keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Villit ja velmut

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olen leikkinyt itseni viime päivinä uuvuksiin. Aslan on vajonut katatoniamaiseen tilaan tyynylle ja minä sinnittelen vielä lupsahtelevien silmäluomieni kanssa. Olemme juosseet puruluiden kanssa, jahdanneet toisiamme ja vetäneet sellaiset mattopainisessiot, että ihminenkin on joutunut vedetyksi mukaan, erotuomarin ominaisuudessa. Aslan on vielä pieni eikä hallitse koiramaailman lakeja, joten ihmisen kanssa me joudumme välillä ojentamaan ja muistuttamaan sitä siitä, että mikä on sopivaa ja mikä ei.

Nujakoittemme päätteeksi annan kuitenkin yleensä anteeksi (silloinkin kun itse olen toimittanut agitaattorin virkaa...) ja otan sen viereeni nukkumaan kun se surkeasti vinkuen sitä pyytää. Veri on vettä sakeampaa, mäyräkoirillakin.

Mussukat.

Aslan vinkui unissaan ja Alphonsen piti heti tarkistaa, että kaikki oli hyvin.



Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Olen melkoisen varma, että Mäyräkoiramafiankin toimia syynäävä kattojärjestö Global Canine Committee (GCC eli Maailmanlaajuinen koirakomitea) ei katselisi suopeasti Alphonsen ja Aslanin touhuja. GCC:n kehätuomarit saattaisivat näyttää punaista korttia ja pitää tiukkasävyisen puhuttelun nujakoitsijoille, joilla on lähes alinomaan käytössään vain ja ainoastaan likaiset keinot painiessaan. Vai mitä olette mieltä siitä, että toinen (=Aslan) seisoo maassa makaavan luppakorvien päällä päästäkseen puremaan paremmin huulesta ja isompi (Alphonse) vetää pienemmän hännästä sohvan alta saadakseen toteuttaa kurinpidolliset toimensa sen jälkeen kun pienet naskalit on isketty toistuvasti sen hanuriin kiinni.

GCC:n virkamieskoirat todennäköisesti antaisivat rankkua erinäisistä teoista joita päivittäin on nähty ja passittaisivat ottelijat omiin nurkkiinsa rauhottumaan. Koiratuomareiden puolesta tuomioita jakelee ihminen, joka määrää isomman sohvalle suorittamaan rangaistustaan nokosten merkeissä ja jonne pienempi ei ylety hyppäämään (kuinka monessa perheessä koira määrätään sohvalle?). Pienempi komennetaan puolestaan pedille kun havaitaan, että ilmassa on selkeitä yliväsymyksen merkkejä.

Ihminen tyytyy myös huokaisemaan syvään kun jo ties kuinka monennen kerran peräkkäin nostaa vesikupin lattialta sen jälkeen kun sitä on käytetty uima-altaana. Aslanin tapa viilentää tunteitaan peräpäänsä kautta istumalla vesikupissa tai seisomalla siinä etutassuillaan ja läiskyttämällä tarkoituksellisesti vettä ympäriinsä on lievästi sanottuna sekä huvittava että väsyttävä. Muutaman kerran on luultu, että lattialla on pissalätäköitä, mutta ei, se on vain Aslan, joka on jo virittäytynyt ensi kesän uimakauteen harjoittelemalla liikkeitä juomakupissa. Kerta toisensa jälkeen.

ps. temppukoulussa on nykyään myös perheen nuorin jäsen, joka ehdottomasti haluaa matkia kaikessa isompaa koiraa. Alphonse suorittaa vaadittavat tehtävät mallikelpoisesti ja mukana innokkaasti huseeraava pienempi painos saa palkkansa aina kun istuu nätisti paikoillaan ja katsoo ihmistä silmiin. Sirkus olikin yhtä pelleä vajaa. 

Mitä isot edellä, sitä aina pienet perässä...



 

14 kommenttia:

  1. Itsensä viilentäminen vesikupissa sai aikaan hyvät naurut, näen niin tilanteen sieluni silmin :D Mutta ihanalta teidän perhe-elämä kuulostaa ja kaikki mäyräkoiran keksimät kepposet on ihan parhautta :)

    VastaaPoista
  2. Juu, on se aika huvittavaa kun tällää pyllynsä kuppiin, eikä sitä itseään haittaa yhtään kastua! :) Mutta se vesikupissa uiminen...kuuluu ikävaiheeseen, mutta onhan se himppasen rasittavaa kun lattia lainehtii vähän väliä! ;)

    VastaaPoista
  3. Menoa ja vilskettä, aivan kuin lukisi Kiljusen herrasväen seikkailuista!

    Pojat ovat kyllä aivan hellyyttävän ihania...

