Kesällä ruoho oli aidattoman pihan sisäpuolella vihreämpää kuin ulkopuolella.
Puruluuaskartelu maistui, takaa-ajoa saattoi harrastaa niin kauan, että putosi suorilta jaloilta uneen. Kesä...
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Yritin olla eilen mäyräkoiria ovelampi: pikapissatus tien toisella puolella, kotitokoa, aktivointileluja ja leikkejä, joissa koirat joutuivat paitsi keskittymään ohjeisiin, myös hieromaan aivonystyröitään, sämpylätaikina tekeytymään liinan alle ja sitten vasta lenkille. Oli, nimittäin, mäyrien lempisää ilmassa ja lempikeli maassa: lunta satoi vaakasuoraan ja vaativasti koko ajan lisää jo ennestään auraamattomille teille, tuuli napakasti ja pakkasta oli noin viitisen astetta. Se ei takuulla ole kenenkään muun lempisää, ei ainakaan minun. Mäyrät, sen sijaan, ottavat tuosta ilmasta kaiken irti ja ajattelin tällä kertaa olla niitä näppärämpi; väsyttää ne jo ennen lenkkiä, että edes jonkinlainen tuntuma villiminkkeihin säilyisi hihan toisessa päässä, eivätkä ne olisi liikenteelle vaaraksi poukkoillessaan lumessa ja tuulessa kuin päästään nyrjähtäneet. Ne nimittäin elävät sen harhakäsityksen vallassa, että jos tuulee, ei tarvi totella eikä noudattaa mitään yleisiä, tunnettuja liikennesääntöjä vaan ihan vaan omasta päästä vetäistä selllaiset mäyräkoiradirektiivit, että asiaan vihkiytymättömiä närästäisi. Tai siis närästi minuakin, jo ennakkoon, koska olin asiasta hyvin perillä.
Väsyttämällä rakkaat kahelit ensin kotona kuvittelin, että pääsisimme kerrankin rusakoitten jälkien ohi huomaamatta niitä, eikä minua yritettäisi vetää kuusiston läpi verenmaku suussa tai koetettaisi nähdä kuinka hyvin telepatia ja ennakointi toimii, kun Aslan tekee kenguruloikkansa vauhdittomana lumipenkereen päälle ja yrittää kaataa ohimennessään pyöräilevän ihmisen.
"Ei sinne! Käännytään! Toiseen suuntaan, Alphonse, toiseen suuntaan! Ei sieltä! Ei sieltä!! Pyörä! Varovasti! Omalle puolelle! Nätisti! Reunaan! Älä syö sitä, Aslan! ÄLÄ SYÖ SITÄ!!" jne. jne.
Neljän kilometrin jälkeen hermoni olivat likipitäen riekaleina.
Mäyräkoirat 1 - Ihminen 0. Tämä on niin nähty.
ps. tänään satoi vettä, lämmintä oli 5 astetta. Tämä asetti taas uudet haasteet, kun Aslan huomasi, että jos se ottaa vauhtia ja levittää ilmassa raajansa se mätkähtää ja uppoaa niin syvälle pehmeään lumeen, että siitä näkyy vain hännänpää. Se hännänpää alkaa heilua niin, että koko lumikasa hytkyy ja temppu pitää uusia ja uusia ja uusia ja uusia...ja kun tuota lunta tuolla riittää ihan kivasti, niin muutaman kerran saa muistutella, että itse asiassa minua ja Alphonsea ehkä vähän palelee jo...kun sataa tuota vettäkin...ja tässä ollaan nyt seisottu ja seurattu herran leikkejä jokunen tovi...ja nälkäkin alkaa tulla...
Aslanille pitäisi ostaa pulkka ja lähteä sen kanssa laskemaan mäkeä tuntikausiksi. Se olisi ehkä sen mielestä ihanin ulkoleikkipäivä ikinä! Siis lukuun ottamatta viime kesän mökkeilyä, kun se sai piehtaroida järvessä ihan niin usein ja ihan niin paljon kuin halusi.
