lauantai 9. kesäkuuta 2012

Koirapuistolöytö

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Mitä sanoit, minne mennään? 

Ihmisistä on joskus yllättäväkin hyöty, he osaavat (ja tajuavat) lukea karttaa ja löydämme kivan paikan, jossa voimme Aslanin kanssa harjoittaa taas "hajota ja hallitse"-ideologiaamme. Koirapuistot ovat tehtyjä vallan näyttämisen ja sen käyttämisen välineiksi. Ihmiset ovat eri mieltä ja raivostuttavasti puuttuvat asiaan joka kerta kun väläyttelen vallanhaluista puolta itsestäni. He eivät ehkä ymmärrä asiaa koko sen laajuudessaan; minulla on myös vastuu Aslanin kouluttamisesta. 


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Olemme löytäneet uuden koirapuiston, vain kävelymatkan päässä kotoa. Tämä tieto on ilahduttanut erityisesti mäyräkoirakaksikkoa, tosin nämä teletapit taitavat nyt luulla, että jokainen uloslähtö tarkoittaa automaattisesti koirapuistoon suuntaamista. Ennen puistoihin on pitänyt mennä autolla, mutta nyt pääsee jalkaisinkin, siksipä virheolettamus.

Matkaa kyseiseen koirapuistoon tulee edestakaisin 8.7 kilometriä. Aitauksessa kun kaksikko juoksee, telmii, riekkuu ja ajaa toisia - tai toisiaan - takaa tunnin, puolitoista, ja sen jälkeen tassuttelee kotiin, voitaneen sanoa mäyräkoiria liikutetun hyvänlaisesti. Varsinkin kun pohjalla on joka-aamuinen tunnin aamulenkki.

Eipä siinä että pienimmässäkään olisi näkynyt viime kerralla mitään väsymisen merkkejä takaisintulomatkalla kotiin, päinvastoin. Sen oli pitänyt haukkua uroksia pystyyn Alphonsen taustajoukkona, juosta pitkin metsäkaistaletta, painia maassa ja yrittää kiivetä toisten koirien selkiin. Se oli suorittanut täyden päiväohjelmansa ja topakasti se ravasi takaisin kotiin. 

Alphonse otti rennosti loppuillan, mutta Aslan kävi nokosten jälkeen kokeilemassa ovella, että saako se sitä itse auki tai auttaako jos vähän vinkuu oven edessä vaativaan sävyyn. Epäilemättä se olisi halunnut suunnata takaisin puistoon, häntä iloisesti vispaten. 


                             Naapurikyttääjä, numero 1. Alphonse.


                                 Naapurikyttääjä, numero 2. Aslan.


Tuuleen huutajat, liikenteenlaskijat, kotoa asti kommentoivat mäyräkoirat pitävät itsestäänselvyytenä, että naapurusto haluaa kuulla mitä sanottavaa niillä on, ikkunasta käsin. Enpä menisi tekemään asiasta gallupia.




4 kommenttia:

  1. Voi iiks, miten liikkiksiä kuvia. Miten molemmat osaakin just samaan aikaan katsoa noin, vähän niinkuin hölmistyneenä, "niin ettäkö koirapuistoon? justhan sä sanoit ettei sinne enää tänään mennä!" Aslan näyttää hieman väsyneeltä, aivan kuin 'nokosilla koirapuistoilun jälkeen'. Alfie näyttää pirteämmältä, mutta epäuskoiselta, 'et oo tosissas'.
    Mainioita naapurikyttääjiä ;DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat ovat aina pää kenollaan kun niille puhutaan, ovat kyllä välillä liikuttavan näköisiä, myönnän :) Tarkat silmät sulla, Aslan tosiaan oli unessa kun menin kysymään niiltä, että lähettäiskö lenkille! :) Alphonse ei nukkunut, mutta hengaili pienemmän vieressä muuten vain :)

      Poista
  2. Päänkallistelumuodostelmakoirat ;D)

    (Pienten) nokosten jälkeinen vinku ovella on sata kertaa raastavampaa kuin se teputus ja hinku-vinku ennen lenkkiä oven luona ;// Onneksi voin kokemuksesta sanoa, että määrätietoisella kitkemisellä - joka on joskus uuvuttavampaa kuin päivä helteisellä kasvimaalla - tuonkin vingun saa vaimenemaan. En sitten tiedä, onko se koiran/lajin kannalta hyvä, mutta ehkä ihmisen hermotkin ovat säästämisen arvoiset. Koiraperheissäkin.

    Onpas suoraryhtisiä kyttääjiä :) Tosi herttaista, että äärimmilleen venytetty mäyräkoira näkee vaivaa ja huolta naapuruston järjestyksestä. Onhan? ...vai onko... herttaista siis ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, vinkuvonku voi olla raastavaa, varsinkin kun ulos ei ole oikeasti mitään muuta asiaa kuin että sattuu olemaan sillä hetkellä vähän tylsää ja ulkona on (ehkä) tyttöjä :) Pienempi on kova pala...hanakka vaatimaan ja niin toivottoman äänekäs, halutessaan. Alphonse on enemmän sellaista tuijottelija-laijia, pistävä röntgenkatse seuraa ihmistä....Aslan pistää siihen päälle vielä äänenkin.

      Ryhti on kohdillaan, kyllä :) Aslan ylettyy paremmin pidempänä ja tänään oli ihan pakko käydä pussaamassa sen pientä naamaa kun hain postin laatikosta ja se seisoi varpaillaan ja kurotteli nähdäkseen mun perään, että mihin olin menossa :) Oli niin hellyttävä näky pää tuuletusikkunassa <3

      Poista