Vesi, tuo elämän eliksiiri, pitää meidät liikkeessä koirapuistossakin. Miesihminen on avannut baarin ja Aslan odottaa vuoroaan kun juon ensin itse.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Kuten kaikilla supervoimia omaavilla on akilleen kantapäänsä - joka saattaa koitua heidän kohtalokseen, jos eivät osaa pitää varaansa - on Aslanilla myös heikkoutensa: aurinko. Sen elämä uhkaa mennä kuumina päivinä tyystin pilalle auringon takia, joka porottaessaan saa reippaan mäyräkoirapojan piiputtamaan jo aamulenkillä. Lenkkikunnossa ei ole juniorilla mitään vikaa, siitä asti kun Aslan saattoi ruveta lenkkeilemään kuten Alphonse, on menty pitkät pätkät kilometrejä; Suomi päästä päähän kaksi kertaa sitten viime elokuun, joten stamina on enemmän kuin kohdillaan. Kunhan ei olisi kuuma.
Kannan jo aamulenkillä repussani koirien vesipulloa ja pidämme säännöllisiä juomataukoja (Alphonse ei yleensä juo lenkillä) sekä kastelen Aslanin niskaa ja kaulaa vedellä, että se taas jaksaa ravata. Prioriteeteista kertoo se, ettei pieneen reppuun oikein kätevästi mahdu juomapulloa itselleni, joten valinta osuu aina mäyräkoiriin kun nesteytystä tarvitaan.
Neljän kilometrin hölkkäosuuden jälkeen poikkeamme polulle joka mukailee järven rantaa. Siellä puhaltaa aina viileä tuuli; tämä on Aslanin lempireitti ja se juoksee innokkaasti eteenpäin, tuskin edes malttaen jäädä nuuskimaan mitään. Loput kolme kilometriä menevätkin enemmän, vähemmän fiilistellen ja mäyräkoirat saavat aika pitkälle valita etenemisvauhdin. Alphonse kuvittelee tosin aina olevansa kevätretkellä ja sitä pitää hoputtaa eteenpäin, koska sillä on tapana jäädä haistelemaan kukkia ja ihastelemaan aamua. Meillä taas Aslanin kanssa alkaa jo olla tässä vaiheessa nälkä, emmekä halua turhaan viivytellä.
Pyrin valitsemaan lenkkireitit siten, että asfalttiosuuksia tulisi mahdollisimman vähän, koska se on lempeämpää meidän kaikkien jaloille. Suosimme kuntoreittejä, pikkupolkuja ja pururatoja. Aamulla juoksemme puiden varjossa ja iltapäivällä etsimme viileimmät ja varjoisimmat polut.
Neljän kilometrin hölkkäosuuden jälkeen poikkeamme polulle joka mukailee järven rantaa. Siellä puhaltaa aina viileä tuuli; tämä on Aslanin lempireitti ja se juoksee innokkaasti eteenpäin, tuskin edes malttaen jäädä nuuskimaan mitään. Loput kolme kilometriä menevätkin enemmän, vähemmän fiilistellen ja mäyräkoirat saavat aika pitkälle valita etenemisvauhdin. Alphonse kuvittelee tosin aina olevansa kevätretkellä ja sitä pitää hoputtaa eteenpäin, koska sillä on tapana jäädä haistelemaan kukkia ja ihastelemaan aamua. Meillä taas Aslanin kanssa alkaa jo olla tässä vaiheessa nälkä, emmekä halua turhaan viivytellä.
Pyrin valitsemaan lenkkireitit siten, että asfalttiosuuksia tulisi mahdollisimman vähän, koska se on lempeämpää meidän kaikkien jaloille. Suosimme kuntoreittejä, pikkupolkuja ja pururatoja. Aamulla juoksemme puiden varjossa ja iltapäivällä etsimme viileimmät ja varjoisimmat polut.
Pihalla voi auringossa olla hetken, sitten on jo haettava varjopaikka. Kätevästi mäyräkoirilla tulee samalla vahdittua tienoota, udeltua naapureitten kuulumiset ja hoidettua järjestyksenpidolliset toimet.
Kuumuus se tainnuttaa koiran kuin koiran:) Eihän sille vaan mahda mitään. Seitsemän km kovalla helteellä on kyllä jo yltiösuoritus. Tsemppiä vaan laikupojille tuollaisiin lenkkeihin. Tosin ne taitavat olla niin hyväkuntoisia, ettei "tunnu missään". Terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaAamulla, pitkän lenkin aikaan, ei onneksi vielä ole niin kuumaa ja meillä on aina aika hyvät varjot puolellamme, joten emme näänny seitsemään kilometriin :) Hyttysiä, sen sijaan, on ollut enemmän kuin tarpeeksi...
