paukutti etutassuillaan rappusten lapsiporttia.
Katkonaisen yön jälkeen kaksikkoa väsytettiin pitkällä aamulenkillä, jonka aikana Aslan hörhösi menemään: se yritti kiivetä Alphonsen selkään, joka puolestaan ei välittänyt siitä tuon taivaallista vaan tassutteli tasaisesti eteenpäin. Se ei myöskään murissut kun Aslan painoi päänsä dominoivasti sen niskan päälle, mutta kotona sen mitta oli tullut täyteen, eikä se päästänyt Aslania kevythäkkiin vaikka toinen vinkui ja itki surkeasti, vaan valloitti sen ja hyökki sieltä aina kun Aslan yritti sentinkin lähemmäs.
Eilen autossa Aslan yritti könytä Alphonsen paikalle, jonka vanhempi painos on ominut itselleen ja josta se ei edes keskustele. Paikka on takapenkkiosio kuskin takana ja autoon mennessään se asettuu tomerasti siihen ja jo monesti valmiiksi mulkoilee Aslania, jonka se haluaa pysyvän toisella puolella. Aslania jännitti eilenaamulla kun se vaistosi jotakin olevan tuloillaan näyttelyihin lähtiessä; se yritti painautua tiiviisti Alphonsea vasten, mutta teki sen virheen, että tälläsi itsensä Alphonsen omalle paikalle. Vanhempi koira murisi kiukkuisesti ja Aslan joutui väistymään. Sen jälkeen se sitten vinkuikin suoraan ihmisen korvaan ja olisi kovasti halunnut päästä etupenkille istumaan.
Alphonsella on käsittämätön pinna tuon nuoremman veijarin kanssa. En ymmärrä mistä se kärsivällisyyttään ammentaa, koska hetkeäkään se ei katselisi moista toimintaa miltään toiselta urokselta. Ehkä se perustuu siihen, että sitten kun sen näkymättömät hihat palavat lopullisesti se tietää, että Aslan tottelee sitä mukisematta.
Mitä ilmeisemmin eilisen päivän jännitys pääsi purkaantumaan kun yöllä alakerrasta kuului tasainen vikinä. Kaksikko on siirretty jokin aika sitten nukkumaan alakertaan ja Aslan protestoi edelleen välillä järjestelyä, sitä vastoin Alphonse on hyvin hiljaa. Todennäköisesti se pelkää, että se joutuu takaisin yläkertaan jossa se ei viihdy niin hyvin, mutta jossa se on joutunut nukkumaan Aslanin takia. Aslan kun ei saa unta ilman Alphonsea, vaikka Alphonse kyllä saisi mainiostikin nukuttua ilman Aslania. Nyt on siis kummatkin siirretty alakertaan ja yleisesti ottaen mitään ongelmaa ei ole, paitsi Aslanin hetkittäinen protestointi. Paras paikka nukkua Aslanin mielestä on edelleen ihmisen kainalo, pää kaulaa vasten.
Viime yönä se olisi ehdottomasti halunnut nukkua ihmistensä kanssa. Alphonse oli vaiti kuin vainaa ja varmasti sellaista leikkikin ettei kukaan olisi huomannut sen olemassaoloa silloin kun Aslan vinkui ja paukutti etutassuillaan rappusten lapsiporttia.
Katkonaisen yön jälkeen kaksikkoa väsytettiin pitkällä aamulenkillä, jonka aikana Aslan hörhösi menemään: se yritti kiivetä Alphonsen selkään, joka puolestaan ei välittänyt siitä tuon taivaallista vaan tassutteli tasaisesti eteenpäin. Se ei myöskään murissut kun Aslan painoi päänsä dominoivasti sen niskan päälle, mutta kotona sen mitta oli tullut täyteen, eikä se päästänyt Aslania kevythäkkiin vaikka toinen vinkui ja itki surkeasti, vaan valloitti sen ja hyökki sieltä aina kun Aslan yritti sentinkin lähemmäs.
Eilen autossa Aslan yritti könytä Alphonsen paikalle, jonka vanhempi painos on ominut itselleen ja josta se ei edes keskustele. Paikka on takapenkkiosio kuskin takana ja autoon mennessään se asettuu tomerasti siihen ja jo monesti valmiiksi mulkoilee Aslania, jonka se haluaa pysyvän toisella puolella. Aslania jännitti eilenaamulla kun se vaistosi jotakin olevan tuloillaan näyttelyihin lähtiessä; se yritti painautua tiiviisti Alphonsea vasten, mutta teki sen virheen, että tälläsi itsensä Alphonsen omalle paikalle. Vanhempi koira murisi kiukkuisesti ja Aslan joutui väistymään. Sen jälkeen se sitten vinkuikin suoraan ihmisen korvaan ja olisi kovasti halunnut päästä etupenkille istumaan.