    VastaaPoista
  4. Kyllä oot taas napannut niin hellyyttäviä kuvia että! <3
    No nyt on sitten Aslan hyväksytty viereen nukkumaan, hyvä Alfie. Korvien päällä seisomiset ja hännästävedot saivat aikaan nauruntyrskähdyksiä, miten ne osaavatkin ;)
    Uimisen alkeethan ne on kyllä hyvä jo opetella ensi kesää varten. Ettei sitten tarvi kastella pikkurilliään kauhuissaan kuten Alfie ;D

    VastaaPoista
  5. Apua TAAS mitä kuvia! Nää pitäis lailla kieltää! Iso-pilkku ja pikku-pilkku, mä en vaan kestä tota suloisuutta! ♥♥

    Toi vesikupin kanssa läträäminen ON rasittavaa, muistan kyllä vielä hyvin. Etenkin Rillasta se oli josssain vaiheessa oikein innostavaa puuhaa. Mutta istumista vesikupissa en sentään muista nähneeni, hihhihhih! Hassu Aslan! :)

    VastaaPoista
  6. <3 meillä on teille tunnustus haaste blogissamme. Ihanaa loppuviikkoa laumaan!

    VastaaPoista
  7. Enpä tosiaan muista olenko jo kommentoinut tätä postausta, mutta viime päivinä olen muistanut koirien nimetkin väärin, joten mitä väliä ;D)))
    Nukkuminen kuono kuonoa vasten näyttää niin suloiselta, että jos en arvaisi, mikä härdelli tuon väsymyksen eteen on nähty, melkein toivoisin tännekin lisää koiria :)))
    Mitä tulee kahden mäyräkoirapojan nujakointiin, täällä on viime aikoina nähty mm. pienemmän survomista nojatuolin alle, kätevää lannetaklausta ja näykkimistä juuri silloin, kun toinen osapuoli haluaisi vaipua päivätirsoille. Voin taas vain (ja onneksi vain!) kuvitella, kuinka moninkertaista nujakka on, kun toisena osapuolena on täysi pentu.
    Heh, matkiminen on kivaa :) Niin kauan kuin koirat matkivat toisiaan tottelemisessa...

    VastaaPoista
  8. Mä oon vähän kade, kun ei mulla oo koirakamua täällä kotona, näyttää aika kivalta teidän yhteiselo :) Ja kyllä se pieni Aslan vielä oppii tavoille, pysymään poissa luppakorvien päältä ja vesikiposta :D

    VastaaPoista
  9. Ihana Aslan! Joskus aikaisemmin jo täällä mainitsin että laikukas pitkäkarva olisi minulla haaveissani.. Ja sitten Alfie sai kaverin siitä pentueesta jota salaa kävin vilkuilemassa ja huokailemassa! ;D Mutta meillä on vielä täysi työ tuon alkuperäisen neiti makkaran kanssa, että toista pentua ei siihen saumaan oteta. Joskus tulevaisuudessa sitten.. Alma ei ikinä ole leikkinyt vesikupin kanssa. :D Järvessä ja joessa vesi on ok, mutta kaikki mahdollinen kastuminen lätäköistä vesikuppiin on hyi. Kun kaikelta tohinalta ehdit, niin olen onnessani heti lukemassa teidän uusimpia kuulumisia. ;)

    VastaaPoista
  10. Mihinkäs te olette kadonneet, oletteko vielä kunnossa?
    Onkos Aslan jo tavannut Eetun, mitenköhän ne suhtautuvat toisiinsa?

    VastaaPoista
  11. Nyt en kyllä muista olenko vielä edes onnitellut uudesta perheenjäsenestä. No joka tapauksessa suuret onnittelut ja meidän painijoilta hyväntahtoiset haukahdukset. Pieniä tulee aina kumuttaa kun vaan siihen tulee mahdollisuus. Veikkaan että tuossa liigassa ei juurikaan tunneta sääntöjä. Parhaiten pelaa se joka häijysti ja hyvällä maulla saa toisen huijattua alakynteen. Meillä koiruudet viihdyttävät itseään juostessaan takan ympärillä. Toinen on piilossa keittiön ja toinen olohuoneen puolella :)

    VastaaPoista
  12. Mitä kuuluu??? Ikävä teitä...

    VastaaPoista
  13. Kiitoksia kaikille kommenteista ja tunnustuksista! :) Olemme palanneet emmekä aio enää taukoilla ;) Päivitystahti ei varmasti ole aivan yhtä tiivis kuin se on joskus ollut, mutta säännöllisesti aiomme silti kuulumisia kertoa. Meno on villiä, vauhtia ja vaaratilanteita riittää, joten ihan heti eivät julkaisuaiheet tule loppumaan ;)

    VastaaPoista