lauantai 17. joulukuuta 2011

Nukkumajärjestelyt ja nuori uho

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Koirissa on eroja. Naapurustossa asuu kuuliaisia pieniä koiria. Meillä ei asu yhtään pientä saati kuuliaista koiraa. Meillä asuu omapäisiä ja ylimitoitetulla riittävällä itsevarmuudella varustettuja koiria. Paitsi Aslan. Sillä menee homma helposti överiksi. Niin kuin pullistelu vieraille uroksille. Se haukkuu ja uhoaa ja sitten jos iso koira ottaa uteliaana ("Mikäs marsu se täällä huutaa?") askeleenkin sitä kohti, se juoksee oikopäätä ihmisen jalkojen taakse ja jatkaa huutamistaan sieltä. Minä tiedän paremmin. Ei pidä uhota jos ei kykene seisomaan sanojensa takana ja vastaamaan niistä.

En minäkään sille yhdelle maltankoiralle uhoa kun se on niin häijy. Keskityn noihin laikoihin, huskyihin ja sakemanneihin. Ja siihen yhteen isoon jässikkään jossa on ainakin dobberia ja rotikkaa. Mutta en ala sen maltankoiran kanssa vääntämään, johonkin se raja on vedettävä.

Olen lepotauolla, Aslan nukkuu sohvalla eli saan olla rauhassa lattiatasolla ja pohtia omia asioitani. Hetken hiljaisuus, sitä jokainen vanhempi koira arvostaa. Onneksi pienempi on vaipunut unilleen.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aslanilla on nyt se vaihe, että se opettelee lukemaan. Lukemistoksi kelpaavat ne paksuimmat kirjat. Sillä ei ole niin isoa merkitystä, että onko kirjassa irtokannet vai ei. Pääasia, että yläkulmasta saa hyvän otteen hampaillaan. Se ei ole kranttu kielenkään suhteen; ulkomaalainen ja suomalainen kirjallisuus on sille samassa asemassa. Veikkaan, että se valikoi ihan teoksen paksuuden perusteella lukemistonsa, koska vain kaikista jämerämpiä opuksia on luettu.

Aslan pitää myös lattioiden pesemisestä. Ihan turhanaikaista hifistelyä on käyttää mitään moppia kun kerran suussa on riittävän pitkä kieli jolla lipoa nurkat puhtaiksi. Muutaman kerran on meinannut keittiössä lentää silmälleen kun Aslan on kiillottanut lattian luistinradaksi ja siihen on mennyt askeltamaan villasukilla joissa tuota pitoa ei ihan kauheasti ole muutenkaan.

Aslan tykkää myös nukkua sängyssä. Muttei sängynpeiton päällä, jonka se aina pyrkii omatoimisesti poistamaan jos moisen loimen on joku sen peittojen päälle vetänyt. Se tarttuu tanakasti hampaillaan kiinni päiväpeiton toisesta yläkulmasta ja alkaa peruuttaa peitto suussaan. Sitten se sukeltaa nopeasti peiton alle ja pistää silmänsä tiukasti kiinni. Aivan kuin kukaan ei huomaisi, että se on mennyt nukkumaan.

Molemmat koirat viettävät nykyään yönsä ihmisten sängyssä. Sopu antaa sijaa ja kaikki nukkuvat hyvin. Aslan on yleensä käpertyneenä jomman kumman ihmisensä kylkeen kiinni ja Alphonse nukkuu joko tyynyjen takana seinää vasten tai sitten pää vuorotellen kummallakin tyynyllä. Joskus myös valitettavasti takapää. 

Ihan aluksi, kaksikiloisena, Aslan nukkui yönsä proosallisesti pesukorissa. Alphonsenkin mielestä pesukori oli aika hyvä päiväunipaikka, turhan ahdas vain, joten sen piti kaataa kori kyljelleen että kummatkin mahtuivat vierekkäin sinne ottamaan tirsoja. 




7 kommenttia:

  1. Voi mitä kaveruksia! Mäkin tahdon tollasen pikkusen meille. Maltankoirat on muuten pirullisia. Mamman kaverilla on sellanen, maltaa ja bolognesea, ja se vihaa mua yli kaiken, räkyttää ku viimistä päivää kohdatessaan, vaikka mä oon ihan vähän silti rakastunut siihen...

