Koirakoulutusohjelmista

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Haluaisin tietää, että koska televisioon tulee ihmiskoulutusohjelmia, jotka on suunnattu koirille? Kuten aina, minulla olisi taas ohjelmapäälliköille ehdotuksia, joista voisi työstää monenlaista, virikkeellistä ja asiapitoista katsottavaa.

1. 'Näin saat ihmisen taipumaan hallintaasi; alkeiskurssi kaksijalkaisten peruskoulutukseen'- ohjelmassa käydään läpi miten homo sapiens sapiensiksesta tuli canis lupus familiariksen paras ystävä ja kuinka koirat kesyttivät ihmiset. Vuosisatoja kestäneen kehityksen tuloksena ihminen on saatu hakemaan koirilleen kaupasta ruokaa, sen sijaan, että koiran itsensä olisi se metsästettävä. Tämän lisäksi ihminen on tarjonnut koirille katon pään päälle, lämmikettä ja kulkuneuvoja, joilla matkanteko sujuu rivakammin kuin että koira joutuisi itse juoksemaan. Ytimekkään historiaosuuden jälkeen keskitytään opettelemaan telepaattista koulutusmuotoa, jossa ihmiskohderyhmä alistetaan koirien kiivaalle tuijotukselle. 

2. 'Aktivointikurssi ihmisille' on nimensä mukaisesti vinkkiohjelma ihmisten parissa työskenteleville koirille. Ohjelman moton "Mikään ei ole niin rasittavaa kuin toimeton ihminen!" mukaisesti pyritään pitämään ihmiskumppanien mieli virkeänä keksimällä mukavaa puuhaa jokapäiväiseen elämään; käydään läpi erilaisia aktivoimistapoja käskyttävästä haukusta aina itsepintaiseen vinkumiseen asti. Esimerkkitapaukset näyttävät kuinka toimettomat, joutilaat ihmiset saadaan valjastettua koirien hieromiseen, rapsuttamiseen ja leikittämiseen.  

3. 'Yritetään yhdessä'- ohjelmassa neuvotaan kuinka ihminen saadaan oppimaan operantin ehdollistamisen kautta pieniä tehtäviä ja kuinka näistä suoritteista voidaan saada kehittettyä pidempiä, yhtäjaksoisia suoritussarjoja. 'Yritetään yhdessä: hei, me onnistutaan!'-jatkokurssin aikana selvennetään kuinka ehdollistamista voidaan käyttää hyödyksi arkipäivän tilanteissa.

4. 'Jokaihmisen do's and don'ts'-katsauksessa käydään yksityiskohtaisesti lista asioista, joita ihmisen on tiedettävä eläessään koiran maailmassa. Sarjan selkärangan muodostavat ruokaan liittyvät taikauskot (koiran olisi muka saatava ruokaa vain muutaman kerran vuorokaudessa) ja suoranainen vääräoppineisuus (ruuan olisi muka oltava aina samaa). Suosittelemme, että koirat katsovat ohjelmaa ihmistensä kanssa, jotka tekevät muistiinpanoja näkemästään.

Olen käyttävissä, mikäli jotakin ideaa olisi työstettävä tai innovatiivisuuttani voitaisiin muulla tavoin hyötykäyttää. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Katson mielelläni koirakoulutusohjelmia ja pikaisen laskutoimituksen mukaan niitä pyörii Suomen televisiossa tällä hetkellä neljä kappaletta. Mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset muualla selättävät erilaisia ongelmia koiriensa suhteen. Suomalaisissa ohjelmissa ongelmat tuntuvat olevan jotenkin maanläheisiä: koira vetää hihnassa, sillä on eroahdistustaipumusta jne. Toisin on muualla, jossa kaikki menee isomman mittakaavan mukaan; esim. Amerikassa (ja Britanniassakin) suurin ongelma tuntuu olevan kuitenkin omistajilla, ei niinkään koirilla. Nimittäin kerta kerralta on yhtä hämmentävää huomata, että vakavin dilemma on suhteessa maalaisjärkeen ja lemmikin omistajuuden tuomaan vastuuseen elävän olennon hyvinvoinnista. Ei ihme, että koirabisneksessä liikkuvat isot rahat, jos kalliita kouluttajia tarvitaan kertomaan ihmisille, että koira tarvitsee liikuntaa ja virikkeitä, seurakin olisi suotavaa. Se kun on elävä olento.

