Treenien säätämistä koirien erilaisten luonteiden mukaan

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Minä, A. Jokinen.

Se toinen A. Jokinen. Se villimpi. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Erinäisten pikkutemppujen lisäksi meillä harjoitellaan soveltavaa tokoa, eli treenataan peruskauraa: tottelevaisuutta. Mitään erityistä tavoitteellisuutta treeneissä ei ole ja päämäärähakuisuuttakin vain sen verran, että tarvittaessa koirat saa nanosekunnissa komennon alle. Tähän mennessä tulokset ovat olleet tositilanteissa vaihtelevia, koska ihmisen laiskuuden takia häiriötilanteissa ei ole riittävästi treenattu. Sillähän ei ole mitään tekemistä asian kanssa, että ulos lähdettäessä mäyräkoirat monesti ripustavat nätisti korvansa naulakkoon ennen kuin käyskentelevät hallitusti ulos ovesta.

Treeneissä siirrytään vaiheittain eteenpäin ihan koirien innokkuuden, sieto- ja kestokyvyn mukaan, ja vaikeusaste määräytyy kulloisenkin suorittajan mukaisesti. Se tiedetään jo ennestään, että Aslan sietää lukemattomia toistoja ja antaa yleensä tasalaatuisen hyvää tulosta. Sillä on terävät, suhteellisen ekologiset liikkeet, se tykkää suorittamisesta ja on helposti motivoitavissa herkuilla. Aslan ottaa komentoja hyvin vastaan ja pyrkii selvästi tekemään niin kuin ihminen on tarkoittanut. Jos siltä pyytää jotakin liian hankalaa, liian nopeasti, se istuu alas ja luo ihmiseen katseen joka on helppo tulkita: "Et voi vaatia minulta sellaista mitä et ole opettanut." 

Alphonse on hankalampi tapaus ja hitaammin innostuva, koska sen mielenkiinto saattaa häilähdellä enemmän ja siltä puuttuu se tietty miellyttämishalu, joka Aslanissa korostuu harjoitellessa. Alphonse on äärimmäisen hyvä keskittymään niin halutessaan, valitettavasti se vain valitsee hyvin tarkoin mikä on keskittymisen arvoista. Motivaation ollessa kohdillaan se istuu vaikka iäisyyden herkkupala kummankin etutassunsa tai kuononsa päällä odottamassa lupaa syödä tai näyttelytilanteessa poseeraa jämäkästi paikoillaan välittämättä ympärillään olevista muista uroksista. Mutta treeneissä se saattaa ruveta kesken kaiken ihastelemaan elämän yltäkylläisyyttä tai vaihtoehtoisesti ruveta sumeilemattomasti härnäämään Aslania. Lisäksi se osoittaa selkeästi milloin sille riittää ja vaihtaa tarmokkaan askelluksensa laahustamiseksi tai alkaa muulla tavoin viivytellä, esimerkiksi tutkimalla innokkaasti kynsiään tai jalkalistoja. Ei tarvitse olla meedio nähdäkseen tällöin sen pään sisään.

Alphonse on myös herkkä ohjaajan virheille. Sen kanssa on oltava jämpti, mutta äärimmäisen oikeudenmukainen ja johdonmukainen. Mikä on voimassa tällä hetkellä on oltava voimassa myös ikuisesti tai yhteistyön loppu häämöttää hyvinkin pian ihmisen edessä. Tämä ei tosin ole tullut minään yllätyksenä vastaan, vaan näin on aina Alphonsen kanssa ollut, ihan alusta asti. 

Aslanin kanssa voi joustaa yllättävänkin paljon. Se on sillä tietyllä tavalla joustavampi, joka tekee sen kanssa treenaamisesta helpompaa...Kunhan ensin väsyttää siitä liian energiat pois, mikä taas puolestaan vaatiikin sitten enemmän töitä. 

Aslan on hyvä harrastuskoira: terävä, nopea ja innostuva. Vielä kun saisi valjastettua ja kanavoitua kaiken sen energian mikä sen sisällä pulppuaan, niin sen kanssa voisi treenata vaikka mitä. Mikään määrä impulssikontrollitreeniä ei ole sille liikaa että se oppisi hillitsemään villin ja velmun luontonsa. Ja koska koirat ovat keskenään niin erilaiset, täytyy niiden kanssa luonnollisesti myös treenata eri tavalla: Alphonsen kanssa sheippaan naksuttimella, mutta Aslanin kohdalla tästä oppimismallista on välillä enemmän haittaa kun hyötyä, koska se jää selvästi odottamaan jokaisen silmänräpäyksen jälkeen clickerin napsahdusta ja unohtaa puolittain mitä oltiin tekemässä. "Katso miten hienosti hengitän: palkka! Katso miten upeasti osaan olla räpäyttämättä silmiäni: palkka!" Sen kanssa opetellaan aina kokonainen liikesarja ja palkataan vasta sitten.

Saapa nähdä mitä mäyrät ketusta pitävät, sitten kun päästään sytyttelemään niitä jossakin vaiheessa. En tosin tiedä onko Aslan keinoluolille liian iso, mutta sen näkee sitten, että päästäänkö edes sinne asti vai suhtautuvatko ne kettuun niin kohteliaan ystävällisesti, ettei niitä ahdinkoon voi edes laittaa. 

ps. yllättävänä kompastuskivenä ja kynnyskysymyksenä treenatessa on ilmaantunut Alphonsen selkeä kyvyttömyys peruuttaa taaksepäin ihmisen nilkan vieressä siten, että pylly pysyy ilmassa. Seisoessaan ihmisen edessä ja saadessaan peruutuskäskyn se toimii ihan normaalisti ja peruuttaa neljällä jalalla. Kysymys kuuluukin, että miten paljon se hanuri oikein painaa, että 'peruuta'-komennossa ihmisen vieressä edetessä mäyräkoira ankkuroi berberinsä maanpintaan kiinni ja peruuttaa pyrstö maassa? Kyseessä on mäyräkoiran hanuri. Se ei mitenkään voi painaa tonnia.