Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Meidän ihmisemme ovat olleet flunssaisia. Minulla ja Aslanilla on ollut tärkeä tehtävä olla karvaisina kyljenlämmittiminä ja lisäksi ihmiset ovat toivoneet, että jos voisimme häröillä tavallista vähemmän, niin se olisi oikein hyvä juttu. Otimme tämän ehdotuksen vakavina vastaan, käsittelimme sen ja totesimme kovin köykäiseksi. Pistimme painiksi.
Ei pidä sinun mäyräkoiran luovuutta rajoittaman.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Viimeisen muutaman viikon aikana lenkeistä jouduttiin viilaamaan päältä pari kilometriä pois/kerta, ja sitten ne typistyivät lähes kokonaan, ensin oman nilkkavaivani takia, sitten Alphonsen kipuilevan vatsan. Eron on huomannut; nilkka on voinut paremmin ja Alphonse sai toipua rauhassa.
Kun olimme kaikki riittävän tympäätyneitä lyhyisiin pyrähdyksiin (ja 'kaikilla' tarkoitan erityisesti Aslania...), otimme pitkät lenkit takaisin ohjelmistoon ja koirien ilo oli hetkittäin lähes hallitsematonta. Sitä poukkoilun, ryntäilyn ja pukkihyppelyn määrää...Oli pakko hillitä intoa turvallisuuden nimissä ja korottaa äänensä karjaistakseen "SEIS!" niin, että kitapurje lepatti ulkona. Itsekin säikähdin miten lujaa huusin, kun yhtäkkiseen juoksuleikkiin herpaantuneet mäyräkoirat ryntäsivät aivan liian lähelle ohiajavia autoja. Olin varma, että ulvaisemani volyymipulssin jälkeen lähipuiden oravat vetivät taas käpynsä väärään kurkkuun, mutta kieltämättä huuto toimi: mäyräkoirat jähmettyivät paikoilleen kuin muinaishyönteiset meripihkan sisälle.
Mutta ymmärrän minä toki koiriakin; ne ovat kuin kaksi ammattiurheilijaa, jotka pakotetaan treenikaudella sivuun, vilttiketjuun kiroilemaan ja potkiskelemaan turhautuneina pikkukiviä, mutta rajansa silti kaikella: ottakoon vain tehot irti lenkeillä, mutta riehuminen autotien varressa on kuuroutumisen uhalla kielletty.
Mutta ymmärrän minä toki koiriakin; ne ovat kuin kaksi ammattiurheilijaa, jotka pakotetaan treenikaudella sivuun, vilttiketjuun kiroilemaan ja potkiskelemaan turhautuneina pikkukiviä, mutta rajansa silti kaikella: ottakoon vain tehot irti lenkeillä, mutta riehuminen autotien varressa on kuuroutumisen uhalla kielletty.
Ilmiselvän liikuntavajeen paikkausta on yritetty kompensoida tottelevaisuustreeneillä ja kaikenlaisella muulla toiminnalla, johon ei ole suoranaisesti liittynyt nilkka, joka voisi liikaa rasittua. Ja nyt, kun pitkiä lenkkejä on taas tehty, on myös sattumalta törmätty siihen salaiseen reseptiin, jolla saadaan jopa Aslanin kaltainen intomieli uupumaan. Siihen tarvitaan päivän pitkät lenkit, mäyräkoirien säännötöntä vapaapainia, vähän taistelua maailmanherruudesta ja pitkä sessio tokoilua, jonka aikana koirat vuorottelevat ja suorittavat yhtä aikaa; ja ihan parasta on se, jos treenirupeama aloitetaan temmeltämällä aktivointilelujen kanssa. Tämän jälkeen nautitaan iltaruoka ja sitten ne kaatuvatkin suorilta jaloilta nukkumaan tyhennetyn juomakuppinsa viereen. Mainiota. Vouhotuskiintiön ja räyhyenergian saavutettua lakipisteensä kainalokkain nukahtaneet touhot ovat liikuttava näky.
Me ollaan Párekin kanssa nyt päätetty näin: Palvelijatar muuttuu mäyräkoiraksi ja me muutetaan sitten kumpikin teille. Tykätään nääs olla siellä missä tapahtuu ja on kivaa!
VastaaPoistaTeretulemast! :) Täällä on tosin tänä viikonloppuna ollut hyvin rauhallinen meininki, kun kaksikko on keräillyt voimiaan. Energiat on suunnattu ulos ja lumeen, jossa onkin sitten menty siihen malliin riemukkaasti, että vähän meinasi lopahtaa huumori aikaisin aamulla kun Aslan otti sellaisia spurtteja, että lumi pöllysi! :)
PoistaPäivän aktivointikaan ei oikein jaksanut innostaa koiria, joten ovat sitten saaneet vain nukkua väsymystään pois :) Kyljessä on hyvä vetää sikeitä ja erityisesti jos ihminen harhautuu rapsuttamaankin pitkäksi aikaa :)
Olisi kiva tehdä aikahyppy tulevaisuuteen ja nähdä, onko viiden vuoden päästä pojissa vielä yhtä paljon virtaa.
VastaaPoistaOllistakaan en olisi koskaan uskonut, että siitä tulee "rauhallinen". Tänään vapaapäivän kunniaksi käytiin lähikirjastossa ja hyvin hitaasti jäisellä tiellä edettiin ja sehän sopi myös mäyräkoiralle. Kummallakaan ei ollut kiire ja nautimme auringonnoususta (kello 10 maissa) ja yritimme pysyä pystyssä. Syksyllä hiekoitetaan asfalttia siihen malliin, ettei hiekkaa sitten ole jäätikölle asti levitellä. Meidän tie on pelkkää jäätä ja luistimet olisivat käyttökelpoisimmat kulkuvälineet. Tai miehen icebugit.
