lauantai 18. tammikuuta 2014

Kajaanin KV 2014

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Olimme esittelemässä itseämme näyttelyissä Kajaanissa. Sen vaan sanon, että veteraanikehässä oli muutama vetävä bööna esiintymässä. Gigolohäntäni heilui oman akselinsa ympäri, pidän myös kypsemmistä naisista.

Isosiskoni ja Aslanin emä, Sona (Salamantelin Dolcevita).

Sona ja Aslan ovat ihan samanlaisia, ulkonäköä ja luonnetta myöten. En ole täysin vakuuttunut, että onko tämä hyvä asia...ihmisten mielestä tosin on.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Unohdimme postata uudenvuodentoivotuksemme, joten myöhäsyntyisinä teemme sen nyt. Hyvää alkanutta vuotta siis kaikille! 

Uuden Vuoden raketteja lähdimme evakkoon maaseudulle ja Alphonsenkaan ei tarvinnut hirvittyä paukkeesta ja räiskeestä - pahimman hetken yli se oli häkin turvallisessa pimeydessä ja Aslan vinkui ulko-oven edessä muodostamassaan jonossa, jossa se sitten viihtyikin melkein koko illan. Se yritti ikkunoista nähdä raketit, mutta sälekaihtimet pysyivät kiinni Alphonsen takia, joten se jonotti ovella. Jossakin selvästi ilkamoitiin ilman mäyräkoiraa ja se on aivan liian utelias tyytyäkseen kohtaloonsa mukisematta.Sitä paitsi ulkona oli todistettavia silminnäkijähavaintoja päästäisistä, ja se olisi kovasti halunnut suolestushommiin rakettien kyttäämisen ohella.

Viideltä aamulla mäyrät sitten olivat kumpikin jonottamassa ulos tutkimaan, että olivatko päästäiset malttaneet mennä nukkumaan. Luonnollisestikaan jonossa ei voi olla hiljaa, vaan on kitistävä kaksiäänisesti niin ettei ihminen saa vain missään tapauksessa nukuttua. 

Mutta, selvisimme vähin henkisin traumoin tästä vuodenvaihtumisesta ja siitä ovat kaikki tyytyväisiä. Alphonse söi herkkuja ja otti nokosia pitkin iltaa joten se stressasi huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina.

Viime sunnuntaina vuoden näyttelykausi tuli avattua Kajaanin tamminäyttelyissä. Mitään valtavaa menestystä ei osaksemme langennut; olimme jälleen kerran karvanmitan jäljessä runsasturkkisemmista ja punaisista pitkäkarvaisista. Ihan penkin alle ei menty kuitenkaan, Alphonse oli hienosti AVO-luokan ykkönen ja Aslan kakkonen. Mutta sertittä jäätiin ja Paras Uros-kehään pääsi vain Alphonse ja sekin karsiutui sieltä. 


Kasvattajaryhmässä edustivat, vasemmalta oikealle, Alphonse (selvästikään ei vielä näyttelyseisonnassa), Aslan ja sitten emänsä Sona, sekä Alphonsen ja Sonan veli, Aslanin eno, Edi (vasta hienosti käyttövalioitunut FI JVA Salamantelin Eddie Express).

Sama järjestys. Alphonse ja Edi piti laittaa mahdollisimman kauas toisistaan kun pojat yrittivät saada jatkuvasti tappelua aikaiseksi keskenään. Kemiat eivät kohtaa, veri ei ole vettä sakeampaa tässä tapauksessa. Pitkäkarvaisista paikalla oli kisaamassa myös Aslanin sisko, Venla (Salamantelin Geisha), josta ei ole tosin todisteena yhtään hyvää kuvaa, valitettavasti.

Aslan kuuntelemassa ohjeitani. Ja kuunneltuaan riittävästi se haukkui kovaäänisesti omat mielipiteensä siihen, että palkkaa ei tullut riittävän ripeästi ja homma ei edennyt tarpeeksi nopeasti. Aslanilla on kuvassa itselleen hyvin tyypillinen "Anteeksi, mitä sanoit? Voitko toistaa"-ilmeensä.

Aslan kuuntelee lisäohjeet kehässä ja katselee läpi viittomat. Pahoittelut kuvien laaduttomuudesta. Kajaanin palloiluhalli on pahin mahdollinen kuvauspaikka keltaisten valojensa takia. Se ei muutenkaan ole mikään erityisen viihtyisä näyttelytila hiekkaisen maapohjansa ja ahtautensa takia.

