Potilas Saarisen gastriitti

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Oksensin toissapäivänä kerran. Eilen pari kertaa ja vatsakin äityi niin kipeäksi, että mourusin ja itkin ääneen. Jouduin eläinlääkäriin. Pistettiin nesteytystä, vaikka olin vain ihan vähän kuivunut, koska olin juonut niin hyvin - tosin olin oksentanut suurimman osan vedestä. Näytin kamelilta; minulla oli kolme isoa pahkuraa nestettä ihon alla niskassani. Ihminen keitti minulle lihalientä häränhännästä, eli sain koirien makuvettä, jota saan juoda vain pieniä määriä kerrallaan. Aslankin saa juoda sitä, sekin pitää makuvesistä.

Eläinlääkärissä mukanani oli taas assistenttini, joka piti vahtia ja aiheutti pientä älämölöä odotushuoneessa vartioimalla ettei kukaan päässyt liian lähelle minua kun olin niin kipeä. Mutta painia en ole jaksanut sen kanssa, enkä käydä kunnon lenkeillä, joten olen levännyt sillä aikaa kun Aslan on lenkkeillyt. Ihmisen kertoman mukaan se on käyttäytynyt lenkillä tosi hienosti, ei ole räyhähenkeillyt  ja on totellut kuuliaisesti. Ehkä sitä on pelottanut, että siltäkin mitataan ahterista kuume ja senkin jalasta vuodatetaan kolme putkiloa verta ellei se ole nätisti. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Alphonsella on taas gastriitti, puskista ja yllättäen. Liikkeellä eläinlääkärissä oltiin jälleen kerran ajoissa, eikä tälläkään kertaa tarvittu sen takia antibiootteja, mutta nesteystä kylläkin (tavaraa kun tulee molemmista päistä se on varmin tapa estää kuivuminen) ja oksennuksen estolääke ihon alle, varmuuden vuoksi. 

Edellinen kerta tämän taudin kanssa oli heinäkuussa, ja aika huolestuttavahan tuo frekvenssi on näillä kohtauksilla...mikään ei ole muuttunut, joten ilmeisesti vatsa ärtyy taas ihan hengittämisestäkin. Ruokavalioon ei tehdä vieläkään muutoksia, koska nyt mennään jo niin viilatulla meiningillä, että en tiedä mistä kohtaa enää voisi kiristää tai nipistää, tosin lohi täytynee jättää pois ainakin hetkeksi, koska se on ainoa rasvainen ruoka mikä voisi mitään oireita ylipäänsä aiheuttaa Alphonselle. 

Verikokeet otetettiin kattavasti ja pvk:n tulokset saatiin jo käynnin aikana, loput eläinlääkäri soitteli myöhemmin illalla kotiin. Tulokset näyttivät hyviltä ja mahdollinen haimatulehduksenkin mahdollisuus oli poissuljettu vastauksissa. Eikä Alphonse kyllä aristanut vatsaa ulkoisestikaan tutkimalla, mutta tässä vaiheessa sekin vaihtoehto piti sulkea pois. Tulehdusarvot nyt tietenkin olivat vähän koholla, mutta noinkin kipeäksi koiraksi veriarvot olivat muuten oikein hyvät ja kertoivat senkin, että barffaus on ollut nappivalinta. 

Aslankin kävi vaa'alla eläinlääkärissä ja yllätykseksi huomattiin, että paino oli kuin olikin noussut kilolla! Missään se ei näy, joten lihaksiin lienee mennyt, koska yhtä kapea on mäyrän poika kuin ennenkin, mutta kilo on valtavasti noin pienellä rodulla. Ruokamäärien reilu nostaminen on tuottanut tulosta, vaikkei sitä silmämääräisesti huomaakaan.  

Urhea potilas Saarinen Jokinen.