Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Joulun paras asia, joulukuusi, saapui. Olin odottanut sitä eniten. Olenkin voinut tehdä majoja sen alle, harrastaa kokopäivätoimista ihmiskyttäämistä sen katveesta ja tehdä hyökkäyksiä sieltä Aslanin niskavilloihin kun se pyyhältää tärkeänä ohi.
Olemme saaneet maistuvia lahjoja ja nukkuneet kaikki univelkamme pois, sekä varmuuden vuoksi nukkuneet vähän enemmän vielä varastoon, että jää sitten ensi vuodenkin tarpeiksi josta lainata, silloin kun on niin paljon vahtitöitä, ettei ehdi nukkua.
Suhtaudun Jouluun vakavasti. Jonkun täytyy vahtia hauskanpitoa ja on huolehdittava, että järjestystä pidetään yllä lomaillessakin, että Joulusta varmasti saadaan kaikki irti. Eihän siitä mitään tulisi, jos holtittomasti iloittaisiin, kuten Aslan tekee.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Alphonsen elämä kirkaistui selvästi muutaman pykälän (ei sillä, etteikö se jo koiranpäiviä viettäisi), kun kuusi tuotiin olohuoneeseen. Taika ei ole kadonnut; tämä kerran vuodessa kotiin ilmestyvä sisustuselementti on se paras juttu. Sitä voi tuijotella hurmaantuneena, sen alla voi nukkua jatkuvasti nokosia, sieltä voi väijyä ja sen edessä voi hengailla jatkuvasti muinamäyräkoirina ihan muuten vain.
Kukaan ei ole ihan varma, että onko Aslan huomannut edes koko kuusta, vähiten Aslan itse. Se, mikä kuitenkin on selvää, on se, että nuoremman mäyrän mielessä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö olisi syytä ylläpitää napakkaa lenkkistruktuuria - ja strategiaa. On ihan turhaa kuvitella, että mikään erityinen juhlapyhä, tai luokattoman kurja sää, antaisi oikeutetun syyn lepsuiluun. On siis otettu joulupoliisi ja pikkupoliisi ja käyty ulkoilemassa ilmaa kiroten, mutta ihan salaa ja vähäisesti tyytyväisenä siitä, että lumien sulaminen on nostanut lenkkien keskinopeuden takaisin niihin lukemiin missä leivonnaisetkin saattavat jo sulaa...vaikka se onkin tarkoittanut taas sitä, että pesuvatipuljaaminen on otettu - koirien suureksi harmiksi - käyttöön.
Alfie, sä oot varmaan kaikista parhain Joulukoirapoliisi ikuna. Joo. Tommonen kuusi olis kätevä ihan ympärivuotisesti olkkarissa. Vai?
VastaaPoistaVoi sinä ihana Alphonse! Olet selvästi filosofi ja kauneuden ihailija, tunnelmien tulkki. Aslanilla on muita kiireitä kuin jonkin sisälle änkeytyneen puun ihailu ; ) Párekilla ei ole ollut onnea tutustua sisäkuusiin, siis aitoihin. Yhdessä kyläpaikassa oli tekokuusi ja sitä koiruus hetken tuijotti kysymysmerkkinä kunnes käänsi sille selkänsä.
VastaaPoistaPaljuttelu ottaa ohimoon niin Párekilla kuin palvelijattarella. Kyllä me toivotettais tervetulleeksi pikkupakkanen ja muutaman sentin puhdas valkoinen lumi. Ihan hassua näillä leveysasteilla tepastella vihreällä nurmella jouluna.
Hauskaa uuden vuoden odottelua AA-pojat ja palveluskunta. Mitäs pidätte rakettien paukkeesta?
Alphonsen vakavamielinen suhtautuminen elämään on liikuttavaa :) Puhumattakaan kuusi-addiktiosta!
VastaaPoistaJaa että lumet sulaa... ;) Kiva, kiva, meinaan että jos noi kuratkin alkais täällä sula, se olis kiva.
On toi kuusi vaan mainio vekotin Alfielle :) Elliä ei kuusi kiinnosta, sinä suhteessa se on kuin Aslan. Mutta Alphonse on kyllä selvästi joulukuusi-ihm...eikun -koiria ;)
VastaaPoistaNää ilmat on kyllä ollut jostain ihan syvältä, vasta tänään on ollut eka hyvä päivä pitkään aikaan. Arskakin näyttäytyi päivällä, lisää tämmöisiä päiviä toivoisin. Lähtis Ellikin paremmin liikkeelle, kun vesisadekelit ei innosta meitä kumpaakaan.
Teillä on tainnu olla hyvä joulu. Niin mullakin. Herkkuja ootte saaneet tekin, sehän on tärkeintä! Ja nukkuakin ootte ehtineet. Mulla se on jääny vähemmälle, mut ainahan voi nukkua varastoon joulun jälkeenkin!:)
VastaaPoistaVoi pojat teitä :) Mukavaa kun olette nukkuneet ennakkoon ja varastoon, ei tarvitse sitten itkeä univelkaa. Meillä sitä on aistittavissa joskus. Jääväthän päiväunet lähes nukkumatta... Ja meillä herää Jimmy-Joulunhenki, viimeistään lahjat nähdessään. Se on ihmeellinen koira, jonka ajatuksia ei aina voi tietää. Tämä joulu ei ollut poikkeus, silloin kun muut avasivat lahjoja se oli toisessa huoneessa. Sitä ärsyttää niin kovin toisten hauskuus. Tosikko on tosikko, myös jouluna.
VastaaPoistaHuhuu, mihin ootte hävinny???
VastaaPoistaMyös Aimo nauttii joulukuusen saapumisesta; ei kuitenkaan suinkaan sen tuomasta suojasta, vaan siksi, että vesi nautittuna kuusenkupista nyt vaan maistuu parhaalta. Siitäkin huolimatta, että toimintaa seuraa tiukka kieltäminen, jopa yli-inhokki suihkepullon kera.
VastaaPoistaTänä jouluna samainen kaveri keksi myös (meille täysin yllätykseksi!) ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen maistella kuusenkoristeita siinä määrin, että herran jouluateria koostuikin varmuuden vuoksi tankoparsasta suolistovaurioiden välttämiseksi.
Hei, kaikki :)
VastaaPoistaVahinkotaukoilulta palasimme viimein tänä aamuna - Joulu ja Uusi Vuosi onnellisesti takana ja Alphonsen syvästi rakastama kuusikin pakattuna taas pois seuraavaa Joulua varten.
Uutta vuotta pitkin astellaan vakiomäärällä erilaisia mäyrämäisiä kepposia ja perusjuonitteluja; ja jo nyt odotetaan kevättä ja Mejäkautta saapuvaksi. Lenkit pysyvät pitkinä ja peruskuntoa ylläpidetään - treenikausi on ikuinen, sekä ihmisellä että koirilla :)