Moi! Minulla olisi teille arvausleikki!
Mistä tietää, että ulkona on ollut lunta, tuulta ja tuiverrusta?
vastaus: Ihmisellä on rasitusvamma kummassakin kädessään.
Ihminen ei ole saanut aikaiseksi ottaa meistä tuoreita kuvia, joten mielikuvitellaan - jos vastaan tulee uusintakierroksella olevia otoksia - että nämä kuvat ovat uusia.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Aslan eli Häslän - Älyn ja Väläyksen se toinen osapuoli - on onnistunut tempomaan jänöjusseja jäljittäessään ja tuulessa juostessaan toisenkin käteni hajalle. Ensimmäinen meni siinä, kun samainen mäyrä lähti ryntäämään väärältä puolelta katulamppua ja käsivarteni oli jokseenkin mallikkaasti kietoutuneena sen tolpan ympärille sillä seuraksella, että se alkoi vääntyä väärään suuntaan. Siihen suuntaan, joka ei ole kääntymissuunnaltaan ollenkaan luonnollinen.
Tämä toinen käsi on sitten nyitty ja kiskottu muuten vaan rikki ja nyt on tenniskyynärpäätyyppinen kipu läsnä ihan 24/7. Käsivartta voi aika hyvin käännellä ja väännellä, mutta nyrkkiin puristaminen sattuu, eikä tuolla kauheasti mitään nostella ja/tai kannella. Lenkillä käyminen ei nyt ihan ole se parhain juttu.
Onneksi minulla ei ole kuin kaksi kättä. En ehkä kestäisi, jos kolmaskin hajoaisi.
Se, joka aina toitottaa miten hyvälle tuulelle tulee kun käy lenkkeilemässä ja liikkumassa, on väärässä. Hyvin, hyvin väärässä. Ulkona hajoavat ulokkeet, eli raajat. Jos, siis, vielä kuulette minun hehkuttavan asiaa missä muodossa tahansa - vaikka ihan viattomasti sivulauseessa ja rivienvälistä, marginaalissa ja korulausein, niin ottakaa tikku ja pistäkää minua silmään. Kiitos.
Auts ja aijai! Varmasti sattuu. On se niin hauskaa, kun koirat ovat energisiä ja menokkaita ; ) Meikälikka kiskoo vastahakoista minimäykkyä perässään ja kerää paheksuvia katseita. Koiruus saa lempeitä myötätunnon hyristelyjä. Jokaisessa kulmassa riiviö takuuvarmasti haluaa juuri vastakkaiseen suuntaan kuin mihin olen jo puoliksi menossa. Suorilla pätkillä pysähdytään tuijottelemaan puunlatvoja tai hyvin mietteliäänä horisonttiin. Mutta annas olla jos vainuetäisyydellä kipittelee narttu! Johan tulee nuoreen herraan virtaa. Silloin on meikäläisenkin ranteet koetuksella. Pitäisköhän hankkia sellainen talutin, joka kiinnitetään vyötärölle (niitä näkyy hölkkääjien koirilla). : ) : )
VastaaPoistaAslan on järkyttävän vahva. Siis ihan oikeasti voisi luulla, että siellä hihan päässä vetää sonni, sen verran on voimaa pojassa. Ei siis ihme, että on kädet koetuksella...ja momenttiahan löytyy mäyriäiseltä kummasti kun painopiste on matalalla.
PoistaMeillähän Alphonse oli pentuna just tuollainen millaiseksi Párekin kuvailit :) Teitä halusi kulkea vain _tiettyyn suuntaan_ ja mulla oli täys työ yrittää vakuuttaa sille, että se on ihan sama tie toisinkin päin. Jokin mystinen mäyräkoiran sumea logiikka siinä taas oli, että oksat pois! :D
Se talutin voisi toimiakin, mutta just nyt kuvittelin, että miten mulle kävis kun toinen mäyrä syöksyisi siihen suuntaan, mihin pupujussi on kadonnut ja toinen siihen, mistä se on tullut, kuten monesti käykin. Menisinkö kahtia? Apua.
Onko Párek kauhean riistaviettinen? Meillä Alphonse on hyvin ja Aslan on äärimmäisen hyvin. Ei hirveän kiva kombo kun täällä tuota jänöjussia on nurkat väärällään...
Ai hitsi kun kurjaa, toivottelen pikaista paranemista!
VastaaPoistaEi oo kivaa kun yksi tempoo sinne ja toinen tänne, varmaan menee somuksiin ihminen siinä välissä. Meillä taasen on kuten Pirjoriitalla, mäykkyä saa useimmiten kiskoa perässään. Varsinkin sateella ja pimeällä. Ymph, ei kiva.
Kädet sinkuvat ja venyvät kyllä tässä hötäkässä kun kaksi pässiä nykii nauruissaan eri suuntiin. Yritän säästää tuota kipeämpää kättäni, mutta aika huonosti sitä pystyy säästelemään. Joulun aikana yritän kuitenkin lepuuttaa mahdollisuuksien mukaan, muuten se on ihan tohjona.
PoistaIhanaa Joulua teille! :)