torstai 29. elokuuta 2013

Konstit on monet

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Minulla ei ole oikeastaan mitään uutta raportoitavaa viime päiviltä. Olemme olleet iltaisin kenttälounaalla takapihalla, koska ilmojen jumalat ovat katselleet suopeasti puoleemme ja olemme voineet evästää luuateriaamme juhlavasti ulkoilmaravintolassa. 

Aamuisin olemme käyneet pitkillä lenkeillä, tavanneet tutut  ihmiset ja  eläimet pitkin reittiämme. Olemme laskeneet, että järvessä ovat  paikalla kaikki ne  sorsat joiden siellä pitääkin olla  (ja joita Aslan ei valitettavasti ole kertaakaan saanut syötyä) ja ne hiljaisuusrajoitteiset joutsenet joiden  rääkymistä  ei  kyllä yksikään mäyräkoira närkästymättä pysty kuuntelemaan.  Ihmisen: "Voi miten kauniita  ne  ovat"  taipuu mäyräkoiran mielessä  muotoon: "...etenkin, jos ne olisivat tarjoilulautasella". Laskeutuisi sitten sinne järvellekin ihana hiljaisuus.

Viikonloput ovat meillä lepoaikaa; lenkit ovat lyhyempiä ja sunnuntai on virallinen palautumispäivä jolloin yleensä käytämme ihmisiä koirapuistossa. Tänä tulevana viikonloppuna painumme kuitenkin metsään treenailemaan, koska jonkun nyt vaan täytyy saada naisihminen unohtamaan käärmefobiansa. Siihen tarvitaan mäyräkoiria. Topakoita, esimerkillisiä mäyräkoiria.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:



Ulkoilu alkaa siirtyä siihen vaiheeseen missä sen konkreettinen jälkipyykki alkaa käydä hermon päälle: hiekkaa on ihan kaikkialla, eivätkä syyssateet ole edes vielä alkaneet. Kostea ruoho kastelee koirien mahanalusen ja tassujen hapsut, jotka sitten hiekkateillä keräävät hiekan turkkiin. Pitkäkarvaiset mäyräkoirat kantavatkin tassujensa hihansuissa satoja grammoja hienonhienoa hiekkaa sisälle, joka kuivuessaan leviää pitkin lattioita. Tarvitsematta liioitella pätkääkään voin kertoa, että kun Alphonse asettuu auringonläikkään makaamaan lenkin jälkeen, sen turkista rapisee kunnon hiekkakasa lattialle, huolimatta siitä miten tarkasti olen sen yrittänyt putsata. Täysin kuolleena syntynyt on se ajatus, että kantaisin ensin yhden mäyrän joka lenkin jälkeen yläkertaan suihkuun, toisin alas, kuivaisin hiustenkuivaajalla ja toistaisin saman toiselle, tuulikaapissa odottavalle mäyrälle. Ei tule tapahtumaan.   

Siivoaminen on kestävyyslaji: kauanko kestää ennen kuin hihat palavat lopullisesti siihen, että saa jatkuvasti olla imuroimassa ja moppaamassa lattioita? Ei kauaa. On ollut pakko kehittää toimivampi konsepti tähänkin hommaa ja olen ottanut järeämmät aseet käyttööni, koska lenkkeilystä hiekkateillä ei todellakaan luovuta näin typerän syyn takia, ja kun tätä ilmastoa ei voi fiksatakaan toisenlaiseksi tai vaikuttaa siihen miten vuodenajat pyörivät, täytyy ihmisen muuttua luovemmaksi. Olen siis ollut luova ja imuroinut koirat. Tämä konsti on toiminut. Mäyräherrat asettuvat seisomaan komennosta stoalaisen jämerästi paikoillaan, otan imurin, vaihdan siihen pienen, pörröisen suulakkeen, säädän imutehon pieneksi ja imuroin hiekat ukoista pois. 

Alphonsea imuroiminen ei haittaa pätkääkään; liikkuvat ilmavirrat kun ovat sen juttu, olkoonkin, että se pitää kyllä enemmän siitä, että tuuli heiluttaa sen hiuksia kuin että tuuli imaisee ne mukaansa. Aslan suhtautuu imuroimiseen aavistuksen varauksellisemmin, yleensä sellaisella 'ihanko totta sulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin imuroida mäyräkoiria'-ilmeellä, kunnes sen hännästä imutetaan ylimääräiset koristeet pois (sen puuhkamaiseen häntään tarttuu matkan varrelta ihan kaikki: oksat, havunneulaset, tikut, muurahaiset, muukalaiset, tutut...) ja silloin se aina vähän villiintyy, alkaa viuhtoa hännällään ja kieriä selällään pitkin lattioita. Halvat on meillä huvit.