Onneksi ei sada ja taivas on kirkas. Sunnuntaina on adventti ja joulukuun ensimmäinen. Siitä se alkaa vuoden lyhyimmän päivän odottaminen. Kohta päivä alkaa pidentyä!
Varmasti vauhti hidastuu kun vuosia tulee lisää, mutta jos saavat terveinä pysyä (toivottavasti!) on tuota peruskuntoa työstetty ihan sitä silmällä pitäen, että vielä vanhuksinakin olisivat vahvoja ja virkeitä :) Toivon totisesti, vaikka eihän sitä koskaan tiedän - ja vuodet kuluvat niin järkyttävän nopeasti, eikä rakkaiden, hännällisten elinkaari ole ollenkaan niin pitkä kuin haluaisi...
PoistaIhan järkyn liukasta on ollut, väärässä asiassa on taas säästetty kun hiekoitusta on ollut niin niukasti :( Ulkona on tavannut lenkillä tosi kiukkuisia ihmisiä koiriensa kanssa :/ Nyt onneksi kun tuota lunta on tullut hulvattomasti lisää, ei siellä ole liukastakaan enää. Kunhan pysyisi maassa...ja sitten voisi tosiaan se kevätkin taas tulla ;)
Kävin ostamassa icebugit ja kävin Ollin kanssa testilenkillä. Hyvin toimivat!
PoistaPitäisi noita Icebugeja itsekin harkita jossakin vaiheessa, vaan nyt on kenkiä niin hyvin joka säähän, että vielä ei ole tullut ajankohtaiseksi...katsotaan sitten kun liukastun ja kaadun :/ Hui, ei pitäs manata, ei...
PoistaOnnistuuko noiden väsyttäminen tosiaan?;) Mirkku on samanlainen tapaus: täysillä mennään siihen asti, kunnes illalla tulee sammuminen. Mutta vielä yöunille sammuttuaankin Mirkku on se sama energiapakkaus: jos emäntä yrittää lähteä yksin ulos, Mirkku on aina valmiina lähtemään mukaan. Se onkin yksi Mirkun parhaista puolista: energia ei lopu kesken eikä niin taida käydä teidän pojillekaan.
VastaaPoistaP.S: Ihan itkettävän hellyyttävät nuo viimeiset kuvat!<3
Mikään muu ei väsyttämisessä auta meillä kuin rivakat aivopähkinöiden pureskelemiset ;) Toki lenkkeily väsyttää fyysisesti, erityisesti nyt kun ulkona on ollut ihan oikeasti jo hankea mäyräkoiran kokoiselle tapaukselle ja siellä juokseminen on takuulla tuntunut lihaksissa, ede vähän ;) Aslanilla on hurja vauhti päällä koko ajan, perässä ei pysy ellei sitä jarruttele jatkuvasti. Alphonse fiilistelee lumestakin, vaikka juoksee kyllä myös, mutta noin niin kuin yleisesti ottaen haluaa nuuskia kaiken ja seurata kaikessa rauhassa miljoonaa jälkeä :)
PoistaMeillä on sama juttu: vaikka uni olisi kuinka syvää, on vähintään yksi korva per koira suunnattuna ihmisiä kohti, jos vaikka joku vetäisi ulkovaatteita päälle. Ja sitten jos näin käy, ollaan naamat pitkänä kun ei päästä mukaan - edes kesken unien ;)
Hippilapset ovat kyllä suloisia nukkuessaan toistensa kainaloissa, myönnän <3 Mirkulle pusut! :)
Ai parivaljakolla on ollut ylimääräisiä höyryjä?:) Itse olen sitä mieltä, että hyväkuntoista koiraa ei pysty lenkkeilyllä uuvuttamaan, tai sitten se lenkki pitää olla sellainen viiskytä kilometrii:) Sitten se koira on uuvahtanut. Ajossahan noi mäyrikset juoksevat yhtä soittoa nelisen tuntia. Sitten se nostetaan auton takakonttiin levolle ja toinen jatkaa. Yleensähän "tosi,tosi" metsästäjillä on juuri kaksi mäykkyä tätä varten. Itse olen katsonut helpommaksi uuvuttaa Ossin jollain "älyleikillä", vaikka Ossin päivämatkat ovat ehkä puolet teidän lenkeistä. maks noin 5-6 kilsaa päivä. Mutta ovat nuo söpösii nukkuessaan, ihan kuin vauvat:) Terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaKyllä niitä höyryjä noilla kahdella siihen malliin on, että niistä jos riittäisi vähän huushollin ihmisillekin, niin hyvä olisi ;)
PoistaJuu, pelkkä lenkitys ei väsytä niin, että mielikin olisi uupunut, vaikka keho olisikin. Fyysinen rasitus tekee koirille hyvää, erityisesti noin nuorille ja aktiivisille, mutta kun joutuu päätään käyttämään, niin uupumus on kokonaisvaltaista ja uni maittaa. Joskus on kyllä tullut huomattua, että liika on liikaa, kun pojat ovat tohisseet menemään harrastuksissaan, lenkkeilleet, leikkineet ja suorittaneet, niin sitten uni on ollut levontonta: Aslan on ulvonut unissaan ja Alphonse murissut ja juossut jatkuvasti :) Sitten otetaan aina vähän iisimmin seuraavana päivänä :)
Ossillaan rapsutuksia! :)
Sydän sulaa noista nukutaan viekukkain -kuvista ♥
VastaaPoistaHippilapset osaavat räydyttää sydämen välillä ja sitten taas seuraavassa hetkessä pingottavat hermoja ;) Ovat ne, sellaisia mussukoita <3
Poista