tiistai 3. joulukuuta 2013

Itkusta asiaa

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Aslan tykkää nukkua öisin siten, että se rakentaa sohvatyynyistä itselleen karsinan eli yksiön. Se möyhentää ja asettelee tyynyt sopivaan muotoon, kierähtää niiden alle ja nukahtaa. Kun se sitten joidenkin aikojen päästä herää, sillä on kuuma. On pakko mennä lattialle viilentymään ja jatkamaan unia aina siihen asti kunnes täytyy päästä takaisin sohvan pehmeyteen. Sillä esiintyy tätä päättämättömyyttä öisin kun sen lämmönsäätelyjärjestelmä ei toimi niin tehokkaasti kuin minulla. 

Yrittäessään takaisin sohvalle, se kohtaa ylipääsemättömän ongelman: sohvatyynyt on aseteltu jo valmiiksi karsinamalliin, eikä se voi muokata niitä. Se siis istuu lattialle ja itkee surkeasti. Ihmiset heräävät, ihmettelevät, että miksi alakerrasta kuuluu taas surkeaa vinkunaa keskellä yötä. Siinä kitinässä ei kukaan saa nukuttua. 

Kun Aslanin yöitkujen syytä on alettu tutkia, on testaamalla huomattu, että jos sohvatyynyt palauttaa alkuperäiseen asentoonsa, se hyppää heti sohvalle, siirtää ne mieleisilleen paikoille ja nukahtaa välittömästi. Tämä takaisi unirauhan, mutta saattaisi olla aika hiljaista, jos ruvettaisiin arpomaan, että  kuka tulee öisin yläkerrasta alakertaan järjestelemään sohvatyynyjä mäyräkoiran haluamille paikoille. Kaikille on ilmeisen selvää, että minä se en ainakaan ole, ja Aslan puolestaan ei ole itse hoksannut, että se voisi tehokkaasti käyttää yöaikansa tuusaamalla tyynyjensä kanssa oma-aloitteisesti. Siinähän sillä kuluisi sutjakkaasti tuntikaudet, jos se siirtelisi pehmikkeitä edes takaisin.

Itsehän tykkään hämmentää soppaa menemällä nukkumaan Aslanin työstämän sohvatyynyhässäkän keskelle ja murisemalla jos se yrittää ängetä sinne. Silloin se varsinkin itkee. Ihmiset eivät toistaiseksi ole arvostaneet näitä nokturnaalisia toimintoja kauhean korkealle, varsinkaan naisihminen, joka herättyään muutaman tunnin yöunen jälkeen harvemmin enää nukahtaa takaisin. (Ei nukahtanut tänäänkään, vaan ilmestyi alakertaan aamukahdelta, ja meidän piti heti mennä Aslanin kanssa heiluttelemaan häntiä, heittäytymään selälleen ja käymään toivioretkellä keittiössä etsimässä hiukopalaa. Jota ei tullut.)

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

"Just nyt ei ehtis poseerata, mutta saat ottaa kuvan, jos otat nopeasti. Mulla on tässä vähän muutakin hommaa..."

"Kiitos, kuvaaminen riittää nyt. Keskityn ottamaan tämän pallon hengiltä tässä välissä. Mene kuvaamaan Alphonsea, se on joutilaana sohvan alla."

6 kommenttia:

  1. Ja minä kun olen luullut, että meillä on työlästä kun pienemmän pitää käydä suunnilleen joka toinen yö makuuhuoneessa tarkistamassa, ettemme ole yön aikana kadonneet. Se käy vonkumassa sänkyni vieressä ja yleensä pelkkä toteamus "mee nukkumaan" riittää ja se hipsuttaa tiehensä. Toisinana pitää kuitenkin heittäytyä selälleen rapsutettavaksi.
    Mutta eipä kuulosta teidänkään yöt rauhallisilta. Ja yläkerrasta on kyllä pitkä matka alas keskellä yötä. Voi näitä mäyräkoiria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meillä kanssa tuo "Mee nukkumaan!" kuuluu kiitettävän usein - ja kyllä se toimiikin, onneksi, mutta sitten joskus on niitä öitä, että tyynyt pitäis saada kohdilleen, muuten viipyy suru pienessä, karvaisessa rinnassa :)