Jännä juttu miten me täällä Pohjoisessakin kykenemme ulkoiluttamaan koiramme, vaikka sääolosuhteet eivät aina tukisikaan pyrkimyksiämme tässä touhussa. Miten vaikeaa voi olla esim. Kalifornian lämmössä viedä se koira ulos, jos se onnistuu Pohjolan - 30 asteen pakkasessakin? Ja jos joku vetoaakin siihen, että kaikki eivät onnistu täyttämään esim. ison koiran liikuntavaatimuksia, niin ehkä kannattaa hommata rotu, jonka kanssa pärjää. Ei pidä ottaa sitä liikunnallisinta versiota koirasta, jos itse ei tykkää ulkoilla. Tai ottaa sitä pentueen paimenviettisintä koiraa, jos ainut lammas on se, mikä löytyy paistina lautaselta. Sitten ihmetellään miksi se Fifi syö seinään reikää, kun kouluttajan haastatellessa omistajia tulee ilmi, että koira on päässyt kerran kuukaudessa pienelle hihnalenkille, saati että sitä koskaan olisi yritetty aktivoida mitenkään. Vanhat ja sairaat koirat ovat asia erikseen, mutta aika vähän on selitettävää niillä, joiden nuoret dobermannit asuvat pelkästään sisätiloissa ja syövät yhdessä sohvaa.

Toki ohjelmien editoinnissa on varmasti käytetty taiteellista vapautta ja tuotantoon ovat päässeet vain draamallisesti mielenkiintoisimmat keissit ja tietynlaiset äärilaitatapaukset, mutta silti...Kertaakaan ei, tosin, ole vielä vastaan tullut ohjelmaa ns. hiljaisista koirista, joiden määrä kasvaa huolestuttavasti Jenkkilässä. Näiltä koirilta on leikattu äänihuulet, etteivät ne haukkuisi ja näin häiritsisi omistajiaan. Kiva pieni sivubisness eläinlääkäreille. Käsittämätöntä. Ja mitä se kertookaan näiden eläinlääkärien ammattietiikasta? 

Katsellessani kerran erästä koiraohjelmaa, oli näkemässäni jaksossa omistajalla ongelma villin koiransa kanssa. Rotuna oli jokin maltankoira/bichon/tms. ja villihän se kaveri kieltämättä oli. Syy siihen löytyi niinkin yksinkertaisesta syystä, että koira oli koko päivän matkaboxinsa vankina sillä aikaa kun omistaja oli töissä. Koko päivä häkissä jossa ei mahdu kääntymään. Ulos päästyään koira viiletti menemään kuin järkensä menettänyt, jonka se varmasti olisi ihan oikeastikin menettänyt ellei asiaan olisi puututtu. Mutta että siihenkin tarvittiin kouluttajaa vääntämään oikein isosta ja värikkäästä rautalangasta omistajalle, että koiraa ei saa häkittää ja se tarvitsee liikuntaa. Ovatko nämä niitä ihmisiä, jotka eivät osaa solmia omia kengännauhojaan itse tai eivät koskaan vaivaudu opettelemaan viikonpäiviä ulkoa? Tai niitä, jotka luulevat, että koirilla on poistettavat paristot, että ihmiset voivat välillä ottaa taukoja koiranomistajuudessaan? Ihan oma lukunsa ovat sitten ne ihmiset, jotka ostavat kalliin juoksumaton koiralleen, että se saisi päivittäisen liikunnan. Edelleen, meillä saattaa olla täällä talvisin - 30 astetta pakkasta...

Alphonse, nappisilmä.