Hankittava pulkka ja laitettava toinen poju pulkkaan valjaissa kiinni ja toinen poju vetämään :D Kotimatkalla toisin päin :D
VastaaPoistaIdea on muuten hyvä, mutta siinä on yksi, vakava virhe: Alphonse, koiraloordi ja oloneuvos, ei kyllä ketään vedä sitten missään pulkissa! :D Se ei olisi sen arvolle sopivaa, että Aslan pönöttäisi passattavana ;) Näkisitpä välillä tätä meininkiä täällä kun ruokailun jälkeen koiraloordi asettuu kylkiasentoon makuulle ja katsoo _tiukasti_ Aslania, että "heti putsaamaan mun naama!" Alphonse ottaa näitä kasvohoitoja vastaan enemmän kuin mielellään ja kehtaa vielä närkästyneesti mulkoilla, jos homma ei ala luistaa tarpeeksi ripeästi ;)
PoistaMeillä vanhempien luona Elviiran naaman putsauksen hoitaa kissat! :D Ihanan karhea kieli. Elviira oikein kietoutuu kissan eteen kylelleen ja tunkee kuonoaan niiden naamaan. Piina varsinkin hoitaa Epsiä aina kovin, jos liikaa alkaa ärsyttään, niin Piina nappaa hampailla Elviiraa korvasta kiinni ja ravistaa :D
PoistaTuollainen hovimestarikissa olisikin hyvä palvelija! :D Harmillista vaan, että yleensä niillä on aika napakat kynnet ja hampaat ja osaavat myös niitä käyttää ;)
PoistaMä en vieläkään tiedä, että rakastaako Aslan kaikkia kissoja, vai haluaisiko se syödä ne? Jury on vielä päättämätön tämän asian suhteen, ennen kuin näkisi sen lähietäisyydellä kissan kanssa. Sen tiedän, että nähdessään ihanan tamman, siltä menee jalat alta - ja se, jos mikä on koominen näky! :)
Pojat, te ootte ihan pöllöjä! Tommosilla tuiskusäillä mennään mansikkapetiin pötköttämään eikä lähetä urheilemaan! Ootte ihan hassuja, kun lähette ulkoilemaan moisiin myrskyihin. Mut hyväksyn tommosen uhkarohkeen ulkoilun tässä tapauksessa, koska lopputulos oli just oikee: mäyrät voitti ihmisen!
VastaaPoistaMuiskut onnistuneesta suorituksesta!<3
Olen yrittänyt vakuutella niille, että ihan oikeasti joskus riittää kun vain käväisee näyttäytymässä ulkona, että siellä ei aina tarvi tarpoa sohjossa, loskassa, lumessa, vedessä kaulaansa myöten kilometritolkulla...mutta sitten mennään ulos ja näen mikä riemu se aina on, ja annan periksi =)
PoistaJa auta armias, jos meillä asuisi täällä jokin isomman rodun edustaja, mikä määrä lenkitystä siitä seuraisi! :) Tosin, sen pitäisi olla joku isompi, liikunnallinen koira (tai sitten kolmas mäyrä ;), että se pysyisi noiden tyyppien matkassa mukana.
ps. Jos Mirkun mansikkapeti olisi tarjolla, Mirkku sisällään, ei olisi kahta puhetta, että mennäänkö ulos vai Mirkun kylkeen kiinni <3
Ulkoilu 0 - Mirkku 1
Párek kommentoi: Voi että te ootte mainioita AA-pojat! Kyllä se lumikeli kelpais mullekin. Palvelijatar on ihan fed up kuratassujeni kanssa. Yhtä läträämistä joka lenkin jälkeen. Minä rakastan pehmeää lunta! Sitä vaan ei meilläpäin näy ei kuulu. Epistä! No, enpä vielä jaksais tämän antibioottikuurini aikana reihata. Ytyä kamaa tuntuu olevan, kun vie mäyräkoirankin voimattomaksi.
VastaaPoistaPárek, lumi se on mäyrän elementti: ihania hajuja pakkaa sisäänsä, mukavan viileää, sinne voi hyppiä ja siellä voi painia. Kesä on ihan kivaa aikaa, mutta näin humppatukkamallisille hieman liian lämpöistä Mitenkähän ne kanssaveljet siellä jossakin etelän maissa pärjäävät?
PoistaJuu, jos on kipeä, on levättävä ettei hertta rasitu, niin ihmisten kuin koirienkin. Ehkä sinnekin saatte lunta kun antibioottikuuris on loppu ja sitten pääset riehaantumaan kanssa ;)
Vointeja! Pidellään peukkuja, että tauti menee ohitse, eikä varsinkaan uusiudu!
t. Aflons