Mäyräkoirat hyödyntävät Heikointa Lenkkiä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olenko kertonut teille Heikoimmasta Lenkistä? Hän asuu meillä. Kotona asuvat myös minä, ylivalvoja ja koirapoliisi, sekä lellivauva eli Aslan, joka on syliaddikti ja kova(ääninen) esittämään vaatimuksia. Ihmisvahvuuksista meillä on täällä miesihminen ja sitten on tietenkin tuo Heikoin Lenkki. Heikoin Lenkki on se, jolta saa yleensä eniten huomiota ja herkkuja, hänen on vaikeinta vastustaa mäyräkoirarukouksia joiden harjoittamisessa olemme Aslanin kanssa pätevöityneet jo aikoja sitten. Näitä ominaisuuksia ja heikkouksia käytämme Aslanin kanssa hyväksi kun käytäntö on oivallisesti osoittanut sen, että vielä näin yli kolmen vuoden jälkeenkin mäyräkoira saa kiedottua Heikoimman Lenkin helposti solmuun. 

Heikoin Lenkki on se, jonka käsien kautta suurin osa välipaloista päätyy mäyräkoirien suuhun. Tämä eines on pääasiallisesti sinkoutunut pöydän yli lattialle kun Heikoin Lenkki pilkkoo, soseuttaa, siivilöi, palastelee ja pakastaa. Hän tekee tätä kaikkea yhtä aikaa ja moniajon ollessa kiivaimmillaan ruokaa saattaa tippua vahingossa lattiallekin. Tässä vaiheessa kaksi mäyräkoiraa ovat sijoittuneina keittiöön, lähelle ruokaa laittavan ihmisen jalkoja ja naulinneet katseensa maahan, siihen ihmisen kantapäiden tienoille. Turha sitä on ylös tähystellä kun painovoima vetää ne kaalinpalaset kuitenkin lattiatasolle, josta nopein ne saa hamuttua. Ette muuten usko miten nopeasti yksi lihapulla katoaa suuhun, siis melkein jo ennen kuin se edes on koskettanut lattiaa. 

Heikoimmalla Lenkillä on kuitenkin äärimmäisen rasittava tapa sabotoida mäyräkoirien välipalahetkiä komentamalla ylimääräiset keittiöstä pois. Valitettavasti 'ylimääräiset' koskee vain niitä, joilla on häntä. Mutta onneksi sellaista päivää ei vielä ole koittanut jolloin mäyräkoirat eivät olisi salaateista  tai herkuista omaansa saaneet. Ja sitten kun muut ihmiset ihmettelevät miten koirat norkoilevat jaloissa kun toiminta liittyy ruokaan tai ruokailuun, Heikoin Lenkki katselee taktisesti kattoa.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Sinulla on kädet vapaana. Voitko siis nyt ottaa minut syliin?

Anteeksi miten niin et kerkeä? Mitä tärkeämpää sinulla muka voisi olla meneillään kuin mäyräkoiran kantaminen? 

"Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun..."

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aamuisin on niin pimeää, että pieniä, mustanpuhuvia mäyräkoiria on vaikeaa erottaa maasta. Valo nousee idästä vaisusti, eikä se ole valoa ensinkään, vaan jokin kelmeä kajastus, joka ilkkuu kesän muistolle. Lokakuu, kuukausista mustin.

Ohut, kalpea ja kapea valo ei pienten koirien iloa typistä. Ne juoksevat pudonneiden lehtien päältä jotka rapisevat kuivina, liukastelevat kohmeisten sienien niljakkailla pinnoilla, nuolevat ohimennen kuolleen hiiren takajalkoja, katsovat syvälle ihmisten silmiin ja heiluttavat häntää. Odottavat salaisesti niitä aamuja kun lätäkköjen pinta on peittynyt jääritteeseen ja jos niiden poikki juoksee nopeasti, ne rätsähtelevät hassusti tassujen alla.

Tänäkin aamuna on hyvä olla, neljä vikkelää tassua ja utelias mieli, joka puolella uusia, kosteita hajuja. Lokakuu, kuukausista tuoksuvin kun jo melkein haistaa lumen.

Syksyn viistossa valossa.