Resepti väsyttämiseen

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Meidän ihmisemme ovat olleet flunssaisia. Minulla ja Aslanilla on ollut tärkeä tehtävä olla karvaisina kyljenlämmittiminä ja lisäksi ihmiset ovat toivoneet, että jos voisimme häröillä tavallista vähemmän, niin se olisi oikein hyvä juttu. Otimme tämän ehdotuksen vakavina vastaan, käsittelimme sen ja totesimme kovin köykäiseksi. Pistimme painiksi. 

Ei pidä sinun mäyräkoiran luovuutta rajoittaman. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Viimeisen muutaman viikon aikana lenkeistä jouduttiin viilaamaan päältä pari kilometriä pois/kerta, ja sitten ne typistyivät lähes kokonaan, ensin oman nilkkavaivani takia, sitten Alphonsen kipuilevan vatsan. Eron on huomannut; nilkka on voinut paremmin ja Alphonse sai toipua rauhassa.

Kun olimme kaikki riittävän tympäätyneitä lyhyisiin pyrähdyksiin (ja 'kaikilla' tarkoitan erityisesti Aslania...), otimme pitkät lenkit takaisin ohjelmistoon ja koirien ilo oli hetkittäin lähes hallitsematonta. Sitä poukkoilun, ryntäilyn ja pukkihyppelyn määrää...Oli pakko hillitä intoa turvallisuuden nimissä ja korottaa äänensä karjaistakseen "SEIS!" niin, että kitapurje lepatti ulkona. Itsekin säikähdin miten lujaa huusin, kun yhtäkkiseen juoksuleikkiin herpaantuneet mäyräkoirat ryntäsivät aivan liian lähelle ohiajavia autoja. Olin varma, että ulvaisemani volyymipulssin jälkeen lähipuiden oravat vetivät taas käpynsä väärään kurkkuun, mutta kieltämättä huuto toimi: mäyräkoirat jähmettyivät paikoilleen kuin muinaishyönteiset meripihkan sisälle.

Mutta ymmärrän minä toki koiriakin; ne ovat kuin kaksi ammattiurheilijaa, jotka pakotetaan treenikaudella sivuun, vilttiketjuun kiroilemaan ja potkiskelemaan turhautuneina pikkukiviä, mutta rajansa silti kaikella: ottakoon vain tehot irti lenkeillä, mutta riehuminen autotien varressa on kuuroutumisen uhalla kielletty.

Ilmiselvän liikuntavajeen paikkausta on yritetty kompensoida tottelevaisuustreeneillä ja kaikenlaisella muulla toiminnalla, johon ei ole suoranaisesti liittynyt nilkka, joka voisi liikaa rasittua. Ja nyt, kun pitkiä lenkkejä on taas tehty, on myös sattumalta törmätty siihen salaiseen reseptiin, jolla saadaan jopa Aslanin kaltainen intomieli uupumaan. Siihen tarvitaan päivän pitkät lenkit, mäyräkoirien säännötöntä vapaapainia, vähän taistelua maailmanherruudesta ja pitkä sessio tokoilua, jonka aikana koirat vuorottelevat ja suorittavat yhtä aikaa; ja ihan parasta on se, jos treenirupeama aloitetaan temmeltämällä aktivointilelujen kanssa. Tämän jälkeen nautitaan iltaruoka ja sitten ne kaatuvatkin suorilta jaloilta nukkumaan tyhennetyn juomakuppinsa viereen. Mainiota. Vouhotuskiintiön ja räyhyenergian saavutettua lakipisteensä kainalokkain nukahtaneet touhot ovat liikuttava näky.