Aslanilla on liito-oravageeni joka minulta puuttuu.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Piti se sitten tämäkin nähdä. Muutama päivä sitten lenkillä Aslan pysähtyi kuin seinään ja jäi seisoa tönöttämään paikoilleen etutassu ilmassa, näyttäen hämmentyneeltä. Nuoremman mäyräkoiran hämmentämiseen ei paljoa tarvita (viimeksi siihen riitti pahvilaatikko hangessa), joten emme Alphonsen kanssa kiinnittäneet siihen sen kummempaa huomiota. Aslan ei kuitenkaan suostunut jatkamaan matkaa vaan alkoi tähyillä yhtä tietä reunustavista männyistä ja arvasin, että se oli haistanut oravan. (Ei kai sitä nyt tämän massiivisempaa riistaa voikaan ajaa ennen tukevaa aamupalaa. Tyhjällä vatsalla sentään liikenteessä...)
Puiden edessä oli korkea valli aurattua lunta ja Aslan otti pikaisen spurtin sen päälle ja hyppäsi sitä yhtä, tiettyä mäntyä kohti. Toivoin, että mukanani olisi ollut kamera - tämä jos mikä olisi ollut ns. 'Kodak moment'- ja valmius ottaa loistava kuva sillä samaisella hetkellä kun mäyräkoira lensi ilmojen halki kuin liito-orava. Aslan nimittäin levitti kaikki raajansa ilmassa hypätessään suoraan päin puun runkoa. Jos fysiikan lakeja olisi voitu uhmata, eikä maan vetovoima olisi kiskonut mäyräkoiraa puoleensa, se ei myöskään olisi komeasti mätkähtänyt alas lumipenkkaan, josta se nousi hämmentyneenä ja itseään ravistellen. Kaikesta päätellen se oli otaksunut, että lentää uljaasti kuin kotka, laskeutuu puuhun ja pysyttelee siinä pitämällä kynsillään kiinni rungosta, kiipeää sitten sitä pitkin ylös asti ja saa palkakseen tuoreen oravan.
Karu todellisuus puhkaisee kuplat, mäyräkoiraltakin.
ps. terveisiä vaan niille pojille, jotka menivät ohi ja ihmettelivät, että "siis yrittiks toi koira tosiaan tonne puuhun?!", että juu, tämä on ihan normaalia meininkiä mäyräkoiralle, sille koiramaailman velmulle, joka ei pelkästään kokeile päivittäin ihmisen rajoja, vaan haastaa omatkin rajansa ja ajattelee, että jos oravat ja linnut, niin mikseivät muka mäyräkoiratkin...
Karu todellisuus puhkaisee kuplat, mäyräkoiraltakin.
ps. terveisiä vaan niille pojille, jotka menivät ohi ja ihmettelivät, että "siis yrittiks toi koira tosiaan tonne puuhun?!", että juu, tämä on ihan normaalia meininkiä mäyräkoiralle, sille koiramaailman velmulle, joka ei pelkästään kokeile päivittäin ihmisen rajoja, vaan haastaa omatkin rajansa ja ajattelee, että jos oravat ja linnut, niin mikseivät muka mäyräkoiratkin...
Wau. Ei voi kuin ihailla Aslanin vilpitöntä yritystä valloittaa puu:)
VastaaPoistaKiitos muuten barffaus-kattauksesta. Olen siis edelleenkin niin superlaiska, että meillä ei barffata. Lihaisia luita kyllä annan Ossille ja se rrrrakastaa niitä. Se kasvissoseen osuus on sitten se mihin joutuisi viettämään varmaan paastoviikon ennen... Kyllähän noita kanansiipiäkin voisi joskus kokeilla. Tosin toistaiseksi Ossi on saanut kanan kyåsennettynä. Viikonloppuja teillepäin ja laikkupojille rapsutuksia, M-L ja Ossi.
