Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Joulun paras asia, joulukuusi, saapui. Olin odottanut sitä eniten. Olenkin voinut tehdä majoja sen alle, harrastaa kokopäivätoimista ihmiskyttäämistä sen katveesta ja tehdä hyökkäyksiä sieltä Aslanin niskavilloihin kun se pyyhältää tärkeänä ohi.
Olemme saaneet maistuvia lahjoja ja nukkuneet kaikki univelkamme pois, sekä varmuuden vuoksi nukkuneet vähän enemmän vielä varastoon, että jää sitten ensi vuodenkin tarpeiksi josta lainata, silloin kun on niin paljon vahtitöitä, ettei ehdi nukkua.
Suhtaudun Jouluun vakavasti. Jonkun täytyy vahtia hauskanpitoa ja on huolehdittava, että järjestystä pidetään yllä lomaillessakin, että Joulusta varmasti saadaan kaikki irti. Eihän siitä mitään tulisi, jos holtittomasti iloittaisiin, kuten Aslan tekee.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Alphonsen elämä kirkaistui selvästi muutaman pykälän (ei sillä, etteikö se jo koiranpäiviä viettäisi), kun kuusi tuotiin olohuoneeseen. Taika ei ole kadonnut; tämä kerran vuodessa kotiin ilmestyvä sisustuselementti on se paras juttu. Sitä voi tuijotella hurmaantuneena, sen alla voi nukkua jatkuvasti nokosia, sieltä voi väijyä ja sen edessä voi hengailla jatkuvasti muinamäyräkoirina ihan muuten vain.
Kukaan ei ole ihan varma, että onko Aslan huomannut edes koko kuusta, vähiten Aslan itse. Se, mikä kuitenkin on selvää, on se, että nuoremman mäyrän mielessä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö olisi syytä ylläpitää napakkaa lenkkistruktuuria - ja strategiaa. On ihan turhaa kuvitella, että mikään erityinen juhlapyhä, tai luokattoman kurja sää, antaisi oikeutetun syyn lepsuiluun. On siis otettu joulupoliisi ja pikkupoliisi ja käyty ulkoilemassa ilmaa kiroten, mutta ihan salaa ja vähäisesti tyytyväisenä siitä, että lumien sulaminen on nostanut lenkkien keskinopeuden takaisin niihin lukemiin missä leivonnaisetkin saattavat jo sulaa...vaikka se onkin tarkoittanut taas sitä, että pesuvatipuljaaminen on otettu - koirien suureksi harmiksi - käyttöön.