    VastaaPoista
  2. Voi ei miten ihania juttuja täällä taas:)! Aslan on kyllä niin liikuttava. Ja nuo teidän nukkumisjärjestelyt saavat hymyn huulille, kunnon perhepeti! Mukavaa joulunaikaa ja rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Näistä Alfonsin jutuista tulee aina hyvä mieli :)
    Ellei oteta lukuun sitä inhimillistä ajatusta, joka pukkaa takaraivoon: "miksei meilläkin...". Lähinnä nyt tarkoita tuota poski poskea vasten nukkumista, en niinkään koiran toimesta vahattuja lattioita, puhumattakaan silmäteristäni, rakkaista kirjoista, joita on hankittu muuta kuin koiraa varten.

    VastaaPoista
  4. Meijän äippä on sairastunnu. Siihen on iskeny kavala sairaus: pentukuume. Miten se paranee? Niin, luulenpa, että Aslan on jotenkin syyllinen tähän...

    VastaaPoista
  5. Hih;) meillä Henna ja Ella pitivät hesaria hyvänä lehtenä ja suosikki oli myös sivistyssanakirja. Sänky on paras paikka nukkua. Nyt kun meitä yrittää siellä nukkua 2 ihmistä ja neljä koiraa yhtälö on lähes mahdoton - ainakin miesihminen valittaa unettomuutta. Siksi meille asennettiin koiraportti makuuhuoneeseen. Rapsuja!

    VastaaPoista
  6. Aslan tuntuu olevan älykkökaveri. Joululahjaksi vaan lukemista niin voi sitten joulunpyhät makoilla koiran kanssa sohvalla lukemassa kirjoja!

    VastaaPoista
  7. Jaltsalandia: Pikkuista teille kehiin kans! :) Muutama sellainen valkoinen karvapallero kyllä on vastaan tullut joilla on ollut aikas ärhäkkä asenne. Monesti Alfie kävelee vain häntä pystyssä ohi eikä edes vaivaudu tahkoamaan niiden kiihdytyksiin mitään, mutta joskus se ärähtää karvapalleron tultua kohdalle, erityisesti jos toinen on jo sata metriä kauempaa alkanut rähistä ;)

    Anu: kiva kun tykkäät! :) Aslan osaa olla kyllä niin liikuttava veitikka, joskin se saattaa muuttua toiseen ääripäähän sekunnissa, niin tyypillinen pentu ;) Perhepeti on kyllä kiva, mutta kohta tulee ajankohtaiseksi siirtää pojat lattialle, vaikka Aslan nukkuu yönsä tosi hyvin sängyssäkin. Alfie nukkuu tyytyväisenä pedillään, joten sitä ei varmastikaan siirto haittaa. Kuukauden kuunneltuani sitä Aslanin mölinää öisin oli helpompi ottaa se sänkyyn nukkumaan, nythän se on jo niin iso poika, että varmasti käpertyy Alfien kylkeen pedille. Ainakin toivottavasti ;)


    Mai: äläs sano, meillä on vielä edessä Aslanin pahin murkkuikä ja sitten ne arvojärjestykset joutuvat todenteolla koetukselle! :) Jos oltais otettu Aslan vuosikkaana vasta, niin meininki saattaisi olla toinen, mutta koska se tuli pentuna, on tämä ollut suhteellisen helppoa tähän asti...asia tulee muuttumaan, tiedän.


    Myrsky: se leviää netissäkin, se pentukuume ;) Mitäs veikkaat, auttoiko mulla Myrskyn pienet palleroiset pentukuvat yhtään tähän pentukuumeeseen? :D Vuoroin vieraissa, vuoroin vieraissa... ;)


    Paloma: juu, sanomalehdet ne vasta ihania ovatkin! :D Niitä on helpompi repiäkin kuin kirjoja. Onneksi ei sentään kirjoja ole vielä revennyt, mutta kansia on maisteltu, vain paksuimmista teoksista ;) Rapsut takaisin!


    Olli: Aslan on sellaista helposti innostuvaa sortimenttia, joten takuulla ainakin haluaisi avata kaikki paketit mitä tassuihinsa saisi ;) Mä veikkaan, että Aslan kuulee kaikista useimmin lauseen: "Aslan, älä koske!" :D Pennun elämä on niin ankeaa ja kieltoja täynnä ;)

    VastaaPoista