Miksi olen Alphonse Demetrius Jokinen

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Muutettuani alkukodista tähän pysyvään malliin ja aloittaessani ihmisteni kouluttamisen sekä kasvattamisen, omaksuin uuden nimeni lähes välittömästi. Opin nopeasti myös ihmisteni nimet, paitsi naisihmiseni nimeä en koskaan ole osannut yhdistää häneen, ihan siitä syystä, että nuorin ihmiseni kutsuu häntä nimellä "äiti". Joten naisihmiseni on äiti. Sillä nimellä minä hänet tunnen, eikä auta, vaikka sitä yritetään välillä koettaa muuttaakin, että omaksuisin hänestä käytettävän lempinimen, saati oikeaa etunimeä. Tämä riittää minulle. Ongelmia tulee siinä vaiheessa kun paikalla on muitakin äitejä. Kun äitejä ei minun logiikkani mukaan voi olla kuin yksi. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Näin unta, noin puolitoista vuotta sitten, että meillä oli pitkäkarvainen mäyräkoira jonka nimi oli Alphonse (siis Alfons, mutta unessa sen kirjoitusasu oli "Alphonse"). Mäyräkoirat olivat lähestulkoon suuri tuntematon minulle, mutta muistan nuoruudestani kaverini pitkäkarvaisen version, joka vihasi naisia; erityisesti minua ja kävi nilkkaani aina sumeilematta kiinni kun tavattiin. Tämä kyseinen koiraherra otti myös muutaman kerran lukua otellessaan isokokoisen palveluskoiran kanssa. Jopa kaksi eri kertaa, kun ei suostunut uskomaan ettei pärjäisi matsissa sitten mitenkään. Tuloksena kipsi jalkaan. Kaksi kertaa. Eri jalkoihin. Mietitäänpä hetki sitä hiljaisuudessa...

Rupesin työstämään ajatusta mäyräkoirasta perheen miesten keskuudessa. Taktiikkana toimi näännytysmetodi useilla toistoilla: livauttelin mäyräkoirainfoa keskustelun lomaan (täysin asiayhteydestä riippumatta) häpeilemättä ja sumeilematta. Asia hautui jonkin aikaa, mutta muistuttelin aiheesta tasaisin väliajoin ja sujuvasti korvasin lauseeni "jos meillä olisi mäyräkoira" muotoon "kun meillä on se mäyräkoira".

Kun minulle näytettiin perheen miehistönkin osalta vihreää valoa mitä mäyräkoiran hankkimiseen tuli, niin paluuta entiseen ei enää ollut, ja Alfie muutti meille. Nimekseen se sai Alphonse Demetrius Jokinen. Alfons Jokinenhan on ruotsalaisen lastenkirjan hahmo, alkuperäiseltä nimeltään Alfons Åberg, joka sitten taipui muotoon Alfons Jokinen eli Mikko Mallikas. Nimenhän sanotaan, jo ikiaikaisen latinankielisen "nomen est omen"-sanonnan mukaan, olevan enne, mutta tuota Mallikas-osuuden toteutumista odotellaan vielä. Demetrius toisena nimenä on itsellenikin arvoitus. Se vain pyllähti jostakin Alphonsen jatkoksi ja siihen jäi.

Alfiella on useita lempinimiä ja se saa niitä jatkuvasti lisää. Sen nimi taipuu kotoisasti moneen eri versioon ja se tunnistaa niistä jokaisen. Yleensä se on vaan Alphonse, mutta useasti myös Alfie, Talonmies Pikkarainen, Kapellimestari, Pikku, Pieni ja Malfoy. Rakas lapsi ja monet nimet, tiedättehän.

Millä logiikalla mahtavat muut mäyriäiset – tai miksei muutkin koiruudet – olla nimettyjä?

ps. Jos meille tulee toinenkin mäyräkoira jossakin vaiheessa (olen jo aloittanut asian pohjustamisen, luonnollisesti. Tämä on pitkä kaava ja vaatii samanlaista väsytystaktiikkaa kuin aikaisempikin koiran muiluttaminen perheeseen.) olen jo päättänyt, kaikessa yksinvaltijan ominaisuudessani, että siitä tulee Oliver. Oliver Dimitri Jokinen, että tietty yhdenmukaisuus säilyisi nimeämisessä. Tämä siis tiedoksi myös miesväelle jotka käyvät täältä sen toteamassa.

Kärmeskielinen, mustanpuhuva hahmo ei jaksa seurata television säätutkan havaintoja.

 

Näkökyky ja sen moninaiset ilmenemismuodot

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Kuten jo aiemminkin on todettu, minä olen haju- en näkökoira. Olisin tosi huono opaskoira, koska todennäköisesti kuljettaisin ihmistä päin jokaista lyhtypylvästä ja tolppaa joka ulkona on. Saattaisin kierrättää häntä harhaan monilla retkilläni ja tunnin reipas kävely venyisi metsälenkiksi jossa kuljettaisiin upottavan suon kautta ja rämeikön läpi ryteikköön. Ilmeisesti tästä syystä johtuen mäyräkoiria ei nähdä kyseisissä hommissa kovinkaan usein.

Minä en käytä silmiäni ulkona, paitsi silloin kun näen horisontissa toisen koiran, erityisesti jos se on joku koirakavereistani. Ihminen toivoo että katselisin enemmänkin ympärilleni, mutta hän ei ole vielä sisäistänyt sitä tosiasiaa, että ainut syy miksi raahaan häntä mukanani on se, että  hän on silmäni. Varoittaa autoista, komentaa pois tieltä jos takaa tai edestä tulee pyörää ja pulkkaa. Luulisi, että hän olisi tämän jo tajunnut näiden kuukausien aikana. Minun tehtäväni on keskittyä olennaiseen, hänen puolestaan ympäristön tarkkailemiseen. 

Se, miten hyvin näen, on suoraan verrannollinen ympäröiviin olosuhteisiin. Esimerkki: olen menossa ulos viedäkseni ihmisen lenkille. Näen sivusilmällä että hän kaivaa talvivaatetustani esiin ja tekeydyn paitsi sokeaksi, myös kuuroksi. En näe, että hän haluaa lähteä ulos, enkä kuule kun hän pyytää minua mukaansa. Heti kun talvipomppakauhistus pistetään pois näkyvistä, minä kirmaan paikalle. Enter: valikoiva näkökyky. Toinen esimerkki: nyt toipilasaikani minua yritettiin saada syömään oksennuksen estolääkettä, joka oli muka taidokkaasti piilotettu raejuuston sekaan. Minä näin sen sieltä. Ja haistoin. Tökin raejuustoa kuonolla sivuun, erottelin tarkasti lääkemöyheen sen seasta ja siirsin syrjään. Kuka luuli huijaavansa ja ketä? Enter: tarkat silmät. (Menettely ei sinällään tuottanut tulosta, koska ihmiseni avasi suuni ja työnsi lääkkeen kurkkuuni. Kunniakseni on kyllä mainittava, että kaikki muut pillerit nappaan mukisematta.) Kolmas esimerkki: ihmiseltä putoaa maahan kirjekuori. Olen salamana paikalla. Enter: nopea havainointikyky. Ihminen nappaa kirjekuoren ennen kuin ehdin ottaa sen hampaideni väliin. Enter: ihmisen silmää sukkelampi reaktionopeus. Pahus.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

En ole varma miten hyvä näkö mäyrispojalla on. Ainakin se tuntuu tunnistavan omat ihmisensä suhteellisen kaukaakin. ”Suhteellinen” on tosin juuri ja nimenomaan sitä; suhteellinen käsite. Mikä nyt sitten on mäyräkoiralle ”kaukaa” kun se on niin matala, että pieni varpukasvillisuuskin saattaa olla sille varteenottettava näköeste. Tosin se luulee kaikkia mustia henkilöautoja meidän autoksemme, mutta sehän nyt johtuu, vain ja ainoastaan siitä, ettei se ole vaivautunut opettelemaan rekisterikilpien tavaamista.