Alphonse ja Aslan sukutapaamisessa, osa 2

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Sukulaismiiteissä on aina sekä puolivirallinen että vapaamuotoinen osio. Puolivirallinen pitää sisällään mäyräkoiraa vähiten kiinnostavia asioita, joihin poikkeuksetta on aina sisältynyt näyttelypannan pitämistä kaulassa. Vapaamuotoinen seurustelu on se, minkä takia kannattaa tulla pidemmänkin matkan takaa tapaamisiin. 

Veljekset enoineen: etualalla punaisessa turkissa, mustin peitinkarvoin on Aslanin veli, Viljo (Salamantelin Geronimo), sitten Aslan, minä ja veljeni Capu (Salamantelin Elmeri Express).

   Vaihdamme siskoni Vennin kanssa kuulumiset. Kuvaan pyrkii myös Aslanin sisko, Venla.

     Viljo on valinnut muodikkaasti turkkinsa värityksen ruskaan sopivaksi.

Meillä oli Aslanin kanssa suuria vaikeuksia totella 'odota'-käskyä, koska olisimme halunneet päästä irti välittömästi ja lähteä juoksemaan.   

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

 Metsästyskausi on alkanut, pojat kuuntelevat ajohaukkua. Kuva ei fuulaa; Aslan on kasvattanut pidemmät kintut itselleen kuin mitä Alphonsella on.

Sisko, sen veli ja siskonpoika, eli vasemmalta: Sona (Aslanin emä ja Alphonsen isosisko), Alphonse ja Aslan. 

Sama kolmikko. Aslan on niin emänsä näköinen, että kauempaa oli vaikeuksia erottaa kummasta oli kyse. 

  Häkkilinnut autossa vasemmalta: Alphonsen sisko Venni (Salamantelin Elovena Express), Sona (Salamantelin Dolcevita), karkkarineiti Tiuku (Merkaleen's Diandra) ja Viola (Salamantelin Biccalina).

Alphonse. 

Alphonse ja Aslan sukutapaamisessa, osa 1

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ihmisten ansioksi on luettava se, että me Aslanin kanssa pääsemme välillä omiin sukukokouksiimme, jossa riehumme itsemme näännyksiin ja solmimme sukulaisuussuhteet aina uudelleen ja uudelleen. Mäyräkoirakekkerit ovat mainioita. 

   Otamme riehumisen kannalta sukutapaamiset. Kuvassa itseni lisäksi (minä olen se, joka poseeraa berberi edellä kuvaajalle) on Viljo, Venla ja belgianpaimenkoirapentu Myrtti (Salamantelin Helga) johon ihmiseni ovat ihan lääpällään, koska Myrtti on kyllä tosi ihana tyttö.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Edellisestä postauksesta on jo yli kuukausi vierähtänyt, hups. Kuka näki mihin kyseinen ajanjakso katosi? Kuukauteen on mahtunut monenlaista ja kokolailla vakiomäärä erilaisia koiruuksiakin, taattuun ja tuttuun mäyräkoiramaiseen tapaan. Parit koirien sukukokoontumiset on käyty, hauskaa on ollut, sekä ihmisillä että koirilla. 

Kuva-antia tapaamisista on niitä osin kun en sössinyt kameran asetuksia. Tietenkin 'sport'-asetus, joka mahdollistaa tarkat kuvat liikkeestäkin, oli lipsahtanut asentoon 'muotokuva' ja suurin osa fotokavalkadista oli suttuista ja tärähtänyttä; vähän niin kuin kohteensakin, useiden tuntien riekkumisten jälkimainingeissa.

Tässä kuitenkin näytteitä pöytäseisonnasta, joilla taas verestettiin muistia näyttelyitä silmällä pitäen.

Osa Salamantelin E-sarjaa:

    Nyt saattaa mennä arvailuksi, mutta veikkaan, että tässä on Capu (Salamantelin Elmeri Express)...

   ... ja tässä kuvassa oletettavasti poseeraa Eetu (Salamantelin Edward Express). Poikien ihmiset voivat korjata jos olen nimennyt veljekset uusiksi, mutta ovat niin samannäköisiä keskenään nuo veijarit, ettei olisi ihme jos sekoitan ne kuvissa. 

   Tämän herran sen sijaan tunnistan kyllä: edellisten laikullinen veli, Alphonse,  (Salamantelin Elias Express). Jostakin kumman syystä poikien ainoasta sisaresta, Vennistä (Salamantelin Elovena), ei ole pöytäkuvaa. 

   Poikien emä: Viola (C.I.B FIN MVA SE MVA PMV-09 Salamantelin Biccalina).

Muutama Salamantelin G-sarjalainen:

            Venla (Salamantelin Geisha) on Aslanin sisko.

   Kuva on valitettavan huono, mutta pöydälle on asettumassa Aslanin veli Viljo (Salamantelin Geronimo).

             Aslan (Salamantelin Graffiti).

    G-sarjan emä Sona (Salamantelin Dolcevita).