PoistaLaikkupojat ovat kyllä tosiaan hyvässä kunnossa, mutta selkeästi enemmän talvikoiria kuin kesäkoiria. Merkittävästi enemmän nauttivat kun on lunta ja pakkasta. Näin kesäaikaan sadepäivät ovat erityisesti Aslanin mielestä kelpo päiviä myös; jos tuulee ja paiskoo vettä on kiva mennä lenkille kun aurinko ei porota niskaan :) Itsehän pidän helteestä: mitä kuumempaa, sen parempaa =)
Meilläkin aurinko on eräänlainen ongelma. Mirkun tapauksessa ongelmia aiheuttaa se, että neiti RA-KAS-TAA aurinkoa eikä suostuisi millään sisälle, kun paistaa ja porottaa. Ymmärrän sen kyllä itse hyvin, koska olemme molemmat palelleet koko talven, sekä koira että emäntä siis, mutta joku raja pitää mäyräkoiralle vetää, ettei tule lämpöhalvausta. Mirkku on myös hirveän huono juomaan, mutta näillä helteillä vesi maistuu välillä ihan oma-aloitteisestikin. Meilläkin on samanlainen priorisointi juoma-asiassa: emäntä kantaa vain yhtä juomapulloa eikä sen sisältö ole kantajalle tarkoitettu. Mitäpä sitä ei tekisi mäyryläisensä puolesta...?:)
VastaaPoistaMinä henkilökohtaisesti ymmärrän Mirkkua oikein hyvin :) En meinaa malttaa pysyä poissa auringosta itsekään siinä vaiheessa kun se viimeinkin saadaan taivaalle mollottamaan. Joskus on hieman palanut nahka haissut kun ei ole ajoissa hakeutunut varjoon ;)
PoistaIhanaa kun on ollut taas kuumaa =) Mirkulle helteisiä päiviä <3
Täällä kärsitään kovasti paarmoista ja minä, kun olen allerginen hyönteistenpistoille (paarmat saavat aikaan järkyttävän kokoisia pattej....) en voi olla ulkoa kymmentä minuuttia pitempään. Aina ne jostain minut löytää. Sen vuoksi lenkit on olleet hyvin lyhyitä, mutta olemme tehneet niitä sitten useamman päivän aikana :) Pojilla on kunto kohillaan!
VastaaPoistaAuts, nuo ötökkäallergiat eivät ole mukava juttu! Mulla nousi kuume aina ennen ampiaisen pistosta, mutta nykyään ei näemmä tule mitään...tiedä sitten olenko siedättynyt vuosien aikana vai mistä se johtuu, mutta ihan hyvä niin :)
PoistaLyhyitä lenkkejä meilläkin harrastetaan jos on kauhean kuuma päivällä/illalla. Aamulla kyllä poikkeuksetta tuo 7km kun reitti on sellainen, ettei siellä pahemmin porota päin näköä.
Juu, pojilla alkaa olla kunto kohdillaan, ovat kyllä tosi reippaita lenkkeilijöitä, vaikka välillä homma meneekin häröilyksi ;)
Heips, ja tervetuloa takaisin blogimaailmaan. Itsekin alan juuri pikkuhiljaa palailemaan tauolta. Kiva on taas kuulla humppatukkien uusimmat kuulumiset.
VastaaPoistaMe ollaan Ellin kanssa siitä samiksia, että helle uuvuttaa meidät molemmat. Tosin uintireissu sitten piristäisi, kunhan vaan jaksaisi sinne rantaan ensin lähteä. Kunnioitettavia on teidän lenkit, meillä puolestaan taas kerran jäi hyvin alkanut lenkkikevät kuumien hellepäivien jalkoihin, eikä oikein enää saa itseään raastettua liikkeelle, vaikka olisi viileämpääkin. Helteellä ainoa aika lenkkeillä onkin just nuo aamuyön tunnit, 3-5:n välillä. Pakko varmaan taas ruveta potkimaan itseään vaikka väkisin liikkeelle.
Terkkuja ja rapsutuksia parhaalle AA-ryhmälle! Eikös se Aslan ollut, kun tykkäsi sukellella? Vieläkö poika tykkää uintireissuista?
Heipä hei! :) Kiva kuulla taas teistäkin! :)
PoistaTuo helle on kyllä harmi niille, jotka kärsivät siitä, oli sitten kyseessä ihminen tai eläin. Aslanin kanssa on vähän kuumina päivinä säätämistä, mutta ajoittelen noita lenkkejä ilmojen mukaan näin kesällä ja sitten jos tuntuu, että on jäänyt liian vähäiseksi, käyn viellä yksinäni illalla pitkän lenkin. Tiedä sitten, että kuka meistä tuohon lenkkeilyyn on eniten koukussa: minä vai koirat ;) Mutta aika harva asia on yhtä suloinen kuin kuuma kesäaamu kun kaikki muut vielä nukkuvat ja kuntopolulla kuuluu vaimea tassujen läpsytys (ja hyttysten ärsyttävä ininä!) :D
Jep, Aslan on meillä se vesipeto, muttei vielä ole kunnolla käynyt uimassa (pienen onnistui tekemään keväällä...pari astetta lämmintä ja vesisade, hyvä, että jäät olivat edes sulaneet ja Aslan päätti, että on riittävän kuuma käväistä uimassa :) Mökillä sitten varmasti ui taas koko vuoden tarpeiksi :)
Ellille pusut <3