 Päivän epistolaan mitenkään liittymätön pentukuva Alphonsesta haukottelemassa miesihmisen kainalossa. Ps. kuten kuvasta näkyy, laikullisilla koirilla ovat myös suun limakalvot laikulliset - ja kivekset, terveisiä vaan Eetun (Alphonsen veljen) isännälle, joka nimesi ne oivallisesti pääsiäismuniksi.



Kas, bloggerin 'haist ite'-sovellus on palannut takaisin ja jättää huomioimatta tekstitasauksen, kuten voi huomata yllä, ensimmäisistä kappaleista. Ihme riesa, ja käy kosmeettiseen silmääni joka ei pidä epätasaisista riveistä. 

10 kommenttia:

  1. Olen ukolle viime päivät jäkättänyt siitä, kuinka paljon lyhytkarvaisista nakeista lähteekään karvaa ja että kuinka paljon helpompaa (kokemattoman mielestä) olisi kerätä pitkäkarvaisen karvatupot lattioilta. Enpäs ollutkaan huomioinut tätä kura/märkäkeli-tilannetta. Meilä kun kuitenkin suurin osa irtohiekasta (ja muukalaisista) saadaan poistettua ihan vain pyyhkeellä. Ei se ole helppoa siis meillä kellään ;D Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ja mä taas olen monesti ajatellut, että lyhkäreiden ihmiset pääsevät niin paljon helpommalla kun ei tätä karva- ja hiekkasirkusta riesanaan :) Sitten taas talvella, kovilla pakkasilla, olen tyytyväinen, että pojilla on riittävän lämmin turkki että pärjäävät pitkillä lenkeillään eivätkä palellu. Tassutkin pysyvät aika lämpiminä kun ei trimmaile niin innokkaasti noita tassukarvoja anturoiden välistä...ja sitten taas toisaalta kesällä pitäisi turkissa olla vetoketju, että helteellä sen saisi pois poikien niskasta (ja sen voisi heittää esim. pesukoneeseen välillä ;) Kaikella on puolensa, jopa koirien karvoilla :D

      Kiitos, kivat viikonloput teille kans! :)

      Poista
  2. Koirat suihkuun joka lenkin jälkeen ja yksitellen kuulostaa aika heviltä. Onneksi laikkupojat sietävät imuroinnin. Meillä imuria jostain täysin käsittämättömästä syystä pelätään aivan hillittömästi. Ilmeisesti aivan liian harvoin nähty laite:) Hyviä lenkkisäitä sinne pohjoisemmaksi toivottelevat M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis tuo niiden kantaminen yläkertaan silloin kun ne ovat oikein rapaisia ja kuraisia on kyllä aika suolesta. Siinä sotkee paitsi itsensä täysin niin sitä kuraa saattaa lentää pitkin seiniä jos innostuvat heiluttamaan häntäänsä...ei ole taas ihan loppuun asti ajateltu tämän kämpän arkkitehtuurin kanssa. Oliko pakko sijoittaa suihkutilat ja sauna yläkertaan, oliko? :/

      Seuraavassa asunnossa tulee olemaan kodinhoitohuone josta käynti ulos ja siellä kodinhoitohuoneessa kurapiste häntätyyppien pesua varten. Mutta, näillä mennään nyt ja keksitään erilaisia ratkaisuja asiaan :)

      Hyviä säitä sinnekin: täällä paistaa aurinko ja on lämmintä, jes :)

      Poista
  3. Hih, olet maininnut joskus, että näät Pepin kuvissa Alphonsen. Nyt minä nään tuossa vauvakuvassa Pepin. Ihan samanoloinen pilkkutyyppi. <3

    Terkkuja sinne ja poitsuille suukot meidän "juoksevilta" ;) neidoilta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Peppi <3 Siis edelleen näen yhtäläisyyksiä kyllä noiden laikkutyyppien välillä, mutta en sitten taas Aslanin ja Pepin, vaan nimenomaan Affin ja Pepin :

      Ai, teillä juostaan? :) Onko typyillä yhtä aikaa juoksut? Pusut <3

      Poista
  4. Pakko kommentoida asiaa, josta on olevinaan kokemusta molemmilta puolilta, lyhyt- sekä pitkäkarvaisen koiran :)

    Bassen roikkuvat mahakarvat eivät ole koskaan oikean mittaiset. Jos se trimmataan kevättalvella ennen lumen sulamista ja rapakelejä, se on pitkä jo heinäkuun helteiksi, puhumattakaan kun elokuun sadekelit alkavat ja pitäisi tepastella hiekkateillä. Paitsi että ei tarvita edes hiekkatietä. Asfaltistakin sinkoaa kaikenlaista roskaa ja pikkukiveä, samoin tien sivuista, jossa asiat ja nuuskuttelut tehdään.