Alphonse on kehässä aina hyvin hienosti ja asiallisesti, eikä sille tulisi mieleenkään haukkua tai venkoilla. Kehän ulkopuolella se sitten olisikin halunnut käydä kurittamassa muutamat mäyräkoirat...

Alphonsen arvostelu, tuomarina Svein Helgesen:

"Erinomainen, tasapainoinen tyyppi. Erinomainen pää, erinomainen ilme. Oikein hyvä kaula ja ylälinja, hyvä rintakehä, hyvänmallinen runko. Kantaa häntäänsä ryhdikkäästi. Hyvin kulmautunut, oikein hyvä turkki, vapaasti liikkuva."

AVO-ERI, AVK1, SA

Aslanin arvostelu, tuomarina Svein Helgesen:

"Erinomainen, oikein tasapainoinen tyyppi. Maskuliininen pää, oikein hyvä ilme, oikein hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä rintakehä. Hyvinmuodostunut runko, kantaa hyvin häntäänsä. Hyvin kulmautunut, ei täydessä turkissa. Hyvät liikkeet, voisi liikkua hieman vapaammin takaa."

AVO-ERI, AVK2

Ensin ihmettelin Aslanin arvostelussa tuomarin kommenttia, että Aslan ei ole täydessä turkissa. Ihan se näytti samalta kuin aina ennenkin, tuollaisia nuo laikulliset monesti ovat, turkki ei ole niin rehvakas, tuuhea ja pitkä kuin monilla muilla, mutta ei se Aslanin karva nyt mitenkään erilaiselta silmääni näyttänyt kuin muulloinkaan. Paitsi että olihan se; huomasin nimittäin, että kypsässä kahden ja puolen vuoden iässä Aslan vaihtaa viimein pentukarvaansa pois. On se luirumpi ja karkeampi tuo karva, pyrstössäkin pieni kato käynyt. 

17 kommenttia:

  1. Onnia kuitenki tuloksista :) Mekin olimme siellä, mutta emme Raisan kanssa. Arvelimme,että Raisalle pamahtaa juoksu tai valeraskaus ja sillon neiti turpoaa. Se on ihan sama vaikka ois ruuatta niin turpoaa sellaisiin sfääreihin ettei meillä ole asiaa kehään. Kerran saatu H sen takia, kun oli juoksun jälkeen hyvin pönäkässä kunnossa. Ruokahalu on mainio, mutta paranee huomattavasti heti, ku tärpit alakaa. Siinä sitä katellaan sitte pari kuukautta paksua, turvonnutta tytteliä. Onneksi tämä juoksu oli nyt helpompi muutoin. Minusta vähä muutenki humppatukilla turhan pitkä karva siis joillakin yksilöillä. Näillä pojilla se on mun mieleen, just sopivasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Harmi kun ei nähty!

      Juu, ei tosiaan ole kehiin asiaa jos fyysiset oireet juoksun aikana ovat mittavat. Monilta narttujen omistajilta olen kuullutkin, että mäyräneitojen ruokahalu kasvaa ihan uusiin mittasuhteisiin tärppien aikana ;)

      Olen samaa mieltä, että joillakin pk-mäyrillä on liikaa turkkia ja alkavat näyttää tiibetinspanieleilta, mikä ei tietenkään ole tarkoitus, eri rodusta kun on kyse ;) Se, mikä harmittaa välillä on punaisten, tosi runsasturkkisten voittoprosentti verrattuna mustiin, punaisin merkein, saati mustiin laikullisiin mäyriäisiin, joilla turkki ei ole niin runsas. Erityisesti, jos se punainen on raskastekoisempi ja tukevammassa kunnossa kuin omat atleetit...turkille hävitään yleensä aina.

      Poista
    2. Tuo on niin totta. Raisalla on hyvässä lihaskunnossa erittäin nouseva vatsalinja ja neuvoksi sanottu,että pitää vähä tukevassa kunnossa niin näyttää paremmalta :O En todellakaan piä koiraa hitusen ylipainosena sen takia,että näyttää paremmalta. Se ei ole koiralle hyväksi ja rasittaa niveliä. Kalkkeumista puhumattakaan, mitä meijän Neitillä on. Olkoon sitte niin jos ei muuten pärjää, mä en oikeesti viitti rueta säätämään painon kanssa, jos meille joskus serti tms. tulisi sen takia. Sinun koirat miellyttää silmääni :)

