tiistai 27. elokuuta 2013

Poseerausharjoituksia ja käänteistä lihotuskuuria

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:



Aslan, pikkupoliisi.


Minä. Koiralordi ja korttelikyttä. 


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Mäyräkoirien muistia virkistellään välillä näyttelyseisontaharjoituksilla. Kumpaakaan ei tosin sanottavasti ole kiinnostanut kyseinen toimi ja epämääräistä lyyhistynyttä asentoa on tarjottu ihmiselle. 


Ei näin: Alphonsen seisontaposeeraus. Jos olemus olisi ryhdikkäämpi, kaula pidempänä ja lavat eivät niin lysyssä, alettaisiin olla jo aika lähellä hyvää poseerausta, mutta kuvassa näyttää siltä kuin joku painaisi näkymättömällä kämmenellään Alphonsea selkärangasta alaspäin ja asennosta on kaikki terhakkuus ja napakkuus poissa.

Eikä varsinkaan näin: Aslan on vielä enemmän mullin mallin. Etutassut eivät ole oikeaoppisesti suoraan kehon alla ja takajalatkin ovat liian edessä: se on ikään kuin vähän takakenossa tai vastatuulessa seisoskelemassa. Tämän lisäksi sillä olisi ollut vaikka kuinka paljon kiireellisiä asioita toimitettavanaan, eikä yksikään niistä liittynyt seisomiseen.

Aslan, tuo perheen marakatti ja laiheliini on ollut lihotuskuurilla. Edistystä ei ole tapahtunut sanottavasti - tai itse asiassa on; fysiologian ja myös fysiikan lakien kumoutumisen selittämätön huipentuma on koettu jälleen kerran: sivuvoima* on työntänyt Aslanille tarkoitetut sentit suoraan Alphonsen vyötärölle. No niin...jos tämä olisi ensimmäinen kerta, kun näin on tapahtunut, pistäisin sen niiden käsittämättömien asioiden joukkoon joita maailma on tunnetusti väärällään, vaan ei. Tämä on tapahtunut muutaman kerran aikaisemminkin. Alphonsen annoskokoa ei ole kasvatettu, eikä sen ruokavaliota ole mitenkään muutettu esim. rasvaisemmaksi. Se liikkuu täsmälleen yhtä usein ja yhtä paljon kuin Aslankin, ja tästäkin huolimatta Aslan on silmämääräisesti jopa vähän hoikempikin kuin aikaisemmin, siitäkin huolimatta, että syö rasvaisempaa ruokaa ja suurempia annoksia. Sen annosannostelussa onkin nyt vekslattu kokeeksi laajempaa skaalaa: maltillinen-suhteeton-posketon-akselilla. Katsotaan mikä vaikutus on nuoreen mäyräkoiraurokseen, kun se kampeaa pohjattomaan vatsaansa annoksia, jotka on tarkoitettu aktiivisen saksanpaimenkoirauroksen einesmääriksi. Nähtäväksi jää, miten pitkälle sen jäätävän hyvä rasva-aineenvaihdunta kantaa.

Imeytymishäiriöitä nuoremmalla mäyrällä ei ole: kaikki mikä menee kurkusta alas tulee tiukkana pakettina ulos, mutta vasta säällisen ajan päästä; ei ripulia, ei vatsanväänteitä. Herkut ovat sitä samaa kaliiberia kuin aikaisemminkin: varhaiskaalta, banaania, nektariinia jne. eivätkä aiheuta mitään erityistä syöjässään. Paitsi ahneutta ja kerjäysilmiön. 

Kun ruokailu on mahdollisimman tarkasti mietittyä ja terveellisissä kantimissa, niin miten siis on selitettävissä, että Alphonsen vyötärönympäryksessä on tapahtunut pienimuotoista laajentumista ja Aslanin uuma on edelleen kuin hyttysellä. Sinällään mitään vakavaa ei tässä ole tapahtunut kun tuolla Alphonsellakaan ei peruslähtökohtaisesti ylipainoa ole, päinvastoin, mutta mitä ihmettä ja minkä takia ja, ennen kaikkea, miten tämän ilmiön voisi valjastaa myös ihmiskäyttöön? Miettikää sen rajattomia mahdollisuuksia. Esimerkiksi, soitto kaverille:

"Hei, mitä kuuluu? Ajattelin vaan soittaa ja ilmoittaa, että vedin just kokonaisen täytekakun ja pussillisen munkkeja naamariini tässä iltapuhteiksi. Voit aktiivisesti ruveta odottelemaan housunkauluksen kiristymistä!" Ja päälle räkäinen asiaankuuluva nauru. Sekunti huulilla, ikuisuus - jonkun toisen vyötäröllä.


* sivuvoima on kuin painovoima, eikä sinne päinkään. Nimittäin siinä missä painovoima vetää alaspäin, sivuvoima kampeaa kohteesta poispäin, sivulle. (toim.huom.)

