torstai 14. huhtikuuta 2011

Märkää lunta


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Nyt äkkiä jotakin sutinaa!


 
Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Lumi suli, kevät tuli. Tai sitten ei. Aivan kuin olisimme tilanneet märkiä jalkarättejä taivaalta koko lenkin ajaksi, sillä niin hyvin Murphyn lakeja eilisen iltapäivän lumisade noudatteli: sade alkoi juuri kun lähdimme ja loppui kuin taikaiskusta tultuamme kotiin.

Märässä metsässä rämpiminen, lumen sataessa strategisesti mahdollisimman kastelevasti, kirosin muutamaan otteeseen etten ollut ottanut taikaviittaani, eli sadeasua niskaan. Koira arpoi parasta etenemisväylää ja loikki kantojen yli välttääkseen upottavia lätäkköjä, jotka olivat niin syviä etten edes pitkävartisilla saappailla uskaltanut kokeilla josko saisin jalat yhtä märäksi kuin pääpuolenkin. Kaikesta varovaisuudestaan huolimatta mäyräkoiran peräpää, eli päksi, upposi takajalkoja myöten lammikkoon ja sen ennestäänkin pitkä naama venähti. Kehtasi kuitenkin luoda minuun syyllistävän katseensa selkänsä yli, aivan kuin olisin varta vasten sen lammikon polulle taikonut kilometrien pituista puutarhaletkua hyväksi käyttäen tai edes ehtinyt sanoa "kierrä" kun se huiteli menemään metrikaupalla edessäni. Huvittavaa oli kun se selvitti mallikkaasti useimmat upottavat vesiesteet ja pysähtyi heti sen jälkeen katsomaan taakseen, että miten sen pitkäjalkainen kumppani niistä selviää. Hyvin selvisi, pitkäjalkainen oli kiitollinen siitä, että oli päätöksentekohetkellä kaupassa valinnut sittenkin pitkävartiset saappaat lyhytvartisten sijaan. Ja että ennen kaikkea järki oli tullut päähän jo kaupassa eikä vasta kotona, kuten on monesti käynyt.

ps. Mistäköhän mahtaa johtua, että lätäköt metsän uumenissa ovat no-go, mutta sen sijaan rannastaan täysin sulanut liri eli joki olisi kelvollinen kahluualusta. Onko tämä, kenties, osoitusta taas mäyräkoiran a) kovasta luulosta kyetä kävelemään vetten päällä vai b) mieltääkö se, että koska  paistit sorsat kykenevät kellumaan pinnalla, ei vesistö voi olla niin paha paikka? Sain nimittäin eräänkin kerran komentaa tappijalkaa pois rannasta kun se määrätietoisesti askelsi kohti vettä. Sillähän on vaikeuksia lähteä pihastakin jos tiellä on lätäkkö joka sen pitäisi kastumatta kyetä ylittämään.

5 kommenttia:

  1. Ei keväästä ole taas tietoa Oulussakaan. Taivas on niin paksussa sumussa, että voisi luulla auringon kadonneen kokonaan. Kylmä ja kolea aamuilma pakotti laittamaan koiralle tuulitakin päälle ja lenkin jälkeen pestiin koiran lisäksi takki ja valjaat. Kura oli roiskunut kulmakarvoihin asti vaikka Olli kiertää rapakot kaukaa.

    VastaaPoista
  2. Täällä teveisiä laittaa 16 märkää tassua :) apua tätä rapaa ja loskaa. Taidan suosiolla odottaa toukokuuhun ja pestä lattiat vasta sitten :)

    VastaaPoista
  3. Olli: Heh, sama kaupuNNI, samat ilimat! :D Tänä aamuna, tosin, aurinko yrittää puskea pilvien läpi...saataisiinpa kaunis viikonloppu :)

    Paloma: no juu, itseasiassa tuossa yksi päivä mietinkin, että mitenköhän saat putsattua kaikki 16 rapatassua siellä? :) Ja kun ovat vielä pitkäkarvaisiakin! :)

    VastaaPoista
  4. Onko Alfie paljasjalakanen vai tullista tullut? Olli on tullut tullista, Nurmosta. Nyt ihan oululaistunut, ölövinä kulukee :)

    VastaaPoista
  5. Olli: Alfie on tullista tullu (Torniosta:), eikä Alfien ihmisetkään paljasjalakasia ole :)

    Mutta iha ölövinä jo kulkukee, niinkö mekin :D

    VastaaPoista