      Poista
    3. Jep, ja nälässä en myöskään suostu koiria pitämään näyttelyiden takia. Hyvä kun saatiin Aslanille kauhealla yrittämisellä painoa lisää! :D Alphonsesta näkee heti, jos sillä on pikkasenkin liikaa painoa, se on sellainen kropaltaan, että jokainen gramma näkyy heti ja sen liikkuminen muuttu selvästi jotenkin hitaammaksi. Aslanilla ei kilokaan näy yhtään missään, se on tosi jännä juttu. Ihan pitää vaa'alla tarkistaa, vatsa tyhjänä, että onko sitä painoa tullut lisää vai ei, kun silmämääräisesti on niin hankalaa sanoa puoleen tai toiseen. Monesti olen luullut, että se on laihtunut vähän, kun vaaka sitten todistaakin päinvastaista. Oliskohan sitten lihaksista kyse :)

      Poista
  2. Hyvää uutta vuotta laikukkaat serkkupojat, ollaan käyty teidän juttuja usein lukemassa ja nautittu. Onnex olkoon, olette polkaisseet uuden näyttelyvuoden käyntiin eikä huonosti mennytkään. Emäntä ilmoitti Kolan jyväskylän pentunäytelmiin, kassotaan miten pikku-mustan käy. On meillä suunnitelmissa pyörähtää Oulun kv:ssa, kassotaan onnistuuko, jos onnistuu niin olis mukava treffata. Tuutteko jyskylään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa ja serkut, heips! :)

      Näyttelyvuosi tärähti tosiaan käyntiin, mutta sertit jäivät toisille,bah! ;) Ei olla valitettavasti tulossa JKL:ään :/ Olisipa ollut kiva nähdä siellä ja varsinkin jos se on pienen Kolan ensimmäinen kokemus kehistä! <3

      Oletko huomannut, että Oulun KV:t on jaettu kahteen eri osioon tänä vuonna - ja jo toukokuussa on eka koitos? Onhan toi JKL:kin tosi aikaisin, eli jotakin säätöä on ilmassa entisistä poiketen näyttelyajankohdissa. Ehdottomasti Oulun KV:ssa pitää nähdä ja olla paikalla :) Pääseekö meillä taas pojat pitkästä aikaa kisaamaan keskenään vai onko Kaneli ehtinyt valioitua siihen mennessä? Poitsullahan on sertit jo hienosti kasassa =) Meillä ei moisesta ole pelkoa, kaksi sertiä puuttuu per naama ja käyttötuloksiin kiinni ei näin lumilla kyllä vielä päästä vähään aikaan ;) Toivossa eletään, että puuttuvat sertit napsahtaisivat lähitulevaisuudessa ja että käyttökoekin menisi mukisematta läpi :)

      Ihanaa tammikuuta teille kaikille :)

      Poista
  3. Tuo kuvien keltaisuus on aika mielenkiintoinen sävy, minusta ihan kiva, ei yhtään hassumpi näin harvinaisena tapauksena. Noissa sukulaiskuvissa huomaa, että naaman ilme on jokaisella eri, kovin ovat persoonallisen näköisiä kaikki.
    Hienot koirat, ei voi muuta sanoa. Ja tuo Alphonse on kyllä aivan mainio ja kivasti ovat erilaisia keskenään Aslanin kanssa.
    Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat olivat niin keltaisia, että ei mitään rajaa; värejä olen pudottanut pois niin paljon, että hyvä etteivät menneet kokonaan mustavalkoisiksi ;)

      Naamanilmeet ovat tosiaan kaikilla omanlaisensa, mutta aina kyllä jaksaa huvittaa äitien ja poikien samankaltaisuus: Alphonse ja Aslan, keskenään niin erilaiset ovat täsmälleen kuten emänsä :)

      Kipakkan kirpeää tammikuuta sinne, vaikka taitanee olla vähän lämpöisempää siellä kuin täällä :)

      Poista
  4. Hei Läikät! Onnea tuloksista. Ei lainkaan huonot. Párekin ja Palvelijattaren mielestä ootte kyllä ihan huippuhienoja kumpikin. Me myönnetään teille oitis kaikki mahdolliset pokaalit ja ruusukkeet.
    Mahtavaa valkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läikät <3 Ihana kutsumanimi pojile! :)

      Kiitos onnitteluista =) Tähdättiin vähän korkeammalle, kun olis aika oleellista saada nyt niitä SERT:jä plakkariin, että pojat voisivat ruveta harkitsemaan muotovalioitumista, vaan tyhjin käsin jouduttiin palaamaan jälleen kerran. Noh, mehän emme tunnetusti lannistu näissä näytelmähommissa, vaan tuulta päin mennään taas ja jäädään odottamaan, että saadaan Mejä-kausi käyntiin ja koetuloksia metsästämään. Ensin vaan pitäis tuon vasta äskettäin tulleen lumen sulaa ja kevään tulla. Siinähän sitä onkin taas odottelemista ;)

      Toivottavasti sielläkin tammikuu nytkähtänyt jo kivasti eteenpäin :)

      Poista
  5. Mitä, ei muka valtavaa menestystä, olihan tuo näin maallikon silmin tosi hieno tulos :) Onnittelut! Ja pieni huokaus, kunpa me päästäis joskus lähellekään tuota.