Alphonsella on käsittämätön pinna tuon nuoremman veijarin kanssa. En ymmärrä mistä se kärsivällisyyttään ammentaa, koska hetkeäkään se ei katselisi moista toimintaa miltään toiselta urokselta. Ehkä se perustuu siihen, että sitten kun sen näkymättömät hihat palavat lopullisesti se tietää, että Aslan tottelee sitä mukisematta.
On se kumma, etteivät ihmiset tajua noudattaa Vaativan Vinkujan tahtoa, minäkin olen 7 vuotta yrittänyt mutta huonoin tuloksin, hmph. Minultakin löytyy muuten maailman kärsivällisin isoveli, joka hermostuu ehkä kerran puolessa vuodessa, vaikka yritän olla mahdollisimman rasittava, ei kun siis kiltti. T. Rufus, tehopiipittäjä
VastaaPoistaNo niin, Rufus, Aslan ymmärtää sinua täydellisesti :) Tehopiipittäjän rooli on vaativa, ihmiset eivät ehkä ymmärrä mitä vaatii olla vaativa. Se on kokopäivätoimista työtä, vähän niin kuin komeanakin olo :)
PoistaRufukselle rapsut! :)
Aslan on ihanan vaativa nuorimies. Tuo takapenkkijuttu on meillekin tuttu lapinkoiriemme ajalta. Vanhemmalla oli oma paikkansa kuskin takana ja nuorempi lyöttäytyi ikänsä vanhemman jalkoihin, niin pikkupentuna kuin isona köriläänä. Suurin osa takapenkistä oli täysin tyhjä, isot koirat liiskautuneina toisiinsa. Vanhempi ei tästä tykännyt, mutta ei protestoinutkaan.
VastaaPoistaMielenkiintoisia ovat nuo koirien väliset suhteet, ne muuttuvat osin ja osin pysyvät samoina.
Se on kyllä hauskaa miten nuo jutut muovaantuvat; kuinka kullakin koiralla on ne omat metkunsa, fiksaationsa, juttunsa :) Takapenkkikateutta oli mulla ja veljelläni pieninä: ei saanut tulla varvaskaan toisen puolelle, kumpikin pysyi omalla puolellaan, visusti ;) Ehkä hieman nauratti kun huomasi, että kas, mäyräkoirapojilla sama juttu :D
PoistaSepä se, miksi mäyräkoira jatkaa kitinää, vaikka ei ole sillä koskaan mitään saavuttanut? Rasittavaa. Erityisesti autossa. Ja miten kauan tahansa, jos sille päälle sattuu. Aja siinä sitten tuhat kilometriä, että kitinä loppuu, ettet palkitse sitä pysähtymällä ja päästämällä koira ulos! Olenkin joskus parkkeerannut kaupan pihalle ja häipynyt hetkeksi autosta, kun vonkuna ei muuten lopu. Sen jälkeen on hetken hiljaista ja voin mennä ja pysähtyä "oikeasti" mihin haluan ;)
VastaaPoistaHauskaa tuo Alphonsen pinna, joka kestää ja kestää, mutta ei mitä tahansa :) Kuninkaallakin on valtaistuimensa, johon muilla ei ole asiaa.
Tämä vastaamaton kitinä-dilemma on mulle tosiaan mysteeri ja ratkaisematon sellainen. Alphonse on ihan erilainen, tosi harvoin vinkuu ja silloinkin syystä, jos nyt näin voidaan sanoa :) Aslan on alusta asti ollut paljon äänekkäämpi, vaativampi eikä tässä edes aika kultaa muistoja, Alphonsen pentuajoista ei nyt niin pitkä aika ole ;) Alphonsessa oli omat haasteensa, mutta Aslanin tuottamat haasteet ovat selvästi äänekkäämpää sorttia! :D
PoistaAutossa vinkuminen kiristää kyllä kiitettävästi pinnaa, se kun voi jatkua määräämättömän ajan...
Alphonsen (ja ihmisväen) hermoille pitää kyllä antaa aplodit, termiitti vaikuttaa sen verran hengästyttävältä tapaukselta!:D
VastaaPoistaKiitos myötätuntoaplodeista! :D Kyllä vaan, välillä ihmettelen Alphonsea, että onko sillä ärsytyskynnys tosiaan noussut noin valtavasti - ja sitten näen miten se suhtautuu toisiin uroksiin ja tiedän, että ei, se on vain Aslan jonka kohdalla se tekee poikkeuksen :) Aslan kyllä tarvitsisi nyt huomattavasti kovempaa tassua kaitsijakseen ja opettajakseen, Alphonse päästää sen aivan liian helpolla.
PoistaNo löytyihän sieltä viimein se karva joka katkaisi kamelin selän. Eli kun Alfien paikka yritetään viedä, niin murinat tulee, vaikka muuten sietäisi mitä vaan. Tsemppiä Alfie, koitahan jaksaa sitä "kitinäkaaleppia" ;)
VastaaPoista