Seinäjoen näytelmät

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

      Jotenkin jouduin taas tähän tilanteeseen. Mitä tapahtui? Ensin oli hauskaa ja sitten taas seisotaan pöydällä moneen otteeseen.

Aslankin pistettiin pöydälle seisomaan. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mäyräkoirat olivat viettämässä viikonloppua maatilamajoituksessa sukulaistensa kanssa kaksi viikkoa sitten ja sunnuntaina, 28.10, kävivät näyttelemässä itseään kansainvälisissä näyttelyissä Seinäjoella. 

   Ulkoilemassa Aslan, Alphonse ja Sona (pannasta erotin kuvassa toisistaan äidin ja pojan, niin ovat Sona ja Aslan samannäköisiä. Sona oikeassa laidassa.)

                                      Alphonse kehässä. Valitettavan suttuinen kuva...

Edellisen näyttelyn (Kemi) katkera kalkki oli nieltynä ja tarkassa muistissa; revanssi oli mielessä kehään mentäessä. Kehään mentiin myös migreenissä ja särkylääkeillä tankattuna. Syynä lienee osittain ollut edellisen yön loputon vinkuvonku, jota Alphonse harrasti seinän toiselle puolella nukkuneen veljensä Eddien kanssa, koska veljekset olisivat halunneet kovasti kokeilla hierarkia-asetelmia yön pimeinä tunteina - ja minä, Aslan kainalossani, en tietenkään saanut siltä jatkuvalta kitinältä nukuttua kuin tunnin. (Aslan ei vinkunut yhtään. Aslan oli motivoitunut; se oli päässyt ihmisen viereen ja oli päättänyt olla hiljaa ja huomaamaton ettei sitä laitettaisi lattialle. Ei laitettu, se tuhisi aamuun asti pää kaulaani vasten painettuna). Aamuyön pitkäksi piinaksi venyneinä hetkinä päänsärky alkoi koputella ohimoissa ja päivällä Aslanin junnukehään mennessäni valopallot tanssivat jo vähän silmännurkissa. 

  Aslan kilpakumppaneidensa keskellä jonottamassa pöytävuoroa.

Migreenistä huolimatta revanssi saatiin. Ja Alphonse sai ensimmäisen SERTinsä!  Aslan puolestaan sai tuomarilta kovasti kehuja, eteni myös Paras Uros-kehään, vaikka jäikin nyt ilman vara-SERTiä tällä kertaa. Kumpikin koira oli oman kilpailuokkansa ykkönen ja Paras Uros-kehässä pojat kilpailivat toista kertaa toisiaan vastaan; tässä kehässä siis omia oli 50% osallistujista. 

Aslanin arvostelu, tuomarina Markku Kipinä:

"Tyypiltään erinomainen, vahvaluustoinen, ryhdikäs juniori jolla hyvä rintakehä, hyvä takaosa ja häntä, etuosa saa tiivistyä, maskuliininen hyvä pää, hyvä purenta, hyvä kaula, lupaava turkki."

Suusanallisesti tuomari kehui Aslania ja totesi, että 'onhan se tosi mageen näköinen liikkeessä' ja 'koko paketti pysyy hyvin kasassa'. Aslan kiitti yrittämällä pussailla tuomaria. 

Aslanin viimeinen junioriluokan kilpailu (parin päivän päästä olisi ollut jo nuortenluokassa kilpailemassa):

JUN ERI 1, JUK 1, SA, PU 4.


Alphonsen arvostelu, tuomarina Markku Kipinä:

"Maskuliininen, vahvaluustoinen, tasapainoisesti rakentunut ryhdikäs uros. Hyvä ilme, hyvä purenta, säkä voisi olla vähän korostuneempi, hyvä kaula, runko ja häntä, liikkuu (?) askeleella, kiva luonne."

AVO ERI 1, AVK 1, SA, PU 2, SERT, vara-CACIB.

Kumpikin koira esiintyi hienosti ja molemmat olivat paremmassa tikissä, kaikin puolin, kuin kesän näyttelyissä. Löysyyttä liikkeissä ja vetelehtimistä kehässä ei ollut havaittavissa. Edes ihmisellä.

Kasvattajaluokassa poikien kennel, Salamantelin, oli hienosti ROP. Kasvattajaryhmässä edustivat Viola (Salamantelin Biccalina), Eddie (Salamantelin Eddie Express), Alphonse ja Aslan.

Alphonse on pokaalinsa ja ruusukkeensa saanut; nyt väsyttää.

Alphonse ja Aslan sukutapaamisessa, osa 2

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Sukulaismiiteissä on aina sekä puolivirallinen että vapaamuotoinen osio. Puolivirallinen pitää sisällään mäyräkoiraa vähiten kiinnostavia asioita, joihin poikkeuksetta on aina sisältynyt näyttelypannan pitämistä kaulassa. Vapaamuotoinen seurustelu on se, minkä takia kannattaa tulla pidemmänkin matkan takaa tapaamisiin. 

Veljekset enoineen: etualalla punaisessa turkissa, mustin peitinkarvoin on Aslanin veli, Viljo (Salamantelin Geronimo), sitten Aslan, minä ja veljeni Capu (Salamantelin Elmeri Express).

   Vaihdamme siskoni Vennin kanssa kuulumiset. Kuvaan pyrkii myös Aslanin sisko, Venla.

     Viljo on valinnut muodikkaasti turkkinsa värityksen ruskaan sopivaksi.

Meillä oli Aslanin kanssa suuria vaikeuksia totella 'odota'-käskyä, koska olisimme halunneet päästä irti välittömästi ja lähteä juoksemaan.   

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

 Metsästyskausi on alkanut, pojat kuuntelevat ajohaukkua. Kuva ei fuulaa; Aslan on kasvattanut pidemmät kintut itselleen kuin mitä Alphonsella on.

Sisko, sen veli ja siskonpoika, eli vasemmalta: Sona (Aslanin emä ja Alphonsen isosisko), Alphonse ja Aslan. 

Sama kolmikko. Aslan on niin emänsä näköinen, että kauempaa oli vaikeuksia erottaa kummasta oli kyse. 

  Häkkilinnut autossa vasemmalta: Alphonsen sisko Venni (Salamantelin Elovena Express), Sona (Salamantelin Dolcevita), karkkarineiti Tiuku (Merkaleen's Diandra) ja Viola (Salamantelin Biccalina).

Alphonse.