    Huvittavaa tuossa kuvatekstejä lukiessa oli se, että teillähän oli mäyrissukunne ihan omat kilpailut :) Oli enoa ja siskoa ja vaikka mitä jonossa peräkkäin :))

    Heti tuosta Sonan kyömynenästä tunnisti, että samaa sukua :) Ja Aslanille tiedoksi, että erittäin hieno varsinkin poikakoiralle periytyneenä.

    Hienosti alkanut uusi vuosi jatkukoon teidän porukalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! :) Varmasti pääsette Artun kanssa SERT:in syrjiin kiinni kun vaan käytte läpi näyttelyitä ja homma alkaa tuntua tutulta ja varmuus kasvaa, sekä handlerilla että koiralla :)

      Meillä tosiaan on monesti isompi kasvattiporukka kasassa ja se on tosi mahtava juttu jo ihan sen puolesta, että on niin kiva nähdä tuttuja ihmisiä ja koiria, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että siellähän ne sitten kehässä mittelevät toisiaan vastaan ;) Siinäkin mielessä hyvä homma nämä pienimuotoiset sukukemut, että nyt kun mulla on molemmat pojat AVO-luokassa kun tuo Aslankin pääsi nuoriso-osastosta pois, niin on käsipareja esittämään toista mäyrää (Katja ja Sale, kiitos taas kerran!:) kun kahta en voi itse esittää yhtä aikaa.

      Kyömy on periytynyt mukavasti joka suuntaan; Alphonsella on omansa ja Aslanilla omansa, äitien puolelta siis tullut :)

      Tammikuu ei ole vielä meitä hyydyttänyt, napakasti mennään lenkeillä, eikä turhia seisoskella! Se on vissiin talvi sinnekin sitten rantautunut ja olette päässeet kurakeleistä viimeinkin eroon. Kiva homma! :)

      Rapsuja <3

      Poista
  6. Oli valot sitten mitä olivat, niin minusta kahdessa ylimmäisessä kuvassa on ihanat sävyt. Hienot tulokset. Aina kun on hyvää, niin sehän on hyvä? Terveisii M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahdessa ylimmässä on niin ihana malli, siitä se johtuu. Sona <3

      Kiitos onnitteluista :) Hyvä on aina hyvä, totta, ja siitä on varaa parantaa ;)

      Ossilaan terkut! :)

      Poista
  7. Mahtavaa uuden vuoden alkua teillekin! Todettakoon jälleen kerran, etten ymmärrä hevonkukkua noista näyttelyarvosteluista, mutta onnea jokatapauksessa!:D
    Meijän mielestä nuo teijän pojat on ihania, komeita ja kaikin puolin täydellisiä, sanoivatpa tuomarit ihan mitä tahansa. Mirkku muiskauttaa molemmille uudenvuodenmuiskut!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekään emme aina ymmärrä arvosteluista mitään ;) Varsinkaan silloin jos olemme _täysin_ eri mieltä tuomarin kanssa ;) Kiitos onnitteluista :)

      Mirkun muiskut ovat kovaa valuuttaa mäyrämiesten keskuudessa <3 Palautamme vastaavat neitokaisen kuonolle <3

      Poista
  8. Onnittelut tuloksista! Hienostihan se on mennyt. Harmi ettei meillä ole ulkonäköä näyttäytyä noissa kemuissa. Jospa asia olisi korjattavissa ;) Tiedän olevani hullu!! Ja erään mutkan kautta tuo Edin omistajakin on tullut tavattua. Maailma on niin pieni, kun on kavereina ihmisiä jolla on mäyräkoira ei voi juurikaan olla törmäämättä näihin yhteisiin tuttaviin tai sukulaisiin :D Ja teidän turkit on just hyvät, näkisitte tämän meidän pitkäkarvaisen joka on pudottanut mahasta karvansa...

    VastaaPoista