keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Koira joka pitää verhoista

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ulkona on rapakeli. Vastustan. En pidä siitä, että mahanalus kastuu ja varpaiden välistä tursuaa rapaa ja loskaa. Ihmistä on naurattanut minun tyylini kävellä lätäkköjen läpi silloin kun en voi niitä mitenkään kiertää. Hän sanoo, että heilautan etutassujani sivulle yrittäessäni väistellä pisaroita. Ihmiskävelyssä se näyttäisi samalta kuin joku juoksisi kyynerpäät ulospäin, pikkusormet pystyssä. Olen ehkä luonnehdinnasta vähän loukkaantunut. Olen myös loukkaantunut rapakelistä. Joudun maha/tassupesulle kun tulen ulkoa. Vastustan.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Blogia seuraavat tietänevät, että Alfie pitää verhoista; nimenomaan niiden päällä makailusta. Ja koska minä pidän pitkistä, lattalle asti valuvista verhoista, jaamme koira kanssa mieltymyksemme. Erona tosin on se, että otan mieluummin verhoni ilman koiraa. Tämä on osoittautunut todella visaiseksi ongelmaksi, sillä koiran mielestä verhoihin kuuluu ehdottomana lisäasusteena niiden päällä röhnöttävä mäyräkoira. Mieluiten puruluu suussaan. Tästä tulee sanomista, ihan päivittäisellä tasolla. Kun sitä komennetaan pois verhojen päältä se nousee raskaasti ja värisevästi huokaisten ja laahautuu pois. Ja sananmukaisesti todellakin laahautuu eteenpäin, koska se riiputtaa kaikkia mahdollisia ruuminosiaan näyttääkseen miten loukkaantunut se on. Jos se painuisi vieläkin alemmas, se epäilemättä joutuisi ryömimään. Ja kaikkea tätä säestää tuskastunut huokailu.

Jostakin kumman syystä Alfie ei ole aikaisemmin huomannut, että myös makuuhuoneen verhot laskeutuvat maahan asti. Tai siis ei ollut huomannut ennen viime viikkoa. Koirallahan on yläaulassa petinsä, mutta monesti aamuisin se löydetään nukkumasta makuuhuoneen ikkunan edestä, matolta, tuolin alta kieppiasennosta tai selältään.

Eräänä yönä heräsin siihen, että kuulin verhoja vedettävän kiskoillaan edestakaisin. Ja koska koko talo nukkui, ääni oli aavemainen. Nousin istumaan ja huomasin, että ikkunan edessä verhot liikkuivat hitaasti, mutta varmasti. Lähempi tarkastelu osoitti, että koira veteli niitä hampaillaan, aikomuksenaan kiskoa niiden helmat pediksi alleen.

Olen kai jo niin tottunut ääneen, etten enää herää siihen öisin, mutta aamulla monesti huomaan, että toinen verhoista on vedettynä ikkunan eteen. Sen päällä kuorsaa onnellinen mäyräkoira selällään.



Mäyräkoira yöpuulla. Peti kaipaisi näemmä pesukonetta, koska se on tahrittu täyteen valkoista puruluuryönää. Nalle ja Verokarhu ovat tulleet poistetuiksi kurituksen jälkeen sängystä.

4 kommenttia:

  1. Heh, Alf-haamu pärjää verhotempuillaan kohta Artun pussilakanajärkytyksille :)
    Löytyy jostain blogistamme, en kyllä tiedä millä hakusanalla, mutta pieniä kauhun hetkiä koin ennen kuin juttu muuttui komiikaksi.

    VastaaPoista
  2. Meillä myös verhot ovat ylipitkiä kaikki:) Topi ei käytä niitä makuualustana (Thank G), mutta viimeksi tänään yhden verhon alta löytyi kätkettynä kolme puruluuta, jotka luulin otuksen jo syöneen:) Voi tuota rapakeliä tosiaan! Me mennään trimmaukseen perjantaina, helpottuu kurashow huomattavasti, olen jo kaksi viikkoa laskenut päiviä! Vaikka Topin karva ei ole yhtään noin pitkää kuin Alfiella, se on tosi karkeaa ja hiekka jää jotenkin tosi kiinni karvoihin. Vaikka kuinka suihkuttaa, niin siellä pysyvät:(

    En ole kertonutkaan, että Topia purtiin kuonoon vajaa kuukausi sitten:( Kurja kokemus, lenkillä joku tuntematon russeli ampui suoraan kiinni. Topihan on tähän saakka rakastanut kaikkia koiria, niin nyt ikäväkseni huomasin, että kuono on sille arka paikka, sillä ystäväni kultaisennoutajan pentu tykkää leikkiessään pitää suutaan auki ja välillä siellä suussa on (aiemminkin) ollut esim. Topin kuono, jalka tai koko pää, niin nyt Topi saa hirveet raivarit tälle pennulle aina kun se lähestyykin Topia kita ammollaan... Kurjaakin kurjempi juttu! Leikkivät kyllä iloisesti yhdessä niin kauan kuin pentu pitää kitansa kiinni, mutta sille on luonnollisempi olotila olla suu auki:) Olen vain niin pahoillani, kun kaikin keinoin olin onnistunut Topia varjelemaan huonoilta kokemuksilta ja sitten tulee joku törppö, joka ei viitsi kertoa, että hänen koiransa on vähän "varautunut". Vihainen on mun mielestä oikea sana, jos hyökkää suoraan kiinni edes murahtamatta ensin! No tää ei liittynyt mitenkään tähän postaukseen, halusin vain kertoa, kun olen niin vähän täällä ehtinyt käydä kommentoimassa:)

    Ps. Tuo Alfien sänky on juurikin sitä, mistä joskus aiemmin kirjoitin, että mua pelottaa, että meidän matot näyttävät oikeesti tuolta, vaikkei vaaleissa matoissa puruluiden jäljet näykään... Ne krokotiilit ja hammasharjat, sellaiset värilliset ei sotke, jostain syystä meillä on niitä nykyään enimmäkseen:)

    VastaaPoista
  3. Mai: mun pitää käydä onkimassa esiin blogistasi tuo juttu mistä puhuit :) Aina kiva vertailla toisten mäykkyläisten kotkotuksia! :D


    Anu: Voi Topia :( Tuollaiset kokemukset kyllä jäävät muistiin, koirillahan on aika hyvä kipumuisti. Toivottavasti pääsee yli asiasta eikä siitä jää loppuelämän kammoa, vaikka monestihan noiden tapausten jälkeen saa tosissaan tehdä koiran kanssa töitä saadakseen sen taas luottamaan toisiin koiriin. Harmillista, kerta kaikkiaan :/ Sen russelin tapauksessa kyllä omistajalta puuttui kokonaan koiran sisälukutaito. Oli vissiin kieltänyt koiraansa murisemasta toisille koirille ja siinähän käy sitten niin, ettei koira enää varoita hyökätessään. Oli miten oli, tosi ikävä kokemus teille.

    Meillä ei olekaan ollut vielä niitä krokoja ja hammasharjoja, pitäis varmaan kokeilla ostaa :)

    VastaaPoista
  4. Mai: löysin sen pussilakanapostauksen! :D Hehe, näillehän sattuu ja tapahtuu ;) Muistan erään vanhan tutun joskus kertoneen pienestä koirastaan (oliskohan ollut chihu?) joka oli mennyt tyynynliinan sisään ja eksynyt sinne :D Ei ollut raukka päässyt omin avuin pois :)

    VastaaPoista