Aslan ei tunnista (tai tunnusta :) omia rajojaan kovinkaan helpolla :) Ihailtava asenne, sinällään, että mennään sitten vaikka betonin läpi, jos ei muuten päästä :)
PoistaOllos hyvä, barffaus-kattauksesta, siis :) Kokeile Ossille hedelmää aluksi, hapanta omenaa tai banaania...porkkanasta monet koirat pitävät kanssa. Alphonse on aivan höpönä appelsiinien perään, enkä ole ollenkaan vakuuttunut, että ne ovat kovinkaan hyviä koirille, mutta on saanut silloin tällöin maistaa pienen palan - ja heti on kerjäämässä lisää :)
Kanansiivet ovat hyvää, korkeaproteiinista ja suht' kevyttä purtavaa. Nuoren broitsun luut ovat melko pehmeitä, mutta jos pelkää, että koira saa aluksi liian teräviä paloja, voi napauttaa tietty vasaralla siipeä ensin ja murskata luut. Kannattaa antaa huoneenlämpöisenä.
Mielettömän ihania tarinoita ja niin tutun tuntuista toimintaa! Minulla kotona myös mäyräkoira herra, pk kääpiö. Käyn päivittäin vilkaisemassa blogiasi ja aina yhtä innoissani luen uudet kirjoitukset! :) T: Noora ja Aukusti Kaarinasta.
VastaaPoistaIhana nimi mäyriäisellä: Aukusti =) Tosi mukavaa kuulla, että tykkäät lukea :) Yritän päivittää blogia vähän useammin, mutta sitten taas huomaan, että viikko on ehtinyt vierähtää edellisestä kerrasta...
PoistaAukustille rapsut! :)
Aslanissa ja Maunossa on niin paljon samaa. Maunolla on myös ihan päivittäisessä käytössä tuo seisoja-asento, ja surmansyöksyjäkin se harrastaa milloin mistäkin. Jos kolisee, niin ei haittaa. Puuhun se ei sentään ole vielä koskaan yrittänyt, pisteet Aslanille suuruudenhulluudesta!
VastaaPoistaPointteri-asento on koominen, erityisesti kun meillä pojat ottavat sen monesti synkronoidusti samaan aikaan ja nostavat saman puolen etutassun ylös :)
PoistaAslan on valloittavan suuruudenhullu, sitä ei ihan heti mikään lannista! :)
Toiselle, samanoloiselle, rapsut! :)
Mielikuva liito-orava-Aslanista kirvoittaa komeat naurut jo ilman kuvatodistettakin, mäyräkoiran itseluottamus on (taas kerran todistettuna) pohjaton!:D
VastaaPoistaKyllä pitäisi kantaa tuota kameraa mukanaan, kun aina harmittaa jälkeenpäin kun voisi vaikka videoklippiä ottaa kun tuo kaksikko pyyhältää menemään :) Aslan on juostessaan aivan holtittoman näköinen: peräpää heittelehtii miten sattuu ja monesti juoksee niin lujaa, etteivät jalat pysy mukana vaan kompastuu omaan vauhtiinsa :)
PoistaVaikka tapaus ei tallentunutkaan Kodakille voin hyvin kuvitella tapahtuneen. Mäyräkoiran ei tarvitse kuin levittää tassunsa ja siivet kasvavat kutsuen taistoon ilmojen herruudesta ;) Meillä Jasu näyttää liitävän lumipenkalta toiselle, se on niin sulava liikkeissään, vaikka painoa onkin 14,1 kiloa.
VastaaPoistaSe on kumma homma ettei ole sattunut vielä mitään tapaturmaa kun välillä sitä mennään kuin päättömät kanat! :D Huh, tuota teidän Jasun kokoa! :D SIinä on näyttävä mäyräherra! :D Aslan on kanssa nopea ja notkea, vaikka runkonsa onkin niin pitkä, Alphonse taas on pienuutensa takia niin vikkelä :) Muskettikoirassa, perjantaina, punnittiin pojat ja Alphonse oli 9.3 ja Aslan 10.4...Aslan on aika kevyt kokoonsa nähden, siinä ja siinä, että rupeanko kauhomaan lisää ruokaa sen kuppiin.
Poista