Aivopieruja

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Viime kesänä otin kerran ritolat takaovesta ja juoksin suoraan naapurin ovesta sisään, kauhaisin suuni täyteen koirakaverini ruokaa (nappuloita) ja viipotin pakoon. Puolen tunnin kuluttua karma muisti minua ja minulle tuli ripuli syömistäni nappuloista.


Tänä kesänä olen ottanut ritolat naapuriin kaksi kertaa. Kumpaisellakaan kerralla en ole ehtinyt ruokakupille asti, mutta olen sen sijaan ehtinyt nuolaista naapureiden ihanaa vauvaa. Mukavat naapurit eivät ole millänsäkään, nauroivat vain ja sanoivat, ettei se haittaa vaikka tupsahtaisinkin yllättäen kylään. Täytyykö sitä edes sanoa ettei naisihmisellä riittänyt empatiaa tätä tempaustani kohtaan. Hän ei nauranut, hän ärähti minulle. 


Naisihmisellä ei ole sitten yhtään pelimannihenkeä ja huumorintajua.


ps. Aslan, jolta meni totaalisesti tämän karkureissun pointti ohi korkealta ja kovaa, ei tajunnut juosta naapuriin sisälle minun kanssani, vaikka se ampaisi perässäni vapauteen, vaan se lähti loikkimaan postilaatikoille. Postilaatikoille? Missä mentiin vikaan...?

Katoa, ihminen...

...yritän nukkua.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Noinkin lyhytjalkaiseksi kaveriksi Aslan saattaisi kyetä elättämään itsensä kokolailla vaivattomasti vuorikauriina. Se nimittäin kiipeää ihan kaikkialle minne se pääsee - ja sinnekin mihin se ei pääse, mikään ei estä sitä yrittämästä. Se on lukuisia kertoja yrittänyt kiivetä ikkunasta ulos, enkä ole ollenkaan varma etteikö se siinä joskus onnistuisikin. Tästä syystä tietyt ikkunat suljetaan aina kun kotoa poistutaan, vaikkakin vain hetkeksi. Olisi nimittäin aika viheliäistä jos mäyräkoira numero kaksi tulisi etupihalla vastaan. (Aika viheliäistä on kyllä sekin, että se on tavattu vetelemästä päiväunia keskeltä ruokapöytää.)

Aslan on myös ruvennut kiipeilemään rappusten alla olevalle lasipöydälle, minne sillä ei tietenkään ole yhtään mitään asiaa. Sitä kautta se yrittää pujottaa itseään porrasten välistä rapuille ja yläkertaan. Ilmeisesti se ei vielä ole hoksannut, että koska alemmilta rappusilta änkeäminen ei onnistu, ei se onnistu siltä kuudenneltakaan rappuselta. Pöytäkiipeily on estetty nostamalla nahkainen jalkarahi pöydälle. 

Sanokaa minun sanoneeni, jonakin kauniina päivänä löydän vielä koiran kirjahyllyn päältä...

Yöllinen separaatioangsti

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Viime yönä Aslania ahdisti. Ehkä sitä ahdisti se, että lomamme on kääntynyt loppusuoralle tai sitten se ei vain halunnut nukkua alakerrassa. Minä yritin parhaan kykyni mukaan nukahtaa, mutta jatkuva vinkuna häiritsi untani. 

Kävin hakkaamassa rappusten lapsiporttia, että ihmiset olisivat tulleet hakemaan Aslanin yläkertaan, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Kyllä ne käväisivät alakerrassa, parikin kertaa, mutta heti kun katosivat - valitettavasti ilman piipittävää Aslania - takaisin yläkertaan, Aslan avasi äänensä uudestaan ja virittyi hartaana esittämään "Oi älkää mua kurjaa hyljätkö"-kokoelmansa kuuluisampia ja kuuluvampia helmiä. Yhteistä näille musiikkikappaleille oli se, että ne päättyivät epämääräiseen ujellukseen, jonka pieni ja karvainen pavarottivastine päästi ilmoille kuono kohti korkeuksia. Ihmisten oli pakko palata takaisin alakertaan tyynyttämään hylätty taiteilija, koska sehän nyt tästä olisi vielä puuttunut, että naapuritkin olisivat joutuneet nauttimaan tästä virsisarjasta.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Pienempi teletappi esitti viime yönä oman tulkintansa aina niin suuren sukseen saavuttavasta "Best of Karjalaisia itkuvirsiä"-kokoelmasta. Esityksen alkamisaika oli puolen yön jälkeen ja se jatkui, enemmän tai vähemmän voimallisen tulkinnan varassa, kello kolmeen asti. Säestyksenä oli yksinkertainen, mutta sitäkin tehokkaampi ja toimivampi lapsiportin paukutus etutassuilla. Esityksen kohokohta koettiin siinä vaiheessa kun teletappiduo esiintyi harvinaisessa yhteiskokoonpanossa, jossa vanhempi laulaja paukutti myös porttia, ihan vain säestyksellisenä mausteena. 

Yleisön pyynnöistä huolimatta esitys vedettiin läpi, parikin kertaa.  

Lomalla parasta lienee ollut mökkeily...

kesästä, lämmöstä ja vapaudesta huumaantuneet...

mäyriäisenpojat saivat piehtaroida sydämensä kyllyydestä ja lämmitellä helteessä.