8 kommenttia:

  1. Olisiko koiramaailmassakin niin, että toisissa se ruoka näkyy ja toisissa ei? Aina pelotellaan kastraation jälkeisellä lihomisella, mutta kyllä saadaan työtä tehdä sen eteen, että Olli saa pidetyksi nykyiset kilonsa. Vähänkään runsaampi liikunta vaatii ekstraruokaa. Olen ajatellutkin tätä maailman epäreiluutta: sekä mies että koira saavat syödä ihan mitä tahansa lihomatta, kun meikäläisessä näkyy pelkkä ruoan ajatteleminen. Tai sitten se miesten syömä ruoka näkyy minussa. Kauhistuttava ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaan niin on, että aineenvaihdunta se pelaa eri intensiteetillä koirillakin. Meillähän tämä näkyy siten, että Alphonsen tarvitsee vain ajatella ruokaa - ja kas, vyötärölle on ilmestynyt heti ylimääräistä. Aslan taas einestää oikein urakalla ja pysyy laihana.

      Jep, yleensähän se tosiaan menee niin, että kastraation jälkeen alkaa koira pullistua, mutta Ollipa on kumonnut tämän väitteen ja osoittanut, että yleistyksiä on turha vetää :)

      Eivät mene nallekarkit tasan tässä lihomisasiassa munkaan mielestäni. Jossakin kohtaa on epäreiluus vipua tosiaan väännetty kun ainakaan meikäläistä ei ole siunattu niin rivakalla aineenvaihdunnalla, että voisin syödä mitä tahansa, milloin tahansa. Pah.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen teoria tuo sivuvoiman vipuvaikutus:) Minulta liikenisi näitä kiloja enemmänkin jaettavaksi. Ossiakin olen aloittanut laihduttaa. Ihan vähän, mieheltäni olen kieltänyt herkkujen antamisen Ossille siis:) Terveisiä M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano: sivuvoiman kirot ovat nähtävissä ;)

      Vai on Ossi joutunut laihikselle :) Siitä onkin ihan hyvä aloittaa että vähentää herkkujen antamista tai sitten vaihtoehtoisesti vaihtaa ne johonkin sellaiseen mikä ei kerrytä grammoja :) Meillä ollaan sikäli onnellisessa asemassa, että noiden karvanaamojen herkut ovat aika terveyspainotteisia kun menee hedelmää ja kasvista, mutta on niillä sitten joitakin epäterveellisempiä himotuksiakin mm. Aslan on hulluna maustekurkkuihin tai ihan mihin tahansa sellaiseen missä on etikkaa...ihme koira :D Suolapähkinöitähän nuo vetelisivät menemään aivan surutta tai jotakin perunalastuja yms. Onneksi kaikki on korvattavissa kesäkaalella :)

      Poista
  3. Mystinen tuo voima!;) Mirkullakaan ei vyötärönympärystä saa kasvamaan millään, vaikka tarvetta olisi. Joidenkin suolisto kai on ihan suora putki.
    Noista asennoista muuten: meistä ne näyttävät superhienoilta, mehän ei edelleenkään ymmärretä näyttelysasioista mitään. Meille kelpaa vähän epäryhdikkäämpikin asento! Muiskut komeille pojille!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, meillä luikku-Aslan kyllä pysyy isoillakin annoksilla tosi hoikkana, kun taas Alphonse...aivan eri juttu ;) Sillä ei tarvi tosiaan paljoakaan nostaa ruokamäärää, siis kyse on konkreettisesti ihan muutamista grammoista, niin jo löytyy tavaraa vyötäröltä. Talvea vasten yritetään kuitenkin vähän lisätä Aslanin painoa, ettei sitten palele viimassa, vaikka tuskin, se on niin talvikoira ja pärjää ihan ällistyttävän hyvin. Aurinko on sitten se, mikä sen pistää piiputtamaan, joten Aslanille sopii hyvinkin, että kesä on lyhyt ja talvi pitkä :)

      Näyttelyseisonta on kyllä ihan oma taiteenlajinsa, heh. Aslan yleensä tarjoaakin aika hyvää seisontaa jo itsestään, mutta Alphonsea vähän siirtelen, venyttelen ja vanuttelen paikoilleen. Toisaalta taas Alphonse pitääkin sitten asentonsa kuin patsas, kun taas Aslan höntyilee joka puolelle ;)

      Pusut takas Mirkkuliinille <3

      Poista
  4. Keh heh, säähän sen Alphonse sanoit; Koiraloordi onki kelpo nimitys arvolliselle isännälle, mää adoptoin sen ittelleni kans, jos et pistä pahakses. Matte koittaa mua laihuttaa aina, mutta mää pidän puoleni, ja oon kyl sitä mieltä että laihuttas vaan itteensä eka - puhutaan sen jälkeen mäyräkoiran kertymistä. Nih. Terkkuja sinne, t. Mauri-setä, Koiraloordi Sr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mauri-setä :) Termi/titteli kannattaakin ottaa jokapäiväiseen käyttöön, koska se ilmentää hyvin tätä vähän jämerämpää otetta näihin koira-asiohin...siksipä Aslan onkin vain pikkupoliisi ;)

      t. Alphonse, se jämympi puoli kaksikosta

      Poista