      Jotenkin niin liikuttavaa, että Stella käy katsomassa, ettei teillä ole salaovea makkarissa mistä voi ihmiskato käydä...niin mäyräkoiramaista ;) Meillä on aina lapsiportti kiinni ettei häntähemmoja näy yläkerrassa, mutta joskus portti on unohtunut auki ja monesti on silloin tultu sellaista vauhtia rappusia ylös, että heikompaa hirvittää :)

      Itse kun olin kerrankin jo syvässä unessa, Aslan hyppäsi päälleni nuolemaan naaman ja piehtaroimaan niin paljon kuin lyhyessä ajassa ehti =) Meillä on superkorkea sänky, mutta eipä tuo pomppukeppi vauhtia tarvi, kun motivaatio on kohdillaan. Jos nukkuisivat yläkerrassa, siinä tulisi hiljaa hulluksi kun Aslan hyppisi sänkyyn-lattialle-sänkyyn-lattialle-sänkyyn jne. Alphonse ei sänkyyn edes ylety hyppäämään, vaan se pitäisi nostaa. Siinähän se yö menisi ;)

      Poista
  2. Aslan on tarkka kaveri! Tietenkin tyynyjen täytyy olla oikeassa asennossa ja lähtötilanteen tulee olla aina sama. Eihän kukaan ole niin tarkka tapojensa suhteen kuin mäyräkoira.

    Olli harrastaa kesällä pihalla tuota kylmä-kuuma-vaihtelua. Ensin nukutaan auringossa, tulee kuuma. Siirtyy varjoon, tulee kylmä. Siirtyy aurinkoon jne. Siinä jo alkaa ihminenkin hermostua, että rauhoittuis tuo koira jo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees, noinkin suurpiirteiseksi tyypiksi Aslanista löytyy pedantti äijä, jolla on lieviä nihilistisiä taipumuksia ;) Mutta ei sovi mäyräkoiran pirtaan se, että jos maailmassa on kurttu, niin ihmiset eivät tule ja oio sitä suoraksi, pitää ääntä korottaa ja itkeä ihan sielusta saakka ;)

      Aslan on kanssa kesällä jatkuvassa liikkeessä kun vekslaa auringon ja varjon välillä. Alphonse, sen sijaan, grillaisi itseään ihan pölijänä ellei siitä tehtäisi loppu ;)

      Poista
  3. Tosi hyvät kuvat Aslanista.
    Párek: Aijai, vaikuttaa siltä, että palveluskuntanne keskuudessa esiintyy pientä velttoilua. Kyllä niiden pitäisi tajuta rientää tyynyjä järjestelemään, kun on sen homman aika. Minullekin tuo Palvelijatar välillä asettelee tyynyt pesän muotoon, mutta silloin pistän kyllä kaiken uusiksi äänekkäiden tuhahtelujen säestyksellä. Täytyyhän koiran saada itse petinsä petata! Nukun vierassängyllä yöt noin aamuviiteen. Sitten hyppään lattialle ja asetun Palvelijattaren sängyn viereen lattialle pitämään vienonkainoja wiuf-wuh ääniä. Heti Se herää, nostaa minut sänkyynsä, jossa asetun Sen kainaloon. Noin tunnin verran siinä vielä torkutaan kunnes Palvelijatar nousee väsäämään aamukahvia. Minä jään Sen sänkyyn ja teeskentelen nukkuvani, ettei liian aikaisin tarvitse ulos änkeytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mutta kun minä katsoin just, että pitkikö tuon juniorin just nostaa tuota päätään, kun sen naama näyttää ihan epäsuhdalta tuossa ekassa kuvassa ;) Mittasuhteet venkuralla.

      Tämä on laiskaa palveluskuntaa, tämä ;) Ei nousta ripeästi ja hymy suussa kun mäyrä haluaa huomiota. Pitää reklamoida äänekkäämmin.

      Mekin päästäisiin helpommalla, jos koirat voisivat nukkua yläkerrassa ja niillä olisi vapaa pääsy makkariin, mutta sitten pitäisi ulkoistaa mies sieltä, joten tässä tilanteessa on vain häviäjiä :( Minähän nukkuisin koirat kainalossa sujuvasti, tosin pientä trafiikkiahan siinä yön aikana tulisi kun Aslan poukkoilisi sinne, tänne.

      Meillä ei koskaan teeskennellä nukkuvaa...ei, vaikka mihin aikaan nousisin ylös. Heti ollaan toivoa täynnä kuikuilemassa, että olisiko ruokaa, mentäskö ulos? Ihme tyyppejä ;)



      Poista