Sanavarastosta

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ihminen kun jaksaa rasittavuuteen asti pähkäillä ja analysoida asioita, niin helpottaakseni hänen aivotyötään (jonka täytyy olla vaativaa niin pienillä ihmisaivoilla) listaan tähän joitakin sanoja, joiden merkityksen tiedän.

Ihmisteni kutsumanimet = luonnollisesti. Olisi hyvin kummallista elää ventovieraiden keskellä.

Lentokone = Taivaalla. Ei lintu. (Aslan ei tiedä. Se katselee aina ympärilleen, kun ihminen sanoo lentokone. Minä katson ylös. Tiedän missä se kulkee.)

Bussi = Iso auto.

Auto = meidän auto, musta. Kaikki mustat autot ovat meidän autoja. 

Pyörä = niitä pitää varoa, eikä niitä saa merkata.

Silta = mukava paikka, josta voi katsella alaspäin vaikka kuinka kauan. Alhaalla kulkee vaihtelevasti vettä, ihmisiä tai autoja, myös sorsia.

Posti = haetaan laatikosta. Aiheuttaa joskus ärtymystä ihmisissä.

Yläkerta = sinne ei päästä.

Suihku = sinne ei haluta päästä.

Sauna = liian kuuma Aslanille.

Vesi = juomista varten, ei itsensä kastelemista varten (Aslan...).

Tankki = juomakuppi, "Käykääs tankilla", meille sanotaan.

Häkki = nukkumapaikka, piilopaikka.

Mökki = toinen nukkumapaikka ja sinne ei mahdu kahta mäyräkoiraa yhtäaikaa. Aslan jää ulos.

Eri ruumiinosat = esim. takatassu on ihan eri asia kuin etutassu, tämä tuntuu olevan tärkeää ihmiselle. "Nosta etutassua. Ei sitä takatassua, vaan etutassua."

Eri huoneiden nimet = tuulikaappi on eri asia kuin vessa. Merkittävin ero on siinä, että tuulikaapin kautta pääsee ulos, vessan kautta ei. Vessassa ei ole hätäpoistumistietä, vaikka meistä kumpainenkin Aslanin kanssa pentuna luuli niin ja piti itkeä oven takana, jos ihmiset menivät sinne. 

Kavereitten nimet = meillä on lukuisia koirakavereita. Ihminen tietää niiden kaikkien nimet, mutta vain harvojen ihmisten nimiä, joita kaverit ulkoiluttavat.

Luonnonilmiöt = sade, lumi, tuuli, jää.

Lasi = en ole ihan varma mitä se 'lasi' on, mutta se esiintyy lauseissa "Älkää menkö sinne, siellä on lasia!" Se on jotakin varottavaa, siis.

Loma, viikonloppu = en ole myöskään täysin varma näiden termien merkityksestä, mutta ne sanotaan yleensä iloisella äänellä ja niiden aikana tapahtuu aina jotakin kivaa. 

Komentosanat = näitä on iso liuta, joskus teeskennellään ettei ymmärretä niitä.

Ruokaan liittyvät sanat = näitäkin on iso liuta, joskus teeskennellään ettei ymmärretä mitään muuta kuin näitä.

Lääke = se on hyvää, sen kanssa saa aina jotakin herkkua.

Panta, hihna, valjaat jne. = Mäyräkoiran rajoittamiseen käyttävä välineistö.

Rappuset = Niiden kautta pääsisi yläkertaan, mutta ne on suljettu kirotulla portilla.

Huonekalujen nimet = tiedämme eron sohvan, pöydän, sängyn, pedin, kaapin ja kirjahyllyn välillä. Ja tiedämme myös niitä yhdistävän tekijän: Aslan on nukkunut niistä jokaisessa.

Kieltosanat = Täydellisen turhia, tulevat liian usein ulos ihmisten suusta. Epäilen, että ihmisillä on tourette.

Kaikki mukavat asiat, kivat lauseet = erityisesti "Ensin on Alphonsen vuoro!", joka on paras kuulemani lause. Tämän lisäksi on liuta muitakin, joihin liittyvät esimerkiksi hevoset, sillat, lelut, herkut, temput, koirapuisto, autoilu, loma, vieraat jne. 

Kaikki meidän lukuisat lempinimemme = niitä on ihan hirveästi, mutta tiedämme ne kaikki. Ihmisten mielikuvitus on tässä nimenomaisessa asiassa valitettavan rajaton. Joskus saattaa vähän nolottaa, kun ulkona kailotetaan: "Luppis! Pinnis! Tänne!" 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Lenkit ovat hyvää aikaa kirjoittaa päänsä sisällä postaus toisensa jälkeen tai miettiä asioita, jotka tarvitsevat erityistä puntarointia - sekä hajauttaa sitten keskittymisestään vaatimattomat n. 80% siihen, että estää hihnoissaan kimpoilevien taskurakettien sytyslankojen palamista liian nopeasti, esim. kohdatessa vieraita koiria. 

Tiedostan myös puhuvani koirille laveasti ja seikkaperäisesti lenkkien aikana,  mm. pohtivani niiden kanssa luonnonilmiöitä, kuten esimerkiksi sitä, että mihin on saukko kadonnut järvenrannasta, kun viime talvena se oli joka aamu paikallaan ja Aslan tuijotti sitä lumoutuneena niin kauan, että meillä meinasivat jalat jäätyä Alphonsen kanssa siltaan kiinni. 

Jatkuvan puhetulvani välittömänä seurauksena koirien sanavarasto on salakavalasti kerryttänyt itseensä vinon pinon erilaisia termejä. Eläinkunnan edustajista kaksikko tunnistaa koiran, oravan, hevosen, kissan, jäniksen (en ole kokenut tarpeelliseksi erotella rusakkoa ja jänistä, kun en itsekään niitä aina erota toisistaan) joutsenen, sorsan ja kaikenkattavasti 'linnun' - tämä johtunee omasta rajoittuneesta kyvystäni tunnistaa siivekkäiden lajeja ja yleensä liikutaan suvereenisti akselilla joutsen-sorsa-jokulintu. 

Hyönteismaailmassa on vain yhtä lajia: kärpänen eli 'käpä' ja nimitys pitää sisällään kaikki sudenkorentoa pienemmät ja lentävät. Sudenkorento puolestaan on sellainen tuttavuus, ettei Aslan oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua, vai pitäisikö ollenkaan. Meillä lentelee aina loppukesästä isoja parvia näitä ballistisesti haastavia hyönteisiä järven läheisyydessä ja Aslanin naamasta näkee, miten se puntaroi, että mitä ihmettä ja ne ovat, ja voiko niitä kenties syödä? Sen on aina pakko pysähtyä katselemaan niitä pää kallellaan pitkäksi aikaa.

Arkipäivän kielessä on varmasti valtava määrä sanoja, jotka ovat koirille tuttuja, mutta niitä ei edes tule ajatelleeksi; veikkaisin, että näihin lukeutuu niin laaja joukko sanoja, että niiden määrää voi vain arvuutella. Ensimmäiseksi tulevat mieleen ihan jokapäiväiset tavarat: pyyhkeet, peitot, avaimet, kengät jne. Se, miten koirat mieltävät joko kaikki tai osan näistä sanoista, onkin sitten ihan eri juttu.

Aslanin maailma on ihastuttavan monimuotoinen ja jännittävä paikka. Toivottavasti se ei koskaan menetä kykyään ilahtua loputtomista, pienistä asioista.