    Arttu on toki helpompi, sen turkissa mahtuu olemaan kuraa paljon vähemmän :) Eikä siihen hiekkakaan imeydy kovin pitkäksi aikaa. Pieni taputtelu ennen sisään tuloa, niin varmasti on hiekanjyvät poissa, kun ei aluskarvakaan sido niitä itseensä. Suihkuttelu on helppoa, eikä hännänheilutus roiskuta kuraa seinille, kun ei hännässäkään oleva lyhyt, jäykkä ja kiiltävä karva takerru mihinkään ylimääräiseen. Tarkoitin, ettei se ylimääräinen takerru häntään...

    Mutta. Juuri hiekka (jossa on niin kiva pyöriä, kaivaa, juosta ja melskata) sekä kura, jota on kohta monta kuukautta yhtä soittoa teillä ja tien vierillä, ne laittavat kainalot koville. Siinä se, miksi meillä lyhytkarvaisen soisikin olevan pitkäkarvainen, ja päinvastoin ;/

    Onpa hauskaa, että AA-pojat antavat imuroida, ihan uskomatonta. Melkein jokainen koira yleensä kaihtaa imuria jonkin verran, puhumattakaan että sillä osoitellaan mahanalusvilloja! Mutta tuo helpotus on vähintään kohtuullista, arkkitehdin mokan vuoksi ;) Toivottavasti saatte ennen pitkää tilanteen korjattua, tuo käy jo siivousihmisenkin voimille ;D

    Aslan <3 Sanat ei riitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin, tätä postausta kirjoittaessani, että sullahan on siellä kombo molempia puolia tässä kura-asiassa :) Voisin itse kuvitella, että jos mulla olis karkkari, niin sen nyppimisen kanssa voisi käydä just silleen, että karva olisi aina epäkäytännöllisessä pituudessa. Ja ennen näyttelyitä en uskaltais ollenkaan nyppiä ettei kävis hasardia :) Hyvä kun noiden harjattavien kanssa pärjään, siinäkin on jo haastetta, että trimmaan tassukarvoja ;)

      Kohta on tosiaan taas ne karmaisevat kurakelit, mutta syksy ei mun mielestä ole niin paha kuin kevät - se on mäyräkoiran omistajan kannalta kyllä tasan vihoviimeinen vuodenaika kun maassa on kuraa eikä hiekkoja ole vielä siivottu pois talven jäliltä. Silloin se pesusirkus on melkoinen, ihan joka lenkin jälkeen.

      Tuo ihottumaongelma kainaloissa taitaa olla monen lyhkärin ongelma, valitettavasti. Ainakin mitä olen kuullut, niin tosi moni valittaa samasta asiasta. Ja on äärimmäisen ikävää, että keliolosuhteet aiheuttavat moista riesaa koirille :( Meillä ei pojilla ole ollut vielä koskaan mistään ihottumia, ei edes hotspotteja, jotka voisivat helpostikin tulla uiville pitkäkarvaisille, kuten Aslan. Onneksi alusvilla on olematonta, joten kosteus ei erityisemmin muhi noiden poikien turkeissa.

      Imurit on pop :) Nyt tosin ole osittain siirtynyt toisen asteen putsaukseen: upotan ukot kainaloita myöten pesuvatiin kun ulkona on niin märkää aamuisin, ettei imurointi tehoa. Lievää vastustusta on muka ollut ilmassa, mutta on tässä jo pari päivää uitettu kundit ilman sen suurempaa porua :) Aslan vaan pyrkii polskuttelemaan välillä vähän liikaa, heh!

      Poista
  5. Pääsiäismunat xD voi apua!

    Lyhkästen karvanvaihtoaikana tehokasta karvanpoistoa on kunnon rapsutuspesu! Tokihan niistä lähtee sitä karvaa aina ja aamuisin herätessä ja noustessa sängynvierus on karvanen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä termi, ja osuva ;)

      Karvaton koira vois olla melko hyvä tässä hiekka/karvanlähtö/kura-asiassa, mutta ne talvet...miten kummassa karvattomat pärjäävät näissä luonnonolosuhteissa? Vois kuvitella, ettei mikään määrä vermettä kovalla pakkasella riitä jos ei ole karvoja...?

      Poista