Liikkuvaa kuvaa

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olemme harjoitelleet viime päivinä naisihmisen kanssa erilaisia komentoja, käskyjä ja temppuja. Ja jottei tästä nyt tulisi mitään väärinkäsityksiä, niin minun täytyy täsmentää, että hän on harjoituttanut minulla temppuja ja minä olen yrittänyt saada häntä toteuttamaan esittämiäni käskyjä ja komentoja. Huonolla menestyksellä, valitettavasti.

Ihme juttu, että minulla ei ole mitään vaikeuksia suorittaa temppuja joita hän minulta vaatii (silloin kun minua huvittaa), mutta hän ei osaa tehdä sitä pienintäkään asiaa jota häneltä odotan. Miten vaikeaa voi olla ruveta leikkimään kanssani kun haukkuen komennan? Onkohan hän hieman hidas oppimaan uusia asioita?

Osaan käskystä kieriä, nousta takajaloilleni seisomaan, pyöriä ympyrää, koskettaa esineitä kuonolla tai tassulla, tiedän mitä tarkoittaa 'oikealle' ja 'vasemmalle' (vaikkakin joskus lenkeillä minun oikeani on eri kuin ihmisen oikea, erityisesti jos seuraan jälkiä), mutta sitten kun otan leveän haara-asennon ja haukahtelen vaatimuksiani ilmaan, hän käskee minua olemaan komentamatta. Millä tavalla nämä asiat nyt korreloivat keskenään siten, että tässä säilyisi jonkinlainen tasapuolisuus? Eivät mitenkään. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Viikonloppuna innokkaasti lenkkeillyt mäyräkoira ulkoilutti yhtä innokasta miesihmistään, joka kantoi kameraa mukanaan. Lenkiltä tuli mukaan liikkuvaa kuvatallennetta; hieman heikkolaatuista ja huojuvaa, koska kuvan lähteenä toimi tällä kertaa ainoastaan digipokkari, ja alati liikkeessä olevan Alfien kuvaaminen käsivaralta on suhteellisen haasteellista. Mutta klipistä saanee jonkinlaisen käsityksen mäyräkoirasta joka toteuttaa itseään lempipuuhassaan, umpihankihyppelyssä.

 

 

Täysikasvuisten sapuskaa

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Less is more-toteamus ei yleisesti ottaen sovi mäyräkoiran filosofian keskiöön. Ruuan suhteen vielä vähemmän. Nyt olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että ihmiseni kaavailevat minulle pelkästään aikuisten nappuloita ja niitähän saa kupinpohjalle huomattavasti vähemmän kuin junnusafkaa. Oletettavasti arvannette mielipiteeni tästä liikkeestä, eikä minun tarvitse sitä tämän laveammin teille kuvailla. 

Keskityn kuuntelemaan sitä diipadaapaa jota ihmiseni suoltaa suustaan. Odotan vain sanoja 'saat ottaa' ja työstän pahvilaatikosta majan. (Majani on poistettu käytöstä ja palautettu osaksi luonnon kiertokulkua. Naisihmiseni sai tarpeekseen kun käytin sitä sisäluisteluratana; otin vauhtia, liu'uin sitä pitkin ja törmäilin seinään. )

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Vähittäinen siirtyminen täysikasvuisten ruokaan on aloitettu. Royal Caninista ollaan luopumassa, koska en ollut tyytyväinen siihen miten se imeytyi, eli siis tarkoittaen että sisäänmenoaukon ja ulostulovastaavan välillä oli liian suora putki ja ruoka imeytyi turhankin nopeasti. Ollaan menty päivittäisannosten ylärajojen yläpuolella, välillä reippaastikin, koska koira on liikkuvaista sorttia ja toisinaan on tuntunut ettei sapuska ole ollut riittävän tuhtia sen vaatiman energiatason ylläpitämiseen. Joskus on hieman hirvittänyt kuinka suuria kapustallisia sitä onkaan ruokaa lapannut sen kuppeihin, mutta painon pysyminen sopivana (karvan päälle tai alle 9 kiloa) riittää takeeksi, ettei liioitteluun ole sorruttu.

Selkäranka ja kylkiluut tuntuvat kaivamatta, vyötärö erottuu selvästi ja silmämääräisesti summattuna koira näyttää erittäin sopusuhtaiselta. Lihaksia on hyvin jaloissa (hyvänä mittarina reisien sisäpuolet jossa on jo oikein mukavasti tavaraa) ja olkavarsissa, vaikkakin lihasmassan kasvattaminen tässä iässä on pilkunviilausta, eli ei liian paljon eikä liian nopeasti.

Aika hyvänä puntarina konkreettisen vaa'an lisäksi toimii koiran oma jaksaminen. Kun läkähdyttävän metsälenkin jälkeen virta ei ole lopussa eikä koira osoita haluavansa kotiin, voidaan esittää varovaisia arvioita siitä, ettei peruskunto voi ihan nollassa olla. (Toisin kuin juoksulenkeiltään talven ajan laistaneella naisihmisellään. Erityisemmin ei tarvitse mielikuvituksen rajoja venytellä saadakseen palautettua mieleen miltä tuntuvat jäsenet maitohapoille pakkautuneena. Au.)

Mutta siis, RC:stä ollaan luopumassa ja kokeillaan mitä elimistö sanoisi Eukanuban aikuisten ruuasta. Toivotaan myös, että ulostuleva aines olisi kiinteämpää ettei hanuri eli berberi alkaisi taas haista. Liian löysä tuote kun automaattisesti tukkii koirapojan anaalit. Viime aikoina on RC:n kanssa tarjoiltu banaania vatsan kovettamistarkoituksessa (puurot ovat löysyttäneet vatsaa entisestään) ja nyt Eukanuban kanssa siitä ollaan pääsemässä pois. Hill'siä on kokeiltu myös, mutta senkään aiheuttama lopputulema ei ollut kovin kaksinen = jätteen määrä lisääntyi suhteettomasti.

ps. Olen täällä aikaisemmin narissut siitä, miten koira suhtautuu nurjamielisesti joihinkin teihin ja itsepäisesti pistää pystyyn sirkuksen ohjelmanumeroa läheisesti muistuttavan shown jos näitä ko. teitä ihminen erehtyy sen kanssa kulkemaan. Osoitus mäyräkoiran logiikan monimuotoisuudesta - ja ihmisen käsityskyvyn ylittämisestä - on nyt näiden tieosuuksien suhteen saatu toteen näytetyksi, kun olen havainnoinut lenkeillä, että teitä voi vallan hyvin kulkea tiettyyn suuntaan, mutta ei sitten päinvastaiseen. Olisihan tämäkin tietysti